Maanantain mainio:Hardrockia uudistanut amerikkalaisyhtye

Vuonna 1972 Pasadenassa, Kaliforniassa perustetun Van Halenin voinee ensisijaisesti kitaristinsa Eddie Van Halenin ansiosta todeta määritelleen uudelleen niin rockkitaran soiton kuin hardrockgenren vuonna 1978 ilmestyneellä nimettömällä esikoisalbumillaan. Vuosien 1974 ja 1985 välillä yhtyeen muodostivat Eddie ja hänen pari vuotta vanhempi rumpaliveljensä Alex Van Halen, solisti David Lee Roth ja basisti Michael Anthony. Vuonna 1962 Hollannista Kaliforniaan seitsemän- ja yhdeksänvuotiaina muuttaneet veljekset harrastivat klassista pianonsoittoa. Rockinnostuksen iskettyä Alex ryhtyi soittamaan kitaraa ja Eddie rumpuja, mutta jossakin vaiheessa instrumentit vaihtuivat. Veljekset perustivat hardrockyhtyeen nimeltä Mammoth ja aloittivat keikkailun kotikonnuillaan Pasadenassa. He tapasivat varakkaasta kalifornialaisperheestä kotoisin olleen solisti David Lee Rothin, joka vaikutti tuolloin yhtyeessä Redball Jet. Veljesten taidoista vakuuttuneena Roth liittyi yhtyeeseen. Pian Mammothin kokoonpanon täydensi yhtyeessä nimeltä Snake soittanut basisti Michael Anthony. Kun selvisi, että toisella yhtyeellä oli oikeudet Mammoth-nimeen, kvartetin nimeksi vaihtui Van Halen ehdotetun Rat Saladen asemesta. Seuraavan kolmen vuoden ajan Van Halen keikkaili Pasadenan, Santa Barbaran ja Los Angelesin clubeissa ja baareissa. Yhtyeen coverohjelmisto kattoi rockin ja popin lisäksi jopa discon, mutta lopulta lähtökohdaksi otettiin oma kappalemateriaali. Ajan myötä Van Halenista muodostui suosituin paikallinen yhtye Los Angelesissa ja Eddie niitti mainetta suorastaan käänteentekevällä kitaransoittotyylillään. Vuonna 1977 Kissin Gene Simmons rahoitti Van Halenin demon äänityssession todennettuaan yhtyeen konsertin Starwood Clubilla. Simmonsin suosituksesta Mo Ostin ja Temp Templeman kiinnittivät Van Halenin Warner Brosille ja yhtyeen hardrockin kehitykseen vaikuttanut debyyttialbumi ilmestyi seuraavana vuotena. Viidakkorumpu kertoi Van Halenin taidoista, yhtye keikkaili ahkerasti ja AOR-radio soitti useita yhtyeen debyytin kappaleita, erityisesti Ain't Talking Bout Lovea, Running with the Deviliä, Jamie's Cryingia ja The Kinks-lainaa You Really Got Me. Kolmessa kuukaudessa albumi myi kultaa ja vajaata puolta vuotta myöhemmin siitä tuli platinalevy. Tähän mennessä Van Halenin debyytti on myynyt yli kuusi miljoonaa.

Vuonna 1979 ilmestynyt Van Halen II jatkoi yhtyeen menestystarinaa ja singlenä julkaistusta Dance the Night Awaystä muodostui yhtyeen ensimmäinen top 20-menestys. Vuoden 1980 Halen-pitkäsoitto Women and Children First ei sisältänyt singlehittejä, mutta menestyi hyvin albumilistalla sijoittuen kuudenneksi. Sen julkaisua seurasi ensimmäinen areenakiertue, jolla Halen kiersi pääesiintyjänä ja oli matkalla kohti supertähteyttä. Vuonna 1981 ilmestynyt seuraava, synkkähenkisempi albumi Fair Warning sijoittui listoilla edeltäjänsä tavoin kuudenneksi. Vuoden 1982 pitkäsoitto Diver Down sisälsi useampia lainakappaleita. Niistä näkemys Roy Orbisonin Pretty Womanista sijoittui singlelistalla sijalle 12, ja itse pitkäsoitto kolmanneksi. Lopullista supertähteyttä oli tuleva merkitsemään vuonna 1984 ilmestynyt samanniminen pitkäsoitto. Uudenvuodenpäivänä julkaistu albumi nousi listakakkoseksi ja Jump nousi singlelistan kärkeen. Yllättäen kappaletta hallitsivat syntikat Eddien kitaran sijaan. Myös Panama ja I'll Wait olivat top 15-menestyksiä ja Hot for Teacherista muodostui suuri radiohitti. Suurmenestyksestä huolimatta pitkäsoiton julkaisua seuranneella kiertueella yhtyeen jäsenten väliset henkilökemiat eivät olleet enää kunnossa. Lee Roth ei pitänyt Eddien soolokitaristin pestistä Michael Jacksonin vuoden 1983 hittisinglellä Beat It ja Eddie oli kyllästynyt Eddien lavatemppuiluun. Vuonna 1985 Roth levytti soolona menestyksekkään cover-ep:n Crazy from the Heat.  Hän sai potkut lykättyään 1984:n seuraajan levyttämistä. Rothin tilalle kiinnitetty, Montrosessa vokalisoinut ja myös soolourallaan menestynyt Sammy Hagar onnistui pestissään yli odotusten. Vuonna 1986 ilmestynyt pitkäsoitto 5150 nousi albumilistan kärkeen ja sisälsi singlehitit Why Can't This Be Love, Dreams ja Love Walks In. Vuoden 1988 albumi OU812 toisti edeltäjänsä menestyksen singlemenestysten ollessa When It's Love ja Finish What Ya Started. Vuonna 1991 ilmestynyt pitkäsoitto For Unlawful Carnal Knowledge nousi sekin listakärkeen ja sisälsi hitin Right Now. Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli yhtyeen ensimmäinen konserttitaltiointi, tupla Live:Right Here Right Now. Vuoden 1995 albumi Balance jatkoi menestystä nousemalla kärkeen. Se myi kaksi miljoonaa, mutta saavutti kriittiset arvostelut. Hagarin ja Eddie Van Halenin välit olivat käyneet huonoiksi ja yhtye alkoi levyttää uuta tuotantoa Rothin kanssa kertomatta asiasta Hagarille. Tämä ei ollut mielissään kuultuaan reunionista. Roth nauhoitti kaksi uutta kappaletta kokoelmalevylle Best of Vol 1, mutta legendaarisen kvartetin paluu jäi toteutumatta.

Halenin uudeksi solistiksi valikoitui Extreme-yhtyeestä tutuksi tullut Gary Cherome ja uuden line upin debyyttialbumi Van Halen III ilmestyi maaliskuussa 1998. Siitä muodostui yhtyeen huonoimmin menestynyt pitkäsoitto siitäkin huolimatta, että se debytoi listalla kolmantena. Albumia seurannut kiertue ei sekään ollut erityisen menestyksekäs ja Cherome erotettiin yhtyeestä vuonna 1999. Huhut legendaarisen line upin paluusta käynnistyivät jälleen. Alkuvuodesta 2001 Lee Roth ilmoitti kotisivullaan nauhoittaneensa useita uusia kappaleita Van Halenin kanssa, mutta ei ollut kuullut yhtyeestä sitten edellisen kesän. Samaisen vuoden kesällä Eddie kertoi yhtyeensä jäsenten kirjoittaneen kolmen albumin verran uusia kappaleita, mutta uuden solistin henkilöllisyys ei ollut vielä selvillä. Kuukausia myöhemmin yhtye lopetti yhteistyönsä ensisijaisesti nuorempia yhtyeitä promonneen Warner Brosin kanssa ja ilmoitti, ettei harkinnut enää Rothia solistikseen. Seuraavan kolmen vuoden aikana Michael Anthony alkoi vierailla Sammy Hagarin Warboritas-yhtyeen keikoilla. Roth ja Hagar yhdistivät yllättäen voimansa suositulla Heavyweight Champs of Rock & Roll -kiertueella. Vuonna 2004 Halen teki menestyksekkään Amerikan-kiertueen, jolla yhtye promosi tuplakokoelmaaansa Best of Both Worlds. Solistina oli Hagar, mutta egot kalskahtelivat jälleen yhteen ja Hagar ja myös Anthony palasivat Warboritasin riveihin. Vuonna 2007 Halen pääsi Rock N' Roll Hall of Fameen ja huhut Rothin paluusta alkoivat jälleen. Ne vahvistettiin 17. elokuuta. Roth oli mukana, mutta Michael Anthonyn basistina korvasi Eddien poika Wolfgang. Syyskuussa käynnistyneestä kiertueesta muodostui yhtyeen historian menestyksekkäin. Kiertueen suosion rohkaisemana Van Halen suuntasi studioon tuottaja John Shanksin kanssa. Uusi pitkäsoitto nauhoitettiin vuonna 2011. Singlemaistiainen Tattoo ilmestyi heti seuraavan vuoden alussa ja täyspitkä ja samalla viimeinen studioalbumi Different Kind of Truth seurasi helmikuussa 2012. Eddie Van Halen menehtyi syöpään kuudes lokakuuta 2020 ja tämä tuli merkitsemään Van Halenin toiminnan loppumista.