Keskiviikon klassikko:Eräs folkrockin ikoneista

Kuudes tammikuuta 1947 syntynyt Sandy Denny (oikealta nimeltään Alexanda Elene MacLean Denny) on eräs brittiläisen folkrockin upeimmista ilmentymistä. Ensisijaisesti hänet muistetaan solistina yhtyeestä Fairport Convention, vaikka hän ehtikin vaikuttaa kyseisessä yhtyeessä vain runsaan vuoden ajan. Musiikillista lahjakkuutta jo nuorella iällä osoittanut Denny opiskeli klassista pianonsoittoa. Hänen skotlantilainen isoäitinsä oli laulanut traditionaalisia kappaleita ja myös Sandy osoitti kiinnostusta laulamiseen. Opinnot Kingstonin taidekoulussa alkoivat syyskuussa 1965. Denny tuli tekemisiin kampuksen folkclubin kanssa. Hän alkoi esiintyä siellä iltaisin. Ohjelmisto oli amerikkalaisvaikutteinen; siihen sisältyi muun muassa Tom Paxtonin kappaleita sekä traditionaalisia folkbiisejä. Denny esiintyi usein BBC:llä ja hänen debyyttikeikkansa ajoittui joulukuuhun 1966, jolloin hän esiintyi Cecil Sharp Housessa ohjemassa nimeltä Folk Song Cellar. Dennyn ohjelmistossa oli pari traditionaalia.

Ensimmäiset viralliset levytyksensä Denny teki kesällä 1967 Saga Recordsille. Niihin kuului traditionaaleja sekä covereita kyseisen aikakauden folkkappaleista. Ne julkaistiin alun perin albumeilla Alex Campbell and His Friends ja Sandy and Johnny. Jälkimmäiset äänitykset oli tehty John Silvon kanssa. Varhaisäänityksiä kasattiin vuonna 1970 albumille It’s Sandy Denny, jolla Sandy and Johnny-levyn äänityksistä oli tarjolla tuoreemmat ja laadukkaammat versiot. Kaikki Saga Recordsille tehdyt Dennyn levytykset julkaistiin vasta vuonna 2005 nimellä Where The Time Goes. Tässä vaiheessa Denny lopetti taideopinnot keskittyäkseen täysipainoisesti musiikkiin. Hänen esiintyessään Troubadour folkclubilla The Strawbs-yhtyeen jäsen lähestyi Dennyä ja hänet kutsuttiin mukaan yhtyeeseen. Strawbsin kanssa Sandy levytti yhden albumin. Se julkaistiin vasta vuonna 1973 nimellä Sandy Denny & The Strawbs albumilla All Our Own Work. Se sisältää varhaisen version Dennyn tunnetuimmasta sävellyksestä Who Knows Where The Time Goes. Mainitun kappaleen demoversio kantautui Judy Collinsin korviin ja hän levytti kyseisen biisin oman albuminsa nimiraidaksi. Denny saavutti näin ollen mainetta säveltäjänä vaiheessa, jolloin hän ei solistina ollut vielä kovinkaan tunnettu. Denny halusi ilmaista itseään sekä solistina että biisintekijänä ja saavuttaa laajemman yleisön. Hän koki, ettei The Strawbs kyennyt vastaamaan näihin tarpeisiin. Toukokuussa 1968 yhtye Fairport Convention järjesti koe-esiintymisiä eronneen solistinsa Judy Dyblen tilalle ja Dennystä muodostui ilmeinen valinta. What We Did on Our Holidays oli ensimmäinen Fairport Convention-albumi, jolla Denny oli mukana. Hänen voi todeta laajentaneen brittiläistä folkrepertuaaria ja niinpä häntä voidaankin pitää jopa avainhahmona brittiläisen folkrockin kehityksessä. Seuraava Fairportin pitkäsoitto, jonka työstämiseen Denny osallistui, Unhalfbricking, sisälsi useampia Bob Dylanin sävellyksiä, tunnetuimman version Who Knows Where the Time Goesista sekä yli 11-minuuttisen näkemyksen traditionaalista A Sailor’s Life. Dennyn varsinainen mestariteos Fairportin kanssa oli kuitenkin niin ikään vuonna 1969 ilmestynyt Liege & Lief.

Denny lähti Fairportista loppuvuodesta 1969. Seuraavaksi hän muodosti oman yhtyeensä Fotheringayn. Se julkaisi nimeään kantavan albumin. Toinen vuoden 1970 pitkäsoitto julkaistiin vasta vuonna 2008. Se sisälsi useita Denny-originaaleja, joista yksi, Nothing More, oli sävelletty pianolla. Tulevaisuudessa siitä oli muodostuva Dennyn keskeisin instrumentti. Yhtye hajosi tuottaja Joe Boydin saatua töitä Warner Brosilta. Denny aloitti soolouransa ja hänen soolodebyyttinsä North Star Grassman and the Ravens ilmestyi vuonna 1971. Sen keskeisiin kohokohtiin lukeutuivat erityisesti Late November ja Last Time Around. Kakkossoolo Sandy ilmestyi seuraavana vuonna ja kyseessä oli ensimmäinen Trevor Lucasin tuottama Dennyn albumi. Kahdeksan omaa tuotantoa edustavan kappaleen lisäksi se sisälsi viimeisen Dennyn levyttämän traditionaalin The Quiet Joys of Brotherhood. Melody Makerin lukijat äänestivät Dennyn parhaaksi brittiläiseksi laulajattareksi vuosina 1970 ja 1971. Dennystä tuli myös ainoa Led Zeppelinin levyllä vieraillut vokalisti. Hän lauloi Robert Plantin kanssa dueton kappaleessa The Battle of Evermore yhtyeen legendaarisella neljännellä albumilla.

Kolmannen soololevynsä Like An Old Fashioned Waltz Denny julkaisi vuonna 1973. Albumin klassikoihin lukeutuu erityisesti kappale Solo. Samana vuonna hän avioitui pitkäaikaisen poikaystävänsä, tuottaja Trevor Lucasin kanssa. Seuraavana vuonna Denny liittyi uudelleen Fairport Conventionin jäseneksi yhtyeen maailmankiertueelle. Siltä kasattiin livealbumi Fairport Live Convention ja uusi studiolevy Rising for the Moon ilmestyi vuonna 1975. Vaikka Dennyn soolotuotanto erosi tyylillisesti Fairportista melko voimakkaastikin, hän oli mukana kirjoittamassa seitsemää albumin yhdestätoista raidasta. Denny ja Lucas jättivät Fairportin samaisen vuoden lopussa ja ryhtyivät työstämään uusia kappaleita. Ne julkaistiin vuonna 1977 nimellä Rendezvous ja kyseinen valitettavan vähälle huomiolle jäänyt albumi jäi myös Dennyn joutsenlauluksi. Denny teki kyseisen pitkäsoiton tiimoilta myös Britannian- kiertueen, joka jäi hänen viimeisekseen. Kiertueen viimeinen konsertti Lontoon Royalty Theatressa myös äänitettiin, mutta koska kitarat jouduttiin teknisten ongelmien vuoksi soittamaan uudestaan, albumi sai julkaisunsa vasta vuonna 1998. Viimeisinä aikoinaan Dennyllä oli ongelmia erilaisten aineiden kanssa. Ollessaan lomalla Cornwallissa maaliskuussa 1978 Denny kompastui vaarallisesti portaissa. Vielä huhtikuun ensimmäisenä hän esiintyi hyväntekeväisyyskonsertissa Byfieldissä. 17. huhtikuuta Denny vaipui koomaan ja kuoli neljä päivää myöhemmin Wimbledonin Atkinson Morleyssa. Kuoltuaan Sandy Denny on saavuttanut todellisen kulttiklassikon statuksen. Hänen kuolemanjälkeisistä julkaisuistaan mainittakoon vuonna 1985 ilmestynyt neljän lp:n kokoelma Who Knows Where the Time Goes sekä kaksikymmentä vuotta myöhemmin ilmestynyt, ainoastaan Sandy Dennyksi nimetty boxi.