Sunnuntain extra:Eräs kaikkien aikojen brittikepittäjistä

17. tammikuuta 1949 syntynyt englantilaiskitaristi Mick Taylor muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään brittibluesin korkeakoulussa nimeltä John Mayall's Bluesbreakers sekä Rolling Stonesissa vuosina 1969-1974. Hän oli mukana useilla yhtyeen klassikkoalbumeilla. Taylor on lisäksi työskennellyt lukuisten muiden artistien kanssa ja julkaissut useita soololevyjä. Marraskuusta 2012 lähtien Taylor on osallistunut Stonesien paluukeikoille Lontoossa ja Newarkissa. Hän on lisäksi vieraillut Stonesin vuoden 2013 50 & Counting maailmankiertueella Yhdysvalloissa, Glastonbury Festivaalilla ja Lontoossa. Vuoden 2014 kiertue On Fire vieraili muun muassa Kauko-idässä, Australiassa ja Euroopassa. Rolling Stonen vuonna 2011 julkaisemalla sadan parhaan kitaristin listalla Taylor rankattiin sijalle 37.


Welwyn Garden Cityssä syntynyt, mutta Hatsfieldissä, Hertfordshiressä kasvanut Taylor aloitti kitaransoiton yhdeksänvuotiaana. Alkeet hän oppi äitinsä pikkuveljeltä. Taylorin teini-iän yhtyeisiin lukeutui The Juniorsin ja The Strangersin kaltaisia yhtyeitä. 16-vuotiaana Taylor meni kuuntelemaan John Mayall's Bluesbreakersin konserttia Welwyn Garden Cityn The Hop Community Centressä. Jostakin syystä Eric Clapton ei ilmaantunut kyseiselle keikalle. Settitauolla Taylor lähestyi Mayallia ja tiedusteli mahdollisuutta soittaa heidän kanssaan. Taylor mainitsi omistavansa Bluesbreakersin levyt ja osaavansa osan kappaleista. Hetken mietittyään Mayall vastasi myöntävästi. Taylorin omien sanojen mukaan hän ei pitänyt kyseistä tapahtumaa suurena tilaisuutena; hän ainoastaan halusi nousta lavalle ja soittaa kitaraa. Taylor soitti toisen setin Mayallin yhtyeen kanssa. Voitettuaan Mayallin luottamuksen puolelleen kaksikko vaihtoi puhelinnumeroita. Taylor jäi Mayallin mieleen Peter Greenin jätettyä Bluesbreakersin kitaristin pestin. Taylorin varsinainen debyyttikeikka Bluesbreakersin kanssa oli Manor Housessa, vanhassa bluesclubissa Pohjois-Lontoossa. 17-vuotiaan Taylorin soitto jätti lähtemättömän vaikutuksen paikallaolleisiin. Jo ennen täysi-ikäistymistään Taylor konsertoi Bluesbreakersin kanssa ja levytti pitkäsoiton Crusade. Yhtyeessä vaikuttamisensa aikana vuosina 1966-1969 Taylor kehitti latinalais- ja jazzvaikutteilla höystetyn bluespohjaisen soittotyylin. Hän kitaroi myös Bluesbreakersin albumeilla Diary of a Band, Bare Wires ja Blues from Laurel Canyon. Myöhemmin hän kehitti taitojaan myös slidekitaristina.


Kun Brian Jones oli erotettu Rolling Stonesista kesäkuussa 1969, Mayall suositteli Mick Jaggerille Tayloria hänen tilalleen.  Ensimmäisellä studiosessiollaan Stonesien kanssa Taylor arveli olevansa mukana ainoastaan sessiomuusikkona. Vakuuttuneet Jagger ja Keith Richards kutsuivat hänet takaisin studioon kuitenkin jo seuraavana päivänä. Hän kitaroi Let It Bleed -pitkäsoiton kappaleilla Country Honk ja Live with Me sekä Britanniassa neljäs heinäkuuta 1969 julkaistulla singlehitillä Honky Tonk Women.  20-vuotiaan Taylorin debyyttikeikka Stonesissa oli Lontoon Hyde Parkissa viides heinäkuuta kaksi päivää aikaisemmin menehtyneen Brian Jonesin muistoksi järjestetty ilmaiskonsertti, johon saapui 250 000 kuuntelijaa. Rolling Stonesin vuoden 1971 klassikkoalbumilla Sticky Fingers Taylorin osuus oli erityisen merkittävä raidoilla Sway ja Moonlight Mile, joiden levytykseen Richards ei syystä tai toisesta osallistunut.  Vuoden 1972 tupla-albumilla Exile on Main St. Taylor sitä vastoin sai nimensä ainoastaan yhden kappaleen, Ventilator Bluesin tekijätietoihin. Vuoden 1973 Euroopan-kiertueen jälkeen Richardsin huumeongelmat olivat kehittyneet niin pahoiksi, että ne vaikuttivat yhtyeen kykyyn toimia yksikkönä. Levytyssessioiden välissä yhtyeen jäsenet asuivat eri maissa ja näihin aikoihin Taylor vieraili esimerkiksi Herbie Mannin vuoden 1974 albumilla Reggae. Viimeisen Taylorin kitarointia sisältäneen Stones-albumin It's Only Rock N'Roll äänitykset käynnistyivät marraskuussa 1973 Musicland studioilla Munichissa. Suurin osa pitkäsoitosta äänitettiin kuitenkin seuraavan vuoden tammikuussa ja huhtikuussa myöhempien äänitysten tapahtuessa Stargrovesissa. Richards ja Taylor eivät tässä vaiheessa tulleet hyvin toimeen keskenään, mutta Taylor osallistui vähintään kaikkiin Stargrovesissa tapahtuneisiin äänityksiin. Pian levytyksen jälkeen Taylor vietti kuusi viikkoa Brasiliassa matkustaen veneellä Amazon-jokea pitkin ja tutkien latinalaista musiikkia. Juuri ennen uuden albumin julkaisua lokakuussa 1974 Taylor kertoi New Musical Expressin Nick Kentille kirjoittaneensa levylle kappaleet Till the Next Goodbye ja Time Waits for No-One Jaggerin kanssa. Kent esitteli Taylorille uuden albumin kannen ja ilmeni, ettei Taylor ollut saanut kredittiä yhdenkään kappaleen kirjoittamisesta. Samaisen vuoden joulukuussa Taylor ilmoitti jättävänsä Stonesit. Lyhyellä varoitusajalla annettu päätös tuli hienoisena shokkina muille yhtyeen jäsenille. Stonesin oli nimittäin tarkoitus aloittaa uuden albumin äänitykset Munichissa.

Stones-pestinsä jälkeen Taylor on osallistunut useisiin yhteisiin levytyksiin yhtyeen muiden jäsenten kanssa. Vuonna 1977 hän oli Jaggerin, Richardsin ja bassosta huolehtineen Ron Woodin kanssa John Phillipsin albumilla Pay Pack & Follow. Äänitykset tapahtuivat Lontoossa ja Taylorin upeaa soolotyöskentelyä kuullaan kappaleissa Oh Virginia ja Zulu Warrior. Joulukuussa 1981 Taylor soitti Stonesien kanssa Kemper Arenalla Missourissa ja Richards jammaili Taylorin konsertissa Lone Star Cafessa New Yorkissa kappaleissa Key to the Highway ja Can't You Hear Me Knocking joulukuussa 1986. Vastaavasti Taylor osallistui Keith Richardsin vuoden 1988 debyyttisooloalbumin Talk is Cheap levytykseen. Hänen kitarointiaan kuullaan kappaleessa I Could Have Stood You Up. Vuonna 1989 Taylor pääsi Stonesin jäsenenä mukaan Rock and Roll Hall of Fameen. 90-luvun alussa hän teki yhteistyötä Bill Wymanin Rhythm Kings -yhtyeen kanssa. Taylorin kitarointia kuullaan myös kahdella vuoden 1981 Stones-albumi Tattoo Youn raidalla Tops ja Waiting for a Friend, jotka oli äänitetty jo 1972. Maaliskuussa 2010 alkoi kuulua huhuja, joiden mukaan Taylor olisi äänittänyt uusia kitaraosuuksia Exile on Main Streetin tulevalle erikoisversiolle. Originaalin tupla-albumin laajennettu versio sisältää kymmenen outtakea, tai vaihtoehtoista versiota kappaleista. Taylor kertoi Clevelandista kotoisin olleelle toimittajalle todellakin nauhoittaneensa Mick Jaggerin pyynnöstä uudet kitaraosuudet cd-versiota varten. Kansallisena levykauppapäivänä 17. huhtikuuta 2010 julkaistiin uusi Stones-single Plundered My Soul, joka sisälsi tuoreet vokaali- ja kitaraosuudet Jaggerilta ja Taylorilta. Myös vuonna 1972 kuvattu konserttielokuva Ladies and Gentlemen The Rolling Stones sai viimein virallisen julkaisunsa Eagle Rock Entertainmentin ansiosta.

Taylorin Stonesin jälkeisistä musiikillisista projekteista mainittakoon yhteistyö Jack Brucen kanssa. Yhtyeessä vaikuttivat lisäksi kosketinsoittaja Carla Blay ja rumpali Bruce Gary. Treenit alkoivat Lontoossa 1975 ja myöhemmin samaisena vuotena yhtye keikkaili Euroopassa edustamansatyyli ollessa tyylillisesti lähempänä jazzia. Kokoonpanon ainoat säilyneet tallenteet olivat kesäkuun ensimmäisenä 1975 Manchesterin Free Trade Hallissa pidetty ja vuonna 2003 cd:nä julkaistu konsertti sekä esiintyminen Old Grey Whistle Testissä. Kokoonpano hajosi seuraavana vuonna. 1977 Taylor esiintyi Little Featin kanssa Lontoon Rainbow - teatterissa. Hän slidekitaroi johtohahmo Lowell Georgen kanssa kappaleessa A Political Blues ja versio on mukana klassikoksi kohotetulla livetuplalla Waiting for Columbus. Samana vuonna Taylor solmi soolodiilin Columbia Recordsin kanssa. Hänen nimeään kantanut soololevy ilmestyi vasta vuonna 1979. Rock, jazz ja latinalaisvaikutteita yhdistänyt albumi ei menestynyt ja turhautunut Taylor jätti musiikkibisneksen noin vuoden ajaksi.Vuonna 1981 Taylor keikkaili Ten Years Afterin johtohahmon Alvin Leen kanssa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Seuraavat vuodet kuluivat tien päällä John Mayallin paluukiertueen merkeissä. Rytmiryhmän sillä muodostivat Fleetwood Macin John McVie sekä muun muassa erinomaisesta bluesrockyhtyeestä Stone the Crowsista muistettu rumpali Colin Allen. Vuonna 1983 Taylor oli Mark Knopflerin kanssa mukana Bob Dylanin albumilla Infields. Hän osallistui myös sen seuraajien, konserttitaltiointi Real Liven ja studioalbumi Empire Burlesquen äänityksiin. Vuonna 1984 Dylan pyysi Tayloria kasaamaan kokeneen rockyhtyeen Bill Grahamin kanssa sovittua Euroopan kiertuetta varten. Kuukauden mittaiselle kiertueelle lähtivät mukaan ensisijaisesti Small Facesistä ja Facesistä muistettu pianisti/kosketinsoittaja Ian McLagan, rumpali Colin Allen ja basisti Greg Sutton. Samaisella kiertueella olivat mukana Carlos Santana ja muutamassa konsertissa esiintynyt Joan Baez. 80-luvun Taylor asui ensisijaisesti New Yorkisssa. Syyskuussa 1988 Taylor oli mukana Grateful Deadin kyseisen vuoden viimeisessä konsertissa Madison Square Gardenissa.

Vuonna 1990 hän muutti Los Angelesiin. Samana vuonna ilmestyi Maze Recordsin kautta albumi Stranger in This Town. Sen tiimoilta tehtiin minikiertue, johon sisältyi levynjulkaisukeikka Hard Rock Cafessa ja keikkoja Paradise Theatressa. Taylor aloitti yhteistyön los angelesilaisen Carla Olsonin kanssa. Roxyssa nauhoitetun livelevyn Too Hot for Snakes huippuhetki on seitsenminuuttinen näkemys Stonesin Swaysta. Olsonin seuraavalla levyllä Within an Ace Taylor oli mukana seitsemällä raidalla. Albumilla The Ring of Truth Taylor kitaroi yhdeksällä kappaleella, näiden joukossa 12-minuuttinen näkemys alkuaan Goats Head Soupilla julkaistusta Taylorin ja Jaggerin yhteistyötä edustavasta kappaleesta Winter. Soulvokalisti Percy Sledgen vuoden 1994 pitkäsoitolla Blue Night olivat Taylorin lisäksi mukana Steve Cropper ja Bobby Womack. Miamissa Taylor soitti parin vuoden ajan yhtyeessä Tumblin Dice Bobby Keysin ja Nicky Hopkinsin kanssa. 

90-luvun puolivälissä Taylor muutti takaisin Englantiin. Vuonna 2000 hän julkaisi pitkäsoiton A Stone's Throw. Niin clubeissa, teattereissa kuin festivaaleilla tapahtuneiden esiintymisten myötä Taylor on tavoittanut arvostavan yleisöpohjan.Vuonna 2003 Taylor oli mukana John Mayallin 70-vuotisjuhlakonsertissa Eric Claptonin kanssa. Vuotta myöhemmin hän osallistui Bluesbreakersin teattereihin sijoittuneeseen Englannin-kiertueeseen. Lokakuussa 2007 Taylor kiersi Yhdysvaltojen itärannikkoa Experience Hendrixin kanssa. Jimi Hendrixin musiikkia olivat mukana kunnioittamassa lisäksi muun muassa Mitch Mitchell, Billy Cox, Buddy Guy ja Robbie Krieger. Joulukuussa 2010 Taylor esiintyi Ronnie Woodin kanssa blueskitaristi Stephen Dale Petitin järjestämässä konsertissa, jonka tarkoituksena oli säilyttää Lontoon100-clubi. Mukana oli lisäksi muun muassa Pretty Thingsin Dick Taylor, joka muistetaan myös  Stones ien originaalibasistina. Taylor promosi myös Stones-pianisti Ian Stewartin kunniaksi tehtyä Ben Watersin albumia Boogie for Stu. Lontoon Ambassadors teatterissa maaliskuussa 2011 pidetyssä konsertissa olivat Taylorin lisäksi mukana Charlie Watts, Ronnie Wood ja Bill Wyman. Taylor oli mukana  Stonesien marraskuun 2012 Lontoon-konserteissa
ja tuolloin hän soitti Midnight Ramblerin. Vuoden 2013 Stonesien Amerikan-kiertueella Stones' 50 & Counting Taylor oli mukana jokaisessa konsertissa.Kesäkuussa 2013 Taylor saapui kitaroimaan usean kappaleen ajaksi Stonesien ollessa pääesiintyjänä Clastonbury Festivaalilla. Kiertue päättyi kahteen konserttiin Lontoon Hyde Parkissa. Niistä julkaistiin albumi Hyde Park Live ja konserttielokuva Sweet Summer Sun:Live in Hyde Park. Helmi-marraskuussa 2014 Taylor soitti jälleen Stonesien kanssa 29 konsertissa 14 On Fire -kiertueella Aasiassa, Euroopassa ja Australiassa/Uudessa Seelannissa.