Noustessaan huippusuosioon 1970-luvun alussa sisaruksista Karen ja Richard Carpenter muodostunut The Carpenters erosi ilmavine melodioineen ja puhtaine sovituksineen voimakkaastikin aikakautensa pinnalla olleesta rockista ja popista. The Carpentersista muodostui eräs kyseisen vuosikymmenen suosituimmista yhtyeistä. Se teki 12 top teniin yltänyttä singlehittiä, joiden joukossa oli kolme listaykköstä. Karen Carpenterin samanaikaisesti sievä ja voimakas äänenkäyttö oli yhtyeen soundin tunnusomaisin elementti. Se sopi erinomaisesti yhteen Richard Carpenterin rönsyilevien, mutta silti tarkkojen sovitusten kanssa. Vaikka The Carpentersin suosio alkoi hiipua 70-luvun loppupuolella, yhtye jatkoi musiikin tekemistä Karenin vuonna 1983 tapahtuneeseen traagiseen kuolemaan saakka.
The Carpenters muotoutui 60-luvun lopussa Downeyssa, Kaliforniassa, minne perhe oli muuttanut New Havenista, Connecticutista. Richard oli toiminut pianistina cocktail jazz triossa New Havenin yökerhoissa. Kaliforniaan muuttamisen jälkeen Richard alkoi opiskella pianonsoittoa, mutta vaikutti lisäksi Karenin kanssa triossa, jonka kolmas jäsen oli basisti/tuubisti Wes Jacobs. Jacobsin ja Richardin muodostaessa taustayhtyeen Karen solmi sopimuksen paikallisen levy-yhtiön Magic Lampin kanssa. Se julkaisi solistilta kaksi menestymätöntä singleä. Vuonna 1966 trio voitti Battle of the Bands -kilpailun Hollywood Bowlilla. Se johti sopimukseen RCA:n kanssa. Nimellä The Richard Carpenter Trio yhtye äänitti neljä kappaletta, joita ei koskaan julkaistu. Jacobs jätti yhtyeen alkuvuodesta 1968.
Seuraavaksi sisarukset muodostivat yhtyeen Spectrum Richardin opiskelutoveri John Bettisin kanssa. Yhtye hajosi vuoden loppuun mennessä, mutta The Carpenters jatkoi esiintymistä duona. Kaksikko nauhoitti demoja los angelesilaisen sessiomuusikon Joe Osbornen luona. Nauha lähetettiin A & M Recordsin johtohahmolle Herb Alpertille, joka kiinnitti duon yhtiönsä artistiksi alkuvuodesta 1969. The Carpentersin debyyttialbumi, marraskuussa 1969 ilmestynyt Offering ja siltä poimittu single, Beatles-cover Ticket to Ride eivät herättäneet suurempaa huomiota. Carpentersin onni kääntyi kun seuraava single, Burt Bacharachin ja Hal Davidin käsialaa ollut (They Long to be) Close to You nousi Yhdysvalloissa listakärkeen. Albumilta Close to You poimittu nelivitonen pysyi kärjessä kuukauden ajan. Siitä muodostui kansainvälinen hitti, ja se aloitti viisi vuotta kestäneen ajanjakson, jonka aikana The Carpenters oli eräs maailman suosituimmista yhtyeistä. Kyseisenä aikana The Carpenters voitti kaksi Grammya, niistä toisena vuoden 1970 paras uusi artisti. Yhtye myös työsti sarjan top teniin nousseita singlehittejä, joista mainittakoon Rainy Days and Mondays, Superstar, Hurting Each Other, Top of the World ja Yesterday Once More.
Vuonna 1975 neljänneksi nousseen singlen Only Yesterday jälkeen The Carpentersin suosio alkoi vähitellen hiipua. 70-luvun loppupuolella Karen sairastui anoreksiaan ja Richard tuli riippuvaiseksi reseptilääkkeistä, mutta selvisi addiktiostaan. Vuonna 1979 Karen teki soololevytyksiä Phil Ramonen kanssa, mutta albumia ei saatu viimeistellyksi. Jo saman vuoden lopussa hän palasi Carpentersiin. Vuonna 1981 The Carpenters julkaisi viimeiseksi jääneen albuminsa Made in America. Siitä muodostui vaihteeksi kaupallinen menestys ja single Touch Me When We're Dancing nousi kuudenneksitoista. Karenin terveys jatkoi heikkenemistään ja neljäs helmikuuta 1983 hänet löydettiin tajuttomana vanhempiensa kotoa Downeysta. Karen menehtyi kyseisenä päivänä sairaalassa anoreksian aiheuttamaan sydänhalvaukseen. Karenin kuoltua Richard Carpenter keskittyi tuottajan töihin. Hän kasasi The Carpentersin tuotannosta useita kokoelmia ja vuonna 1987 Richardilta julkaistiin sooloalbumi nimeltä Time, jolla solistina vieraili Dusty Springfield.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti