The Strawbs on brittiläinen rockyhtye, joka aloitti toimintansa vuonna 1964 nimellä The Strawberry Hill Boys. Alkuvaiheessa yhtyeen musiikillisena tyylinä oli bluegrass, mutta lopulta se liikkui muihin genreihin, eli folkrockiin ja progressiiviseen rockiin. The Strawbsin suurin hitti on helmikuussa 1973 brittilistalla toisen sijan tavoittanut Part of the Union. Myös albumin Lay Down nimikappale muodostui hitiksi progressiivisen rockin saralla. Strawbs soitti kakkosbändinä Supertrampin Crime of the Century-albuminsa tiimoilta tekemällä kiertueella. The Strawbsin oma Hero and Heroine-kiertue hyödynsi samantyyppisiä musiikillisia teemoja. Strawberry Hill Boysin perustajajäsenet olivat opettajakoulutuksessa Strawberry Hillissä, Lontoossa. Kesäkuussa 1967 soittamassaan konsertissa yhtye oli lyhentänyt nimensä muotoon The Strawbs, jolloin nimi oli esillä myös stagella. The Strawbsin pitkäaikainen johtohahmo ja keskeisin biisintekijä on kitaristi ja solisti Dave Cousins. Uransa alkuvaiheessa Strawbs esiintyi sittemmin Fairport Conventionissa ja Fotheringayssa vaikuttaneen Sandy Dennyn kanssa. Tanskassa The Strawbs nauhoitti Dennyn kanssa 13 kappaletta albumille All Our Own Work. Denny liittyi Fairport Conventioniin ja mainittu albumi julkaistiin vasta 70-luvun puolivälissä Britanniassa Pickwick Hallmarkin ansiosta. The Strawbs oli ensimmäinen brittiläinen Herb Albertin A&M Recordsille kiinnitetty brittiläinen yhtye. Sen vuonna 1968 nauhoittama esikoissingle Oh How She Changed oli Gus Dudgeonin ja Tony Viscontin sovittama ja tuottama. Vimeksi mainittu työskenteli myös Strawbsin nimeä kantavalla, vuonna 1969 ilmestyneellä ja myönteiset arviot keränneellä esikoisalbumilla. Kahden ensimmäisen A&M:lle nauhoitetun albumin välissä äänitettiin sämpleri Strawberry Music Sampler N:o 1, jota painettiin alun perin ainoastaan 99 kappaletta. Vuonna 2001 siitä julkaistiin cd-versio. Folkvaikutteisen albumin Dragonfly jälkeen yhtyeen lineupia täydensivät kosketinsoittaja Rick Wakeman, rumpali Richard Hudson ja basisti John Ford. Se soitti debyyttikeikkansa Lontoon Queen Elisabeth Hallissa, jossa nauhoitettiin myös yhtyeen kolmas albumi Just A Collection of Antiques and Curios. Wakeman oli mukana vielä seuraavalla albumilla From the Witchwood ja liittyi sen jälkeen Yes-yhtyeeseen. Hänen paikkansa ottaneen Blue Weaverin varhaisempia yhtyeitä olivat olleet Amen Corner ja Fair Weather. Mainittu lineup levytti monien mielestä tyypillisintä Strawbs-soundia edustavan albumin Grave New World. Sen jälkeen perustajajäsen Tony Hooper jätti Strawbsin ja hänen paikkansa otti sähkökitaristi Dave Lambert, joka oli aikaisemmin soittanut Fire and the King Earl Boogie Bandissa. Hänen myötään The Strawbs siirtyi kovempaan rockilmaisuun vuonna 1972 ilmestyneellä albumillaan Bursting at the Seams. Ensimmäinen mainitulta pitkäsoitolta poimittu single Lay Down saavutti brittilistalla 12:n sijan ja sitä seurannut Part of the Union nousi kakkoseksi samoin kuin itse pitkäsoitto albumilistan osalta. The Strawbs teki 52 konsertista koostuneen kiertueen Britanniassa loppuunmyydyille saleille. Kovempaa rocktyyliä edusti myös Cousinsin sooloalbumi Two Weeks Last Summer. Mainittu pitkäsoitto oli nauhoitettu samaisen vuoden kesänä ja sillä vierailivat Deep Purplen Roger Glover ja Colosseumin John Hiseman. Yhdysvaltain-kiertueen aikana erimielisyydet alkoivat kuitenkin rassata yhtyettä. Hudson ja Ford siirtyivät levyttämään omaa tuotantoaan, ensiksi nimellä Hudson Ford ja myöhemmin nimillä The Monks ja High Society. Hudson Ford levytti A&M:lle kolme ja CBS:lle yhden albumin ja saavutti singlehitit kappaleilla Pick Up the Pieces ja Burn Baby Burn. The Monks julkaisi vuonna 1979 punkvaikutteisen albumin Bad Habits, jolta poimittu single Nice Legs, Shame About the Face saavutti brittilistalla sijan 19. The Monksin toinen pitkäsoitto Suspended Animation julkaistiin ainoastaan Kanadassa. Se myi siellä platinaa ja The Monks soitti stadionkeikkoja. Suspended Animationin cd-versio sisältää kuusi bonusbiisiä, joita kaavailtiin alun perin yhtyeen kolmannelle ja julkaisematta jääneelle albumille. Myös Weaver jätti yhtyeen esiintyen sittemmin Bee Geesin ja Mott the Hooplen kanssa. Cousins ja Lambert elvyttivät The Strawbsin uudelleen kokoonpanolla, johon muilta osin kuuluivat aikaisemmin The Nashville Teensissä ja Renaissancessa soittanut kosketinsoittaja John Hawken, Stealers Wheelissä rummuttanut Rod Coombes sekä basisti Chas Cronk. Mainittu lineup levytti albumit Hero and Heroine ja Ghost ja konsertoi Yhdysvalloissa Britanniaa voimakkaammin. Strawbs on säilyttänyt selkeän diggarikuntansa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hero and Heroine myi Kanadassa platinalevyksi ja molemmat albumit menestyivät varsin hyvin myös Yhdysvalloissa. Ilman Hawkenia levytetty pitkäsoitto Nomadness ei ollut yhtä menestyksekäs ja se jäi yhtyeen viimeiseksi A&M:lle työstämäksi albumiksi. Deep Purplen omistamalle Oyster-yhtiöllä Strawbs työsti kaksi albumia, joilla Hawkenin paikan olivat ottaneet kaksi kosketinsoittajaa; esimerkiksi Nick Drakelle tekemistään jousisovituksista tunnettu Robert Kirby ja jazzrockyhtyeessä If vaikuttanut John Mealing. Coombesin paikan otti Rick Wakemanin sooloalbumeilla työskennellyt Tony Fernandez. Mainittu lineup työsti Aristalle albumin Deadlines. Kokoonpanolla, jossa kosketinsoittajana oli Andy Richards, yhtye työsti valmiiksi albumin Heartbreak Hill. Vuonna 1980 Cousins siirtyi radiotyön pariin ja tämä merkitsi siltä erää Strawbsin loppua. Heartbreak Hill julkaistiin vasta 90-luvun puolivälissä. Vuonna 1983 Strawbs teki paluun Rick Wakemanin tv-showssa Gas Tank, jonka myötä yhtye esiintyi samaisena vuonna Cambridge Folk Festivaalin pääesiintyjänä. Kyseessä oli The Grave New Worldin aikainen lineup vahvistettuna Brian Willoughbylla. Hän oli ottanut yhtyeessä Lambertin paikan Heartbreak Hillin työstämisen aikaan ja vaikuttanut myös akustisessa duossa vuodesta 1979 eteenpäin. Mainittu kokoonpano esiintyi ajoittain Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Euroopassa seuraavien vuosien aikana. Weaverin paikan otti Hudson Ford Bandin Chris Parren ja uudelleen Yhdysvaltoihin muuttaneen Fordin tilalle tuli basisti Rod Demick. Vuonna 1993 yhtye teki 25-vuotisjuhlakiertueensa Britanniassa. Vuonna 1998 se esiintyi Chiswick Parkissa, Lontoossa 30-vuotisjuhlallisuuksiensa tiimoilta. Lavalla nähtiin useita yhtyeen lineupeja. Niistä viimeisenä esiintyi Willoughbylla vahvistettu Bursting at the Seams-albumin aikainen kokoonpano. Siitä muodostui yhtyeen toimintaansa jatkanut lineup, joka teki kiertueet vuosina 1999-2001. Dave Lambertin työskentely Cousinsin ja Willoughbyn kanssa johti Acoustic Strawbsin syntymiseen. Vuonna 2001 yhtye nauhoitti albumin Baroque & Roll. Yhtye aloitti säännöllisen keikkailun, ensiksi Britanniassa, sitten Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja lopulta Euroopassa. Kolmella kitaralla operoinut Acoustic Strawbs toi syvyyyttä yhtyeen suuren lineupin kosketinsoitinten dominoimaan soundiin. Willoughby lähti vuonna 2004 työskennelläkseen tiiviimmin musiikillisen partnerinsa Cathryn Craigin kanssa. Hänen paikkansa ottanut Chas Cronk on tuonut mukanaan bassopedaleja ja syventänyt Acoustic Strawbsin soundia entisestään. Samaisena vuonna paluun teki myös Hero and Heroine-albumin aikainen sähköinen kokoonpano, joka keikkaili samanaikaisesti Acoustic Strawbsin kanssa. Se nauhoitti ensimmäisen uuden albuminsa 25 vuoteen. Deja Frou-nimisen pitkäsoiton julkaisijana oli yhtyeen oma levy-yhtiö Witchwood Records. Kahdessa formaatissaan The Strawbs on levyttänyt ja konsertoinut vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 1974 lineup teki vuoden 2006 aikana kaksi kiertuetta. Niistä toisella mukana oli myös John Ford, joka vaikutti tuolloin New Yorkissa. Vuoteen 2008 ajoittuneen Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen John Hawken jätti yhtyeen jäljelle jääneen nelikon säilyessä sähköisen kokoonpanon perustana. Tammikuussa 2009 Oliver Wakemanin ilmoitettiin olevan mukana kosketinsoittajana yhtyeen kiertueilla Britanniassa, Kanadassa ja Italiassa. Vuonna 2006 yhtyeeltä julkaistiin neljästä cd:stä koostunut boxi A Taste of Strawbs. Syyskuussa 2008 ilmestyi albumit Hero and Heroine ja Ghosts työstäneen kokoonpanon uusi studiolevy The Broken Hearted Bride. The Blue Angel Orchestran kanssa Dave Cousins nauhoitti uuden sooloalbuminsa Boy in the Sailor Suit. Vuonna 2008 ilmestyi hänen kolmas sooloalbuminsa Secret Paths, jonka Cousins oli nauhoittanut steelkitaristi Melvin Duffyn kanssa. Albumin tiimoilta tehtiin kiertue keväällä 2008. Sen alkuosaon otti osaa Ian Cutler ja syyskuussa 2008 siltä julkaistiin livealbumi Duochrome. Huhtikuussa 2007 Lambert Cronk julkaisi albumin Touch the Earth, jonka työstämiseen osallistuivat Strawbsin rumpalina vaikuttanut Tony Fernandez ja kosketinsoittaja Andy Richards. Lokakuussa 2014 ilmestyneen albumin Prognostic työstämiseen osallistuivat Cousins, Lambert, Cronk, Wakeman ja Fernandez. Vuonna 2017 ilmestyi pitkäsoitto Ferryman's Curse, joka työstettiin kokoonpanolla Cousins, Lambert, Cronk, Fernandez ja Dave Bainbridge. Vuonna 2019 yhtye konsertoi Yhdysvalloissa osana 50-vuotisjuhlallisuuksiaan. Lakewoodissa, New Jerseyssä yhtye esiintyi kolmena päivänä. Mukana oli myös erikoisvieraita, kuten Annie Haslam, Larry Fast, Tony Visconti, ja Wesley Stace. Strawbsin tuorein albumi on helmikuun lopussa 2021 ilmestynyt Settlement.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti