Torstain terävä:Tyttöyhtyeiden todellinen tienraivaaja

The Shirellesin voi todeta olleen rockin historian ensimmäinen läpimurron tehnyt naisista koostunut lauluyhtye. Samalla se määritteli tyttöyhtyesoundin pehmeine harmonioineen. Yhtyeen tyyli oli mikstuura rockia, poppia, r&b:tä, doo wopia ja soulia. Vaikutteidensa laaja-alaisuudessa The Shirelles miellytti varsin monipuolista yleisöä jo kauan, ennen kuin Motownista tuli crossover-ilmiö. Vaikka The Shirelles ei ollutkaan teknisesti ensimmäinen lajissaan, yhtyeen suosio merkitsi lukuisten seuraajien ilmaantumista musiikkimarkkinoille. Shirellesin musiikilla on ollut vaikutuksensa jopa vuosikymmeniä myöhemmin pinnalle nousseisiin naissolisteihin, jotka ovat täydentäneet yhtyeen tekemää pohjatyötä modernimmalla popsensibiliteetillä. Shirellesit toivat esiin useita New Yorkin Brill Buildingin keskeisiä varhaisia lauluntekijöitä, joista mainittakoon Gerry Goffin ja Carole King, Burt Bacharach ja Hal David sekä Van McCoy.  The Shirellesin perustivat vuonna 1958 Passaicissa, New Jerseyssä neljä high schoolia käynyttä ystävätärtä:Doris Coley (myöhemmin Doris Kenner-Jackson), Addie "Micki" Harris, Shirley Owens (myöhemmin Shirley Alston) ja Beverly Lee. Kvartetti otti nimekseen The Poquellos ja kirjoitti kappaleen I Met Him on a Sunday, jonka esitti koulunsa kykykilpailussa. Heidän samaa koulua käynyt ystävänsä järjesti yhtyeelle koe-esiintymisen äitinsä Florence Greenbergin luona. Tämä omisti pienen levy-yhtiön ja oli tarpeeksi vakuuttunut yhtyeen taidoista ryhtyäkseen sen manageriksi. Greenberg myös keksi kvartetille nimen The Shirelles yhdistämällä leadvokalisti Owensin etunimen doo wop-yhtye The Chantelsiin. The Shirellesin levytys kappaleesta I Met Him on a Sunday lisensoitiin Deccalle ja se nousi top 50:een vuonna 1958. Kaksi seuraavaa singleä kuitenkin floppasivat ja Deccan sopimus Shirellesin kanssa päättyi. Greenberg kiinnitti suojattinsa perustamalleen Scepter Recordsille ja toi mukaan tuottaja Luther Dixonin, jonka mielikuvitukselliset, usein jousia hyödyntäneet sovitukset muokkasivat Shirellesin tunnusomaista soundia entisestään.

Seuraavat pikkulevyt, vuoden 1959 Dedicated to the One I Love sekä seuraavana vuonna ilmestynyt Tonight's the Night eivät tehneet suurempaa vaikutusta poplistoilla, joskin niistä jälkimmäinen oli top 20-menestys R&B-listalla. Loppuvuodesta 1960 julkaistu Goffinin ja Kingin käsialaa ollut Will You Love Me Tomorrow räjäytti potin nousemalla poplistan kärkeen ja myös R&B-listan kakkoseksi. Kyseessä oli ensimmäinen tyttöyhtyeen levyttämä listaykkönen ja sen myötä uudelleen julkaistu Dedicated to the One I Love nousi top viiteen vuonna 1961 ja singlejulkaisuista Mama Said ylsi vastaavaan menestykseen. R &B-vaikutteisempi Big John ylsi vielä suurempaan suosioon nousten kakkoseksi. Shirellesin vuoden 1962 suurin singlemenestys oli Luther Dixonin ja Florence Greenbergin käsialaa ollut Soldier Boy, joka nousi poplistan kärkeen. Myös Baby It's You oli top ten-menestys niin pop, kuin R &B-listalla. Ikävä kyllä Dixon jätti tässä vaiheessa Repertoire Recordsin. Vuonna 1963 Shirelles saavutti vielä suuren menestyksen kappaleella Foolish Little Girl, mutta sen jälkeen yhtye ei kyennyt pitämään yllä aikaisemman veroista suosiota.

 Seuraavaksi yhtye levytti musiikkia elokuvaan I't's A Mad Mad Mad World ja toimi pääesiintyjänä ensimmäisessä kokonaisvaltaisessa konserttishowssaan Alabamassa. Kun Owens ja Coley kumpikin välillä pitivät perhesyistä taukoa yhtyeestä, heitä tuurasi nuori Dionne Warwick. Vuonna 1964 Shirellesin oma huippuaika alkoi olla ohi. Tähän vaikutti ratkaisevasti Britti-invaasio, jonka useat edustajat tosin ottivat Shirellesin kappaleita levytysohjelmistoonsa. Eivätkä ainoastaan hittejä, vaan myös tuntemattomampaa tuotantoa. Beatles levytti Boysin ja Mannfred Manin näkemyksestä kappaleesta Sha La La muodostui hitti.  The Shirelles pääsi itse muutaman kerran vielä listojen häntäpäähän. Yhtyeen viimeinen hitti oli vuonna 1967 ilmestynyt ja ironisesti nimetty Last Minute Miracle. Doris Kenner jätti yhtyeen seuraavana vuonna keskittyäkseen perhe-elämään. Jäljelle jääneet Shirellesit jatkoivat triona ja julkaisivat singlejä Bellin, United Artistsin ja RCA:n kautta vuoteen 1971 saakka. Oldies-tyyppisissä esiintymistilaisuuksissa yhtyeellä riitti edelleen kysyntää ja vuonna 1973 se oli mukana dokumentissa Let the Good Times Roll. Kahta vuotta myöhemmin Shirley Alston lähti soolouralle ja tällöin Doris Kenner-Jackson teki paluun yhtyeeseen. Micki Harris menehtyi sydänkohtaukseen kesken yhtyeen Atlantassa, Georgiassa kymmenes kesäkuuta 1982 pidettyä konserttia. Kolme jäljelle jäänyttä Shirellesia levyttivät vielä seuraavana vuonna Dionne Warwickin albumille. 90-luvulla oldies-konserteissa nähtiin erilaisia Shirelles-kokoonpanoja, mutta lopulta Beverly Lee rekisteröi nimen itselleen. Hän konsertoi uusien yhtyeen jäsenten kanssa The Shirellesin nimellä. Shirley Ewans on jatkanut keikkailuaan nimellä Shirley Alston Reeves and her Shirelles. Shirellesit pääsivät Rock N' Roll Hall of Fameen vuonna 1996. Doris Kenner-Jackson hävisi taistelunsa rintasyöpää vastaan neljäs helmikuuta 2000. Shirelles on ansainnut todellisen pioneeriasemansa kaikkien aikojen ensimmäisenä todellisen läpimurron tehneenä tyttöyhtyeenä.