17. maaliskuuta 1944 syntynyt John Benson Sebastian on yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, solisti, kitaristi ja huuliharpisti, joka on lisäksi rockyhtye Lovin' Spoonfulin perustajajäsen. Hän teki yllätysesiintymisen Woodstockin mammuttifestivaaleilla. Sebastianin soolotuotannosta vuonna 1976 ilmestynyt Welcome Back nousi Billboardin listakärkeen. Vuonna 2000 hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen Lovin' Spoonfulin jäsenenä. New Yorkissa syntynyt Sebastian varttui Italiassa ja Greenwich Villagessa. Hänen isänsä John Sebastian Pugliese soitti klassista huuliharppua ja äitinsä Mary Jane Bishir teki käsikirjoituksia radiolle. Sebastianin isäpuoli oli lastenkirjallisuutta kuvittanut Garth Williams. Sebastian varttui musiikin ja muusikoiden ympäröimänä. Heistä tunnetuin oli Woody Guthrie. Omassa naapurustossaan Sebastian kuuli Lead Bellyn ja Mississippi John Hurtin kaltaisten muusikoiden soitantaa. Vuonna 1962 hän valmistui Blairstownissa, New Jerseyssä sijainneesta yksityiskoulusta Blair Academystä. New Yorkin yliopistoa Sebastian kävi ainoastaan vuoden verran, sillä musiikki vei hänet mukanaan. 1960-luvun alussa Sebastian kiinnostui bluesmusiikista ja alkoi soittaa huuliharppua bluestyyliin. Isänsä konneksioiden kautta Sebastian tutustui mainittua tyylisuuntaa edustaneisiin muusikoihin Sonny Terryyn ja Lightning Hopkinsiin. Hän oli jopa jälkimmäisen epävirallisena kiertueapulaisena Hopkinsin ollessa New Yorkissa. Sebastianista tuli osa Greenwich Villagessa kehittynyttä folk- ja bluesskeneä, joka vaikutti osaltaan myöhemmin folkrockin nousuun. Huuliharpun lisäksi hän soitti ajoittain kitaraa ja sointusitraa. Sebastian oli kitaristina ja huuliharpistina Billy Faierin vuonna 1964 ilmestyneellä albumilla The Beat of Billy Faier. Lisäksi hänen soittoaan kuultiin Fred Neilin albumilla Bleecker & MacDougal sekä Tom Rushin vuonna 1965 ilmestyneellä nimikkoalbumilla. Hän soitti yhtyeissä Even Dozen Jug Band ja The Mugwumps, joista kehittyivät The Lovin' Spoonful ja The Mamas & The Papas. Bob Dylan kutsui Sebastianin basistiksi albumilleen Bringing It All Back Home, tosin hänen osuuksiensa säilyminen lopullisella albumilla on epävarmaa ja myös uuteen sähköiseen kiertuebändiinsä. Sebastian kuitenkin kieltäytyi jälkimmäisestä tarjouksesta, sillä hän halusi keskittyä omaan projektiinsa The Lovin' Spoonfuliin. Sen kokoonpanon muodostivat muilta osin kitaristi Zal Yanovsky, basisti Steve Boone ja rumpali Joe Butler. Yhtye otti nimensä Mississippi John Hurtin kappaleen Coffee Blues lyriikasta. Tyylillisesti yhtye täydensi folkrockiaan ja poppiaan elementeillä bluesista, countrysta ja jug band-musiikista. Lovin' Spoonfulista tuli osa Yhdysvaltojen vastinetta britti-invaasiolle ja yhtye sai plakkariinsa useita klassikon aseman saavuttaneita singlehittejä, joihin lukeutuvat Do You Believe in Magic, You Didn't Have to Be So Nice, Did You Ever Have to Make Up Your Mind, Summer in the City, Rain on the Roof, Nashville Cats, Darling Be Home Soon ja Six O' Clock. Zal Yanovskyn lähdettyä yhtyeestä vuonna 1967 hänen paikkansa otti Jerry Yester ja Lovin' Spoonfulin tyyli muuttui aikaisempaa poporientoituneemmaksi. Sebastian jätti Lovin' Spoonfulin vuonna 1968, eikä esiintynyt yhtyeen myöhemmin toimineissa lineupeissa. Sitä vastoin hän oli mukana Lovin' Spoonfulin originaalikokoonpanossa Paul Simonin vuonna 1980 valmistuneessa elokuvassa One-Trick Pony ja yksittäisessä esiintymisessä Rock and Roll Hall of Fame-seremoniassa vuonna 2000. Lovin' Spoonfulin jätettyään Sebastian vastasi musiikista ja lyriikoista Murray Schisgalin ohjaamassa musiikkinäytelmässä Jimmy Shine. Sen ensi-esitys oli Broadwaylla joulukuussa 1968. Pääosassa oli Dustin Hoffman ja esityksiä, joita kertyi kaikkiaan yli 150, jatkettiin seuraavan vuoden huhtikuuhun. 1970- ja 80-lukujen taitteessa Sebastian kirjoitti stagemusikaaliadaptaation E. B. Whiten Charlotte's Webistä yhdessä kummisetänsä, originaalin Whiten kirjan kuvituksesta vastanneen Garth Williamsin kanssa. Musikaali, joka ei lopulta toteutunut, sisälsi 20 kappaletta, joista osaa Sebastian esitti soolokonserteissaan. Elokuussa 1969 Sebastian teki yllätysesiintymisen Woodstockin mammuttifestivaaleilla 16. elokuuta 1969 Country Joe and the Fishin keikan jälkeen. Hänen settinsä koostui kolmesta tuossa vaiheessa nauhoitetusta, mutta vielä julkaisemattomasta kappaleesta hänen nimikkosooloalbumiltaan (How Have You Been, I Have a Dream ja Rainbows All Over Your Blues). Lovin' Spoonfulin repertuaarista Sebastian esitti kappaleet Darling Be Home Soon ja Younger Generation, joista jälkimmäisen hän omisti juuri Woodstockissa syntyneelle lapselle. Syyskuussa 1969 Sebastian esitti saman setin Big Sur Folk Festivaalilla ja oli lisäksi mukana vuonna 1971 valmistuneessa dokumentissa Celebration at the Big Sur. 25 vuotta originaalin Woodstockin jälkeen John Sebastian esiintyi Woodstock '94:ssä. Hän vaikutti huuliharpistina Crosby, Stills and Nashille ja esiintyi oman yhtyeensä the J-Bandin kanssa. Tammikuussa 1970 Reprise Records julkaisi John Sebastianin esikois- ja samalla nimikkosooloalbumin, jolla häntä säestivät useat losangesilaismuusikot, kuten Crosby, Stills ja Nash. Sebastianin esikoissooloalbumi oli hänen suurin menestyksensä, joka saavutti Billboardin listalla sijan 20. Ilman Sebastianin tai hänen managementtinsa lupaa MGM julkaisi niin ikään Sebastianin esikoisalbumin erilaisella kansikuvalla, mutta samalla biisilistalla nimellä John B. Sebastian ja lisäksi John Sebastian Liven, jotka molemmat vedettiin myöhemmin pois markkinoilta. Sebastianin toinen Reprisen julkaisema albumi Cheapo Cheapo Productions Presents Real Live John Sebastian oli hänen ensimmäinen virallinen livelevynsä. Sebastianin kolmas ja vuonna 1971 ilmestynyt albumi The Four of Us oli työstetty taustayhtyeen kanssa, ja siihen kuuluivat kosketinsoittaja Paul Harris, rumpali Dallas Taylor ja basisti Kenny Altman. Sebastian kaavaili kokoonpanosta pysyvää, mutta Harris ja Taylor valitsivat yhtyeekseen Stephen Stillsin Manassasin. Vuonna 1972 Sebastianilta ilmestyi pitkäsoitoilla julkaisematon single Give Us a Break/Music for People Who Don't Speak English, joka ei saavuttanut listasijoitusta. Sebastianin vuonna 1974 ilmestyneellä albumilla Tarzana Kid hän työskenteli jälleen tunnettujen sessiomuusikoiden kanssa. Albumin työstämiseen ottivat osaa Lowell George ( joka oli Sebastianin kanssa kirjoittamassa albumin kappaletta Face of Appalachia), Phil Everly, Emmylou Harris, the Pointer Sisters, David Grisman, Russell DaShiell, Ry Cooder ja Buddy Emmons. Sebastianin, Georgen ja Everlyn aikomuksena oli kasata superyhtye, mutta ideasta luovuttiin. Tarzana Kid ei noussut listoille ja Sebastian halusi eroon sopimuksestaan Reprisen kanssa. Vuonna 1976 Sebastian sai yllätysykköshitin kappaleellaan Welcome Back, joka oli tunnusmelodia sitecomiin Welcome Back, Kotter. Sebastian koki kuitenkin turhautumista, sillä Reprise ei promonnut hänen Welcome Back-albumiaan ykköshitistä huolimatta. Sebastianin myöhempien albumien julkaisijoina ovatkin olleet etupäässä itsenäiset levy-yhtiöt. Rappari Mase sämpläsi Welcome Backia vuonna 2004 samannimisessä hitissään. Vuonna 2001 Rhino Entertainment julkaisi uudelleen Sebastianin viisi sooloalbumia ja singlen Give Us a Break rajoitettuna painoksena cd-boxilla Faithful Virtue:The Reprise Recordings. Mukana sillä ovat myös kaikki biisit Sebastianin Woodstockin-keikalta ja kuusi ennenjulkaisematonta kappaletta Winterland Ballroomissa, San Franciscossa neljäs lokakuuta 1969 soitetusta konsertista. Vuonna 2006 Collector's Choice Music julkaisi Sebastianin viisi Repriselle työstämää sooloalbumia yksittäisinä cd:inä. Niiden kansiteksteistä vastasi Richie Unterberger. 1960- ja 70-luvuilla Sebastian vieraili useiden yhtyeiden ja muusikoiden levyillä. The Doorsin Roadhouse Bluesissa albumilla Morrison Hotel hän vaikutti huuliharpistina salanimellä G. Pugliese. Doorsin livealbumeista Sebastian on mukana Little Red Roosterissa Alive She Criedilla ja seitsemässä kappaleessa Live in Detroitilla. Molemmat albumit ilmestyivät vuonna 1991 triplacd:llä In Concert. Jim Morrison esitteli Sebastianin ennen Little Red Roosteria. Gordon Lightfootin vuonna 1970 ilmestyneellä albumilla Sit Down Young Stranger Sebastian on mukana kolmessa biisissä soittaen niistä kussakin eri instrumenttia. Sebastian soittaa huuliharppua Crosby, Stills, Nash and Youngin vuoden 1970 albumin Deja Vu nimikappaleessa. Crosby, Stills ja Nash olivat pyytäneet Sebastiania liittymään yhtyeeseensä, mutta tämän kieltäydyttyä he kääntyivät Neil Youngin puoleen. Vuonna 1977 Sebastian oli mukana Artie ja Happy Traumsin Woodstock Mountain Revuessa mainitun folkyhteenliittymän albumilla More Music from Mud Acres. Muihin albumeihin, joiden työstämisessä Sebastian oli mukana, lukeutuvat Stephen Stillsin vuoden 1970 nimikkoalbumi, Timothy Learyn samaisena vuonna ilmestynyt pitkäsoitto You Can Be Anyone This Time Around, jolla Sebastian jamittelee Jimi Hendrixin kanssa sekä Keith Moonin ainoa ja 70-luvun puolivälissä ilmestynyt sooloalbumi Two Sides of the Moon. Lisäksi häntä kuultiin Randy Van Varmerin vuonna 1979 ilmestyneellä hitillä Just When I Needed You Most. Sebastian on jatkanut live-esiintymisiään sooloartistina ja yhtyeen NRBQ kanssa, jonka vuonna 1983 ilmestyneen albumin Grooves in Orbit työstämisessä hän oli mukana. Sebastian on käyttänyt kyseistä yhtyettä soundtrack-projekteissaan ja myös taustabändinään. 1990-luvun aikana Sebastian on esiintynyt säännöllisesti jugband-musiikkia edustavan J-Bandin kanssa ja ollut mainitun yhtyeen kanssa mukana vuonna 2007 valmistuneessa, jugband-musiikin juuria ja merkitystä luotaavassa dokumentissa Chasin' Gus' Ghost. Ensiesityksensä elokuva sai elokuussa 2007 San Francisco Jug Band Festivaalilla, jolla Sebastian esiintyi useiden muiden elokuvassa mukana olleiden muusikoiden, kuten Geoff Muldaurin, Maria Muldaurin, Jim Kweskinin ja David Grismanin kanssa. Elokuvafestivaaleilla mainittu elokuva debytoi lokakuussa 2007 Woodstock Film Festivaalilla. Vuonna 2002 Sebastian on esiintynyt Paul Rishellista ja Annie Rainesista muodostuneen country blues duon kanssa triona. Maria Muldaurin ja hänen Garden of Joy jugbandinsa kanssa Sebastian esiintyi vuonna 2009. Ajoittain Sebastian on tehnyt keikkoja mandolisti David Grismanin kanssa, jonka kanssa Sebastian soitti 60-luvulla Even Dozen Jug Bandissa ja vielä vuonna 2007 ilmestyneellä yhteisellä albumilla Satisfied. Muista Sebastianin keskeisemmistä tuoreemmista levytyksistä mainittakoon vuonna 1993 Shanachie Recordsin julkaisemana ilmestynyt Tanar Beach. Se koostuu 11 ennenjulkaisemattomasta Sebastianin kappaleesta, joista neljä edustaa yhteistyötä lauluntekijä Phil Galdstonin kanssa. Vuosina 1996 ja 2000 ilmestyneet albumit I Want My Roots ja Chasin' Gus' Ghost Sebastian on työstänyt the J-Bandin kanssa. Sebastian on työskennellyt runsaasti elokuva ja tv- soundtrackien parissa. Hän on kirjoittanut ja esittänyt musiikkia useissa lasten elokuvissa ja tv-produktioissa. Nelvana Enterpisen vuonna 1978 lähettämässä animaatiotv-speciaalissa The Devil and the Daniel Mouse Sebastian vastasi musiikista ja Daniel Mousen lauluäänestä. Vuonna 1986 hän oli juontajana Disney Channelin lähettämässä perhespeciaalissa What a Day for a Daydream.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti