Michael Robert, eli Mick Green (22. helmikuuta 1944- 11. tammikuuta
2010) oli englantilaiskitaristi, jonka kyky hallita samanaikaisesti
soolo- ja rytmikitaran soitto teki vaikutuksen useisiin brittikollegoihin, joista mainittakoon The Whon Pete Townshend
sekä Dr. Feelgoodin originaalikitaristi Wilko Johnson. Green oli mukana
säveltämässä Johnsonin kanssa Feelgoodin keskeisimpiin klassikoihin
kuuluvaa, kakkosalbumi Malpractisella julkaistua kappaletta Going Back
Home. Green aloitti uransa vuonna 1956 skiffletriossa Wayfaring
Strangers, joka sijoittui kakkoseksi bändikilpailussa, jonka The
Quarrymen voitti. Kolmikko siirtyi seuraavaksi The Redcaps-yhtyeeseen
säestämään Cudly Duddleyta.Greenin, Johnny Spencen ja Frank Farleyn
suuri hetki koitti, kun he liittyivät Johnny Kid & The Piratesiin,
jolla oli jo plakkarissaan hitit Please Don't Touch ja Shakin' All Over. Niistä erityisesti jälkimmäinen on kiistaton varhaisen brittirockin
klassikko, ja siitä on tehty koko joukko coverversioita. Vuonna 1964
Green liittyi Billy J Kramer & The Dakotasiin ja hän soitti myös Cliff
Bennet and the Rebel Rousersissa. Vuonna 1976 Green kokosi Piratesin
uudestaan Spencen ja Farleyn kanssa. Johnny Kidd oli menehtynyt
auto-onnettomuudessa kymmentä vuotta aikaisemmin. Piratesista muodostui
todella tiukka ja ahkera live-esiintyjä ja vuosikymmenen loppupuolella
yhtye julkaisi kolme tyylisuuntansa, revittelevän rhythm and bluesin ja
miksei myös pubrockin klassikkoalbumia Out of Their Skulls, Skull Wars
ja Happy Birthday Rock N' Roll.
Green oli myös vuosina 1974 ja 1976
albumin julkaisseen Shanghai-yhtyeen jäsen. Shanghai myös lämmitteli
Status Quota kyseisen vankkumattoman boogiekoneen Blue for You- albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella. Vuonna 1990 Green
oli mukana Lemmyn ja Upsettersin levytyksellä ikiklassikosta Blue Suede
Shoes. Singlen b-puoli Paradise oli Greeenin ja Lemmyn yhteistyötä. 80-
ja 90-luvuilla Green konsertoi muun muassa Van Morrisonin, Paul
McCartneyn, Robert Plantin ja Lemmyn kanssa. Piratesin kera hän jatkoi
keikkailua pitkälle 2000-luvulle. David Gilmourin ja McCartneyn kanssa
Green keikkaili Cavern-clubilla jälkimmäisen vuoden 1999 pitkäsoitto Run
Devil Runin tiimoilta. Hän oli mukana useilla Van Morrisonin pitkäsoitoilla vuoden 1999 albumista Back on Top
alkaen ja soitti säännöllisesti myös Morrisonin yhtyeessä vuosina
1999-2008. Vuonna 2007 oli vuorossa kuudesta kappaleesta koostunut
minialbumi Cutthroat and dangerous mainion kotimaisen rock n' roll-rion Doctor's
Orderin kanssa. Mick Greenin sydän pysähtyi 11, tammikuuta 2010
Essexissä. Tribuuttikonsertti klassikkokitaristin muistoksi järjestettiin samaisen
vuoden marraskuussa 100 Clubilla. Mukana olivat senhetkiset The Animals ja
Dr. Feelgood-kokoonpanot ja yhtyetoveri Johnny Spence päätti illan
Greenin poikien, kitaristi Bradin ja basisti Lloydin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti