Glasgowssa 12. tammikuuta 1945 syntynyt Maggie Bell on eräs kaikkien aikojen laadukkaimmista rock- ja blueslaulajattarista. Musikaalisesta perheestä kotoisin ollut Maggie jätti koulun 15-vuotiaana. Hän työskenteli päivisin ikkunanpesijänä ja lauloi iltaisin clubeissa. Maggien esitteli nuoremmalle kitaristiveljelleen Leslielle Alex Harvey, joka oli vakuuttunut Maggien solistintaidoista. Leslie vaikutti tuolloin yhtyeessä Kinning Park Ramblers. Bell liittyi mukaan yhdeksi yhtyeen vokalisteista. Kinning Park Ramblersin hajottua Bell ja nuorempi Harvey yhdistivät luovan tauon jälkeen voimansa yhtyeessä nimeltä Power. Se keikkaili Yhdysvaltojen ilmatukikohdissa Saksassa 1960-luvun puolivälissä. Noihin aikoihin The Yardbirdsin managerina toiminut Peter Grant todensi yhtyeen konsertin. Hän vakuuttui niin Bellin kuin Harveyn taidoista ja lupasi toimia yhtyeen tuottajana ja managerina. Grant myös antoi yhtyeelle uuden nimen Stone the Crows. Vaikka jäikin suosiollisesti kakkosdivisioonaan, Stone the Crows oli todella tasokas myös progevivahteita hyödyntänyt bluesrockyhtye, joka julkaisi vuosien 1970 ja 1972 välillä neljä onnistunutta pitkäsoittoa. Stone the Crows hajosi kesäkuussa 1973. Raskas isku yhtyeelle oli ollut Leslie Harveyn tapaturmainen kuolema toukokuussa 1972. Peter Grant jatkoi Bellin managerina Stone the Crowsin hajoamisen jälkeen. Yhdessä Mark Londonin kanssa Grant tarjosi Maggielle mahdollisuutta sooloalbumin levyttämiseen. Vuonna 1973 ilmestynyt Jerry Wexlerin tuottama pitkäsoitto Queen of the Night koostui ensisijaisesti tyylitajuisista covereista. Atlantic Recordsille Bell levytti myös kaksi muuta pitkäsoittoa. Niistä toinen oli Felix Pappalardin ja toinen Young Rascalsin johtohahmon Felix Cavalieren tuottama. Kyseiset levyt eivät ole tähän mennessä tulleet julkaistuiksi.
Bad Companyn ja The Pretty Thingsin tavoin Bellistä tuli Swan Songin artisti. Hän oli yksi kyseisen levy-yhtiön ensimmäisistä sainauksista. Vuonna 1975 ilmestyi onnistunut kakkossoolo Suicide Sal, jonka muutamalla raidalla Jimmy Page oli mukana. Pitkäsoiton parhaasta annista mainittakoon onnistunut näkemys Freen klassikosta Wishing Well sekä erinomainen nimikappale. Bluesrockjuurilleen Maggie palasi Midnight Flyer -yhtyeen solistina. Live-esiintyjänä kyseessä oli laadukas yhtye, mutta sen vuonna 1981 ilmestynyt nimetön debyyttialbumi ei ollut kaupallinen menestys. Bell palasi soolouralle. Samaisena vuonna hän levytti B A Robertsonin kanssa coverin kappaleesta Hold Me, jonka versioista mainittakoon Brenda Leen, P J Probyn ja Tina Charlesin näkemykset. Bellin duetosta tuli hitti, sillä se sijoittui sijalle 11. brittilistalla. Näihin aikoihin Maggie teki myös hyväntekeväisyyskonsertteja. Bell loi musiikillista uraa myös television tiimoilta. Hän lauloi lopputunnusmelodian Andy McKayn säveltämässä 1970-luvun lopun salapoliisisarjassa Hazell. Bellin laulama ja Mike Moranin kirjoittama No Mean City oli tunnussävelmä tv:n rikosdraamassa Taggart. Yhdessä kyseisen sarjan vuoden 1990 jaksossa Bell myös näytteli mustalaisennustajaa. Vuonna 2009 Bell lainasi äänensä Joanna Lumleyn näyttelemälle rocklaulaja Esme Fordille tv-sarja Lewisin jaksossa Counter Culture Blues. Asuttuaan Alankomaissa parikymmentä vuotta Bell palasi Englantiin alkuvuodesta 2006. Hän liittyi Zoot Moneyn seuraksi toiseksi leadvokalistiksi British Blues Quintentiin, johon kuului lisäksi mm. Stone the Crowsin rumpali Colin Allen. Yhtye saavutti ansaitsemaansa huomiota live-esiintyjänä Britannian ja yleisesti Euroopan bluesscenessä. British Blues Quintetin debyyttipitkäsoitto Live in Glasgow julkaistiin 2007, mutta se oli nauhoitettu jo edellisenä vuotena eräältä yhtyeen ensimmäisistä keikoista. Syksyllä 2006 Bell keikkaili Chris Farlowen kanssa ja vuosina 2006 ja 2008 The Manfredsin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti