Kiss:Creatures of the Night
Kissin tuotannossa yhtyeen 80-luvun alussa julkaisemat pitkäsoitot eivät
muodostuneet erityisen suuriksi myyntimenestyksiksi. Kuitenkin niillä on vankat
diggarinsa. Vuoden 1980 Unmasked edusti parhaimmillaan varsin onnistunutta
voimapoppia. Shandi-hitin lisäksi kyseinen pitkäsoitto sisältää Two Sides of
the Coinin, Naked Cityn ja Torpedo Girlin kaltaisia iskeviä kappaleita. Vuoden
1981 Music from the Elder oli kunnianhimoinen yritys progressiivisen rockin suuntaan ja myös
kyseinen albumi sisälsi pienen hitin World Without Heroesin ansiosta.
Seuraavana vuonna ilmestyneellä Creatures of the Nightilla Kiss palasi jälleen
onnistuneesti sittenkin ominta alaansa edustavan todellisen jytämusiikin
pariin. Paul Stanleyn, Gene Simmonsin ja Eric Carrin lisäksi kyseisellä
albumilla musisoi kitaristi Vinnie Vincent, vaikka hän saikin nimensä ja
kuvansa vasta Creatures of the Nightia seuranneen Kissin pitkäsoiton Lick It
Upin kanteen. Kyseessä oli myös se Kiss-levy, jonka kannessa yhtye esiintyi viimein ilman
maskeja. Vinnie Vincent myös osallistui useamman Creatures of the Nightin kappaleen
sävellystyöhön. Pitkäsoiton kirkkaimmat helmet ovat Eric Carrin
maittavaa rumputyöskentelyä, kitaravalleja ja Stanleyn erinomaista
vokalisointia hyödyntävä nimiraita Creatures of the Night sekä suorastaan
hienoisen epätoivon sävyttämä, niin ikään Stanleyn vokalisoima, pakahduttava
rakkaudentunnustus I Still Love You. Simmonsin karjuma, hoilottavalla
kertosäkeellä kruunattu I Love It Loud lukeutuu myös pitkäsoiton tunnetuimpaan
antiin. Päätösraita War Machine edustaa samantyyppistä musiikillista ilmaisua,
kuitenkin sopivasti sofistikoituneemmin. Simmonsin revittelykappaleista
koukukkuudessaan pisimmän tikun vetää Saint and Sinner. Myös kitaraosasto
pääsee kyseisellä raidalla ääneen kelpo tavalla. Rock and Roll Hell ja Danger sisältävät
kumpikin siinä määrin tarttuvat kertosäkeet, että ne olisivat omanneet
hittipotentiaalia. Vaihteeksi Stanleyn leadvokalisoima Keep Me Comin’ edustaa
ajoittain suoranaisesta Kissin tavaramerkistä käynyttä murskarockia
kekseliäiden riffien kera. Killer tarjoaa uhkaavaa riffittelyä Simmonsin
yllättävän onnistuneen vokalisoinnin kruunaamana. Todella monen rockharrastus alkoi
toki Kissin tuotannosta pitkäsoitosta Animalize 31 vuotta sitten ja 80-luvun alun albumien jälkeisestä
tuotannosta myös Asylum sisältää Tears Are Fallingin ja Who Wants to Be Lonelyn
kaltaisia kultajyviä. Väittäisin silti yön otusten olevan Kissin kovin
aikaansaannos 80-luvun osalta. Yhtyeen kymmenes studioalbumi on muuten
omistettu Casablanca Recordsin perustajalle Neil Bogartille, joka menehtyi
syöpään pitkäsoiton levyttämisen aikaan.
Eric "Fox" Carr 12. heinäkuuta 1950-24. marraskuuta 1991.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti