Tiistain tukeva:Amerikkalaisen menestystarinan ensimmäinen vuosikymmen

Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin luotsaama Kiss on eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä amerikkalaisyhtyeistä. Musiikkinsa lisäksi se muistetaan maskeistaan ja lavashowstaan, joista ei näyttävyyttä ja pyrotekniikkaa ole puuttunut. Kissin esiaste oli yhtye Wicked Lester, jossa sekä Stanley että Simmons olivat vaikuttaneet. Yhtye sai aikaan myös yhden Epic Recordsin hylkäämän pitkäsoiton. Vuonna 1972 kaksikko katsoi Wicked Lesterin tulleen tiensä päähän. Saman vuoden loppupuolella he huomasivat new yorkilaisen, jo tuossa vaiheessa veteraanirumpaliksi tituleerattavissa olleen Peter Crissin Rolling Stoneen laittaman ilmoituksen. Koesoitto oli onnistunut ja Criss liittyi Wicked Lesterin uuteen versioon, jonka musiikillinen olemus oli huomattavasti edeltäjäänsä raskaampi. Tammikuussa 1973 kitaristi Ace Frehley täydensi yhtyeen kokoonpanon. Samaisen vuoden maaliskuussa nimeen Kiss päätynyt yhtye levytti viiden kappaleen demonauhan Eddie Kramerin tuottamana. Puolta vuotta myöhemmin Bill Aucoinista tuli yhtyeen manageri ja marraskuun alussa Kiss oli Neil Bogartin uuden levy-yhtiön Casablanca Recordsin ensimmäinen yhtye. Debyyttialbumin äänitykset olivat tosin alkaneet jo lokakuun puolella. Joulukuun viimeisenä Kiss esiintyi New Yorkissa Academy of Musicissa Blue Öyster Cultin lämmittelijänä. Yhtyeen nimetön debyytti ilmestyi helmikuussa 1974. Kappalemateriaalin valmius vaikutti osaltaan varsin onnistuneeseen lopputulokseen. Kissin debyytin kirkkaimmat helmet lienevät keikkastandardeiksi muodostuneet Strutter ja Black Diamond, joista jälkimmäisessä Criss on leadvokalistina. Ahkerasta keikkailusta huolimatta debyytti myi vain 75 000 yksikköä.

Kakkosalbumi Hotter than Hell ilmestyi jo samaisen vuoden lokakuussa ja edusti lähes samaa tasoa esikoisen kanssa. Albumin huippuhetkistä mainittakoon Free-yhtyettä muistuttava nimiraita, Simmonsin mestariteoksiin lukeutuva Going Blind, Crissin laulama Mainline sekä Frehleyn kunnianhimoinen Strangeways. Albumi putosi kuitenkin nopeasti listoilta, joten Kiss palasi pian studioon työstämään seuraavaa pitkäsoittoaan. Dressed to Kill ilmestyi jo seuraavan vuoden maaliskuussa. Se sisälsi muun muassa yhtyeen tunnuskappaleeksi muodostuvan Rock N’ Roll All Niten ja muista huippuhetkistä mainittakoon kaksikon Stanley/Frehley käsialaa oleva Rock Bottom, Getaway sekä Simmonsin onnistunut Two Timer. Dressed to Kill menestyi edeltäjäänsä paremmin, mutta Kissin tapauksessa lopullinen menestys tuli kuitenkin melko harvinaisessa formaatissa, eli tuplalivealbumin myötä. Samaisen vuoden syyskuussa julkaistu Alive! myi kultaa ja Rock N’ Roll All Niten liveversiosta tuli singlenä top 40-hitti. Seuraavaksi Kiss ryhtyi yhteistyöhön tuottaja Bob Ezrinin kanssa, jonka aikaisemmista yhteistyökumppaneista mainittakoon Alice Cooper. Maaliskuussa 1976 ilmestynyt Destroyer oli Kissin siihen mennessä kunnianhimoisin työ. Sen hitteihin lukeutuivat Crissin laulama slovari Beth, Detroit Rock City sekä iskevä Shout It Out Loud. Sitä seurannut seuraava menestys, studiolivenä toteutettu Rock and Roll Over ilmestyi jo saman vuoden marraskuussa ja Love Gun kesäkuussa 1977. Kyseisten albumien kultahippuihin lukeutuivat etenkin I Want You, Hard Luck Woman, I Stole Your Love, Shock Me sekä Love Gunin nimikappale. Toinen livealbumi Alive II, jonka viimeinen levypuolisko tosin koostui uusista studioäänitteistä, seurasi jo saman vuoden lokakuussa. Kaikki neljä albumia myivät platinaa, Destroyer tosin vasta Beth-singlen top ten-menestyksen vanavedessä. Kissin voi sanoa olleen suosionsa huipulla vuoden 1978 alussa. Tuolloin julkaistiin hittikokoelma Double Plantinum ja syyskuussa jokainen yhtyeen jäsenistä julkaisi sooloalbuminsa. Parhaiten niistä menestyi Ace Frehley, jonka levyltä löytyi jopa singlehitti New York Groove. Vuoden 1979 toukokuussa ilmestyi seuraava Kiss-pitkäsoitto Dynasty. I Was Made for Loving Youn kaltaisen discohitin sisältänyt albumi herätti vanhoissa diggareissa ristiriitaisia tunteita, mutta myös se myi platinaa. Dynasty-kiertue päättyi samaisen vuoden joulukuussa, jonka jälkeen päihdeongelmista kärsinyt Criss sai lähteä. Hän oli toki mukana yhtyeen reunionissa vuonna 1996. 80-luvun ensimmäisellä Kiss-pitkäsoitolla Unmaskedilla rumpalina oli Anton Fig.