Genesis on Charterhouse Schoolissa, Godalmingissa, Surreyssa vuonna 1967 perustettu brittiläinen rockyhtye. Sen kaupallisesti suosituimman kokoonpanon muodostivat kosketinsoittaja Tony Banks, kitaristi/basisti Mike Rutherford ja rumpali/solisti Phil Collins. 70-luvulla, jolloin yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat solisti Peter Gabriel ja kitaristi Steve Hackett, Genesis lukeutui progressiivisen rockin keskeisimpiin pioneereihin. Yhtyeen perustivat Charterhousessa opiskelleet Banks, Rutherford, Gabriel ja Anthony Phillips. Nimen yhtyeelle keksi niin ikään Charterhousen opiskelijoihin aikanaan kuulunut Jonathan King. Hän järjesti Genesikselle mahdollisuuden nauhoittaa useita singlejä sekä esikoisalbuminsa From Genesis to Revelation vuoden 1968 aikana. Genesiksen lopetettua yhteistyönsä Kingin kanssa yhtye aloitti keikkailunsa, solmi levytyssopimuksen Charisma Recordsin kanssa ja yhtyeestä tuli progressiivisen rockin edustaja vuonna 1970 ilmestyneen toisen albuminsa Trespass myötä. Vuonna 1971 ilmestyneeseen kolmanteen pitkäsoittoon Nursery Cryme ehdittäessä Genesiksen kokoonpanon olivat täydentäneet kitaristi Steve Hackett ja rumpali Phil Collins. Peter Gabrielin osalta Genesiksen liveshowt alkoivat hyödyntää teatraalisia asuja ja esityksiä. Vuonna 1972 ilmestyneestä albumista Foxtrot muodostui Genesiksen ensimmäinen menestyslevy kotimaassaan. Seuraavana vuonn ilmestynyt pitkäsoitto Selling England by the Pound nousi Britannian albumilistalla kolmanneksi ja sisälsi myös yhtyeen ensimmäisen singlemenestyksen I Know What I Like (In Your Wardrobe). Vuonna 1974 ilmestyneen konseptialbumin Lamb Lies Down on Broadway tiimoilta yhtye teki Atlantin molemmille puolille ulottuneen ja varsin viimeistellyn lavashown sisältäneen kiertueen. Sen jälkeen Gabriel jätti Genesiksen ja siirtyi soolouralleen. Collinsista tuli Genesiksen leadvokalisti. Vuoden 1976 aikana yhtye julkaisi jopa kaksi albumia, eli pitkäsoitot Trick of the Tail ja Wind & Wuthering, jotka jatkoivat osaltaan yhtyeen menestystä. Hackett jätti Genesiksen vuonna 1977 ja seuraavana vuonna ilmestynyt albumi, osuvasti yhtyeen jäljelle jääneeseen lineupiin otsikossaan viitannut ...And Then There Were Three sisälsi Genesiksen ensimmäisen suuren singlehitin Follow You Follow Me. Yhtyeen seuraavat viisi albumia Duke (1980), Abacab (1981), Genesis (1983), Invisible Touch (1986) ja We Can't Dance (1991) olivat kaikki menestyksekkäitä. Collins jätti Genesiksen vuonna 1996. Banks ja Rutherford ottivat hänen tilalleen Ray Wilsonin, jonka kanssa Genesis työsti joutsenlauluksi jääneen albuminsa Calling All Stations. Se ei ollut edeltäjiensä veroinen menestys ja Genesis siirtyi tauolle. Banks, Rutherford ja Collins tekivät reunionin vuonna 2007 Turn It On Again-kiertueensa myötä ja vuoteen 2021 ajoittui The Last Domino? -kiertue. Yli sadan miljoonan albumin myynnillään Genesis on eräs maailman parhaiten myyneistä artisteista. Yhtyeen diskografia koostuu 15 studialbumista ja kuudesta livelevystä. Genesis on voittanut useita palkintoja, joista mainittakoon parhaan konseptimusiikkivideon Grammy kappaleesta Land of Confusion. Yhtye on inspiroinut useita tribuuttibändejä luomaan uudelleen livekeikkojen myötä eri aikakausia Genesiksen uralta. Rock and Roll Hall of Fameen Genesis pääsi vuonna 2010.
Genesiksen perustajajäsenet Peter Gabriel, Tony Banks, Anthony “Ant” Phillips, Mike Rutherford ja rumpali Chris Stewart tapasivat Charterhouse Schoolissa, Surreyssa. Banks ja Gabriel aloittivat sen syyskuussa 1963, Rutherford kuukautta myöhemmin ja Phillis huhtikuussa 1965. Kaikki yhtyeen tulevista jäsenistä soittivat ensiksi jommassakummassa koulun yhtyeistä. Phillips ja Rutherford vaikuttivat Anonissa solisti Richard Macphailin, basisti Rivers Joben ja rumpali Rob Tyrrellin kanssa Gabrielin, Banksin ja Stewartin muodostaessa Garden Wallin. Tammikuussa 1967 molempien yhtyeiden lopetettua toimintansa Phillips ja Rutherford jatkoivat biisien kirjoittamista ja päättivät tehdä demon ystävänsä kotistudiossa. Kaksikko kutsui Gabrielin, Banksin ja Stewartin mukaan nauhoituksiin. Yhtye nauhoitti kuusi kappaletta; Don't Want You Back, Try a Little Sadness, She's Beautiful, That's Me, Listen of Five ja Patricia, joista viimeksi mainittu oli instrumentali. Yhtyeen tavoitteena oli mainittujen kappaleiden professionaali nauhoittaminen ja se otti yhteyttä samassa koulussa vaikuttaneeseen Jonathan Kingiin. Hän vaikutti luonnolliselta valinnalta yhtyeen tuottajaksi ja julkaisijaksi, sillä hän oli saavuttanut viiden suosituimman joukkoon kohonneen singlen Everyone's Gone to the Moon. Yhtyeen ystävä toimitti nauhan Kingille ja tämä vakuuttui. Iältään 15-17 vuotiaat yhtyeen jäsenet solmivat vuoden mittaisen levytyssopimuksen Decca Recordsin kanssa. Elo-joulukuun 1967 välillä viisikko nauhoitti Trident Sound-studioilla Lontoossa joukon potentiaalisia singlejä. Ne edustivat varhaisempaa pidempiä ja monimuotoisempia sävellyksiä, mutta King kehotti yhtyettä siirtymään suoraviivaisempaan poppiin. Vastauksena pyyntöön Banks ja Gabriel kirjoittivat kappaleen The Silent Sun, joka on tulkittavissa Bee Gees-pastissiksi. Mainittu yhtye oli eräs Kingin suosikeista ja orkesterisovituksista kappaleessa vastasi Arthur Greenslade. Yhtye kaavaili itselleen erilaisia nimivaihtoehtoja. Eräs Kingin ehdotuksista oli Gabriel's Angels, mutta yhtye päätyi toiseen Kingin ehdottamaan nimeen Genesis, joka kuvasi hänen tuottajan uransa alkua. Genesiksen esikoissingle The Silent Sun/That's Me ilmestyi helmikuussa 1968. Se saavutti jonkin verran radiosoittoa BBC Radio Onella ja Radio Carolinella, mutta ei myyynyt. Samaisen vuoden toukokuussa seurannut toinen single A Winter's Tale/One-Eyed Hound koki suosiollisesti edeltäjänsä kohtalon. Kolme kuukautta myöhemmin Stewart jätti yhtyeen ja palasi opintojensa pariin. Hänen paikkansa Genesiksessä otti niin ikään Charterhousen opiskelijoihin lukeutunut John Silver. King uskoi yhtyeen saavuttavan suurempaa menestystä albumin myötä. From Genesis to Revelation syntyi Trident Sound- studioilla kymmenessä päivässä elokuussa 1968 yhtyeen jäsenten kesäloman aikana. King kokosi sen kappaleet tuottamakseen konseptialbumiksi. Greenslade lisäksi biiseihin orkesterisovituksia, mutta yhtyeen jäsenet eivät olleet tietoisia asiasta ennen albumin julkaisua. Mainittu seikka masensi etenkin Phillipsiä. Kun Deccalle selvisi, että myös Yhdysvalloissa vaikutti Genesis-niminen yhtye, King ei suostunut muuttamaan yhtyeen nimeä. Kompromissina Genesiksen esikoisalbumi julkaistiin maaliskuussa 1969 ilman mainintaa yhtyeen nimestä sen kannessa. Albumin otsikon vuoksi monet levykaupat sijoittivat sen uskonnolliseen musiikkiin, eikä albumi menestynyt. Banks muisteli albumin myyneen vuoden aikana 649 kappaletta. Kesäkuussa 1969 ilmestyi kolmas single When Sour Turns to Sweet/In Hiding. Kaikkien edeltävien Genesiksen levyjulkaisujen tavoin myöskään se ei menestynyt. Niinpä Genesis lopetti yhteistyönsä Kingin ja Deccan kanssa. King säilytti oikeudet Genesiksen esikoisalbumiin, joka on julkaistu useampia kertoja uudelleen. Vuonna 1974 se saavutti Yhdysvaltojen listalla sijan 170. Albumin nauhoitusten jälkeen Genesiksen jäsenet jatkoivat opiskeluaan eri opinahjoissa vuoden verran. Kesällä 1969 yhtyeen jäsenet tapasivat keskustellakseen tulevaisuudestaan. He havaitsivat, että pidempi opiskelu voisi tappaa yhtyeen ja niinpä Rutherford ja Phillips päättivät ryhtyä täysaikaisiksi muusikoiksi työstäen monimutkaisempaa musiikkia kuin se, mitä he olivat levyttäneet Kingin kanssa. Banks ja Gabriel päättivät myös jatkaa yhtyeessä ja elokuussa 1969 Genesis nauhoitti Trident Sound-studioilla Silverin neljä demoa lisää. Tämä jätti yhtyeen ja siirtyi opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Hänen tilalleen tullut John Mayhew löydettiin jättämänsä ilmoituksen perusteella. Loppuvuodesta 1969 Genesis siirtyi Macpailin vanhempien kotitaloon Surreyhin säveltämään uutta tuotantoaan ja hiomaan lavashowtaan. Yhtye otti työnsä vakavasti harjoitellen yksitoista tuntia päivässä. Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti ystävänsä syntymäpäivillä syyskuussa 1969. Mainittua esiintymistä seurasi keikkailua ympäri Britanniaa ja 22. helmikuuta 1970 Genesis esiintyi BBC:n Nighride-showssa ja kuukautta myöhemmin Roundhousessa Chalk Farmilla. Pyrkimykset solmia levytyssopimus Island Recordsin ja Chrysaliksen kanssa epäonnistuivat. Genesis esiintyi säännöllisesti Ronnie Scott's Jazz Clubilla Sohossa. Yhtye oli soittanut Rare Earthin lämmittelijänä ja mainitun yhtyeen jäsenet suosittelivat Genesistä Charisma Recordsin John Anthonylle. Tämä tsekkasi erään Genesiksen keikoista ja vakuuttui siinä määrin, että kehotti Charisma Recordsin johtajaa Tony Stratton-Smithiä kuuntelemaan Genesiksen seuraavan konsertin. Stratton-Smith solmi Genesiksen kanssa levytys- ja managementtisopimuksen kahdessa viikossa. Genesis pysytteli Wottonissa huhtikuuhun 1970, jolloin yhtyeellä oli tarpeeksi materiaalia toista albumiaan varten. Pitkäsoiton Trespass nauhoitukset alkoivat samaisen vuoden kesäkuussa Trident-studioilla Anthonyn tuottamina ja David Hentschelin toimiessa apulaisinsinöörinä. Folkista ja progressiivisesta rockista ammentanut albumi sisälsi pitempiä kappaleita kuin edeltäjänsä. Niistä mainittakoon yhdeksänminuuttinen The Knife. Trespass on ensimäinen niistä kolmesta Genesiksen albumista, jonka kansi on Paul Whiteheadin suunnittelema. Hän oli saanut kansi-idean valmiiksi ennen kuin yhtye päätti sisällyttää The Knifen albumille. Originaali kansikuva ei enää heijastanut albumin tunnelmaa, joten yhtyeen jäsenet pyysivät Whiteheadia lisäämään kanteen veitsen. Lokakuussa 1970 ilmestynyt Trespass nousi seuraavana vuonna Belgiassa listakärkeen. Britanniassa albumi saavutti vuonna 1984 sijan 98. Phillipsin viimeinen keikka Genesiksen riveissä oli 18. heinäkuuta 1970. Hänen lähtönsä oli isku, sillä juuri Phillips oli rohkaissut yhtyeen jäseniä ryhtymään ammattilaisiksi. Gabrielin ja Rutherfordin mielestä yhtyeen piti jatkaa ja myös Banks suostui sillä ehdolla, että yhtye löytäisi rumpalin, joka oli merkitykseltään bändin muiden jäsenten veroinen. Mayhew sai sitä vastoin lähteä, sillä hänen työväenluokkainen taustansa oli ristiriidassa yhtyeen muiden jäsenten kanssa. Uuden kitaristin ja rumpalin etsintä alkoi Melody Makeriin laitetuilla ilmoituksilla. Rumpaliksi valikoitui Flaming Youthissa soittanut Phil Collins, joka tiesi entuudestaan Stratton-Smithin. Tuleva Queenin rumpali Roger Taylor hylkäsi kutsun koesoittoon. Collins saapui koesoittotilaisuuteen Flaming Youth-yhtyeen toisen jäsenen Ronnie Carylin kanssa. Tämä ei tullut valituksi, mutta Collinsista tuli Genesiksen täysaikainen rumpali elokuussa 1970. Hänen soittotyylinsä oli svengaava ja lisäksi hän oli pätevä taustalaulaja. Nelimiehinen Genesis alkoi kirjoittaa uusia kappaleita ja treenata Farnhamissa, Surreyssa. Koska uutta kitaristia ei ollut löytynyt, keikkakontenstissa Rutherford lisäsi bassopedaaleja Banksin soittaessa kitaralineja vastaavat osuudet Pianetilla. The Farm-yhtyeen Mick Barnard soitti yhtyeen kanssa kahden kuukauden ajan, johon sisältyi mm. Genesiksen ensimmäinen tv-esiintyminen BBC:n Disco 2-ohjelmassa. Quiet World-yhtyeen Steve Hackett löydettiin yhtyeeseen hänen Melody Makeriin jättämänsä ilmoituksen ansiosta. Hänen koeosoittonsa tapahtui Earl's Courtissa ja Hackett liittyi yhtyeeseen tammikuussa 1971 ja Stratton-Smith järjesti brittikiertueen, jolla Genesis lämmitteli niin ikään Charisman yhtyeisiin lukeutuneita Lindisfarnea ja Van der Graaf Generatoria. Maaliskuussa yhtye konsertoi Belgiassa ja 26. kesäkuuta se soitti ensimmäisen kolmesta peräkkäisestä konsertistaan Readingin festivaaleilla. Harjoitukset yhtyeen kolmatta albumia Nursery Cryme varten alkoivat Luxford Housessa ja nauhoitukset tapahtuivat elokuusta 1971 alkaen Anthonyn ja Hentschelin toimiessa edellisen albumin tavoin tuottajana ja apulaisinsinsinöörinä. Yhtyeen soundi kehittyi Hackettin tarjotessa aggressiivista kitarointia ja Banksin lisätessä aikaisemmin King Crimsonille kuuluneen Mellotronin kosketinsoitinsettiinsä. Avauskappale The Musical Box edusti Phillipsin ja Mayhewn aikaa yhtyeessä. Sitä oli kuitenkin kehitetty eteenpäin Hackettin uusilla kitaraosuuksilla. Hackettin ja Collinsin käsialaa oleva For Absent Friends oli ensimmäinen Collinsin leadvokalisoima kappale Genesiksen repertuaarissa. Marraskuussa 1971 ilmestynyt Nursery Cryme saavutti brittilistalla sijan 39. vuonna 1974. Kotimaassaan Genesis alkoi saavuttaa kulttisuosiota, mutta sekä ostavan yleisön että kriitikoiden suosio oli suurempaa Keski-Euroopassa. Italiassa albumi nousikin aina neljänneksi. Marraskuun 1971 ja elokuun 1972 välillä Genesis konsertoi Nursery Crymen tiimoilta. Yhtye soitti uudelleen Belgiassa ja sai Italiassa innostuneen vastaanoton. Tammi- ja maaliskuussa 1972 Genesis teki nauhoituksia BBC:n Sound of the Seventies-ohjelmaan ja kesällä yhtye esiintyi jälleen Readingin festivaaleilla myönteiset arviot saavuttaen. Kiertueen aikana Genesis nauhoitti albumilta löytymättömän singlen Happy The Man, jonka b-puoli Seven Stones lukeutui sitä vastoin myös Nursery Crymella julkaistuihin kappaleisiin. Shepherd's Bushin tanssikoulussa tapahtuneiden harjoitusten jälkeen Genesis nauhoitti seuraavan albuminsa Foxtrotin Islandin studioilla elo-syyskuussa 1972. Äänitysten alkuvaiheessa Anthonyn ja Charisma Recordsin välillä ilmeni eripuraa ja niinpä tuottaja sai lähteä. Uudeksi tuottajaksi valikoitui lopulta David Hitchcock ja insinööriksi John Burns. Foxtrotin huippuhetkiin lukeutuvat 23-minuuttinen Supper's Ready, science-fiction aiheinen Watcher of the Skies sekä Get 'em Out by Friday. Foxtrot nousi brittilistalla sijalle 12. ja Italiassa aina listakärkeen. Myös albumista laaditut arviot olivat varsin myönteisiä. Foxtrotin tiimoilta Genesis konsertoi Euroopassa ja Yhdysvalloissa syyskuusta 1972 seuraavan vuoden elokuuhun. Ensimmäiset keikat Yhdysvalloissa olivat joulukuussa 1972 ja New Yorkin Philharmonic Hallissa Genesistä lämmitteli String Driven Thing. Kiertueen Britannian-osuudelta tehtiin nauhoituksia yhdysvaltalaista radio-ohjelmaa King Biscuit Flower Hour varten. Samaiset nauhoitukset julkaistiin heinäkuussa 1973 albumilla Genesis Live, joka nousi Britanniassa yhdeksänneksi ja saavutti Yhdysvalloissa sijan 105. Kesän 1973 aikana Genesis uusi sopimuksensa Charisman kanssa. Elokuussa 1973 yhtye nauhoitti Islandin studioilla seuraavan albuminsa Selling England by the Pound. Sen kappaleista Firth of Fifth sisältää Hackettin pitkän kitarasoolon. Samaisen vuoden lokakuussa ilmestynyt albumi vastaanotti myönteisiä arvioita ja nousi Britanniassa kolmanneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 70. Promoottori Tony Smithistä tuli Genesiksen uusi manageri ja tuosta eteenpäin yhtye julkaisi musiikkiaan hänen yhtiönsä Hit & Run Publishingin kautta. Selling England by the Pound-kiertue vieraili Euroopassa ja Yhdysvalloissa syyskuun 1973 ja seuraavan vuoden toukokuun välillä. Los Angelesin The Roxyssa kolmessa päivässä soitetut kuusi konserttia saivat hyvän vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta. Kiertueen menestyksen myötä NME:n lukijat valitsivat Genesiksen Top Stage Bandiksi. Kiertueen päätyttyä Macphall erosi Genesiksen kiertuemanagerin tehtävistä, sillä hänellä oli muita intressejä. Britanniassa I Know What I Like (In Your Wardrobe) julkaistiin singlenä b-puolellaan pitkäsoitolta löytymätön ja vuonna 1972 nauhoitettu Twilight Alehouse. Se saavutti Britanniassa sijan 21. julkaisunsa jälkeen helmikuussa 1972. Menestyksen myötä Genesistä pyydettiin esiintymään BBC:n Top of the Pops-ohjelmaan. Yhtye ei kuitenkaan pitänyt mainittua esiintymistä imagoonsa sopivana ja kieltäytyi tarjouksesta.
Kesäkuussa 1974 Genesis alkoi työstää tuplakonseptialbumia The Lamb Lies Down on Broadway. Tässä vaiheessa Gabielin ja muiden yhtyeen jäsenten välillä alkoi ilmetä seikkoja, jotka johtivat Gabrielin eroon yhtyeestä. Albumi nauhoitettiin Headley Grangessa, East Hampshiressa. Siellä Genesiksen asuttama rakennus oli jäänyt huonoon kuntoon edellisen yhtyeen jäljiltä. Gabrielin kehotuksesta The Lamb Lies Down on Broadwayn ideana oli tarina nuoresta New Yorkissa asuvasta puertoricolaisesta, joka tekemänsä henkisen matkan avulla löytää vapautensa ja identiteettinsä tavatessaan matkallaan useita kiinnostavia hahmoja. Gabrielin kirjoittamaan tarinaan vaikuttivat West Side Story, Pilgrim's Process, Carl Jung ja Alejandro Jodorovskyn elokuva El Topo. Suurin osa albumin lyriikoista oli Gabrielin ja sävellykset muun yhtyeen käsialaa. Elokuussa 1974 albumin tuotanto siirtyi Carmartshenhireen, Walesiin, missä Burns oli apulaistuottajana hyödyntäen Islandin liikkuvaa kalustoa. Lopputyö ja miksaaminen tapahtuivat Islandilla, missä Brian Eno vaikutti syntetisaattoreihin ja efekteihin, jotka oli albumin kansiteksteissä nimetty Enossificiationiksi. Maksuksi työstään Eno tarvitsi rumpalia kappaleeseensa Mother Whale Eyeless ja Collins mainitsi tulleensa lähetetyksi soittamaan yläkertaan. Marraskuussa 1974 ilmestynyt The Lamb Lies Down on Broadway oli Britanniassa parhaimmillaan kymmenentenä ja saavutti Yhdysvalloissa sijan 41. Kappaleet Counting Out Time ja The Carpet Crawlers ilmestyivät singleformaatissa vuosina 1974 ja 1975. The Lamb Lies Down on Broadwayn kansi on ensimmäinen neljästä Hipgnosiksen Storm Thorgersonin ja Aubrey Powellin suunnittelemista. Albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella Genesis soitti marraskuun 1974 ja toukokuun 1975 välillä 102 konserttia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Konserteissa kuultiin uutuusalbumi kokonaisuudessaan ja lisäksi encore. Kaikki yhtyeen jäsenet eivät kannattaneet mainittua toimintatapaa, sillä suuri osa yleisöstä ei ollut vielä tutustunut uuteen tuotantoon noin laajasti. Lavashowssa kolmelta screeniltä näytettiin kahdeksalla projektorilla 1450 slidekuvaa ja lisäksi hyödynnettiin laservaloa. Musiikkikriitikoiden kirjoitukset painottivat ensisijaisesti Gabrielin teatraalisuutta ja jättivät yhtyeen musiikillisen esityksen vähemmälle huomiolle, mistä muut bändiläiset eivät pitäneet. Yhtyeen ollessa Clevelandissa Gabriel ilmoitti jättävänsä Genesiksen kyseisen kiertueen päätyttyä. Elokuussa 1975 hän julkaisi brittilehdistössä statementin otsikolla Out Angels Out ilmoittaen kyllästyneensä musiikkiteollisuuteen ja haluavansa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Banks on myöhemmin maininnut Gabrielista tulleen yhtyeelle liian suuri. Hänet esitettiin yhtyeen johtajana, mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Mainittu seikka oli vaikeaasti sulatettavissa. Lamb-kiertueen jälkeen Hackett julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Voyage of the Acolyte, sillä hän ei ollut varma Genesiksen uran jatkuvuudesta Gabrielin lähdön jälkeen. Collinsin Lontoossa heinäkuussa 1975 esittämä idea Genesiksen jatkamisesta instrumentaaliyhtyeenä tyrmättiin nopeasti. Harjoitukset seuraavaa albumia A Trick of the Tail varten tapahtuivat Actonissa, missä uudet biisit myös kirjoitettiin nopeasti. Dance on a Volcano ja Squonk syntyivät pääosin kolmessa päivässä. Nauhoitukset alkoivat lokakuussa 1975 Trident-studioilla Hentschelin toimiessa tuottajana. Koska korvaavaa solistia ei ollut löytynyt, yhtye päätti ensin nauhoittaa albumin musiikin ja koelaulattaa solistikandidaatteja sitä mukaa, kun heitä ilmaantui. Melody Makeriin jätettiin ilmoitus, jossa etsittiin solistia Genesis-tyyliseen yhtyeeseen ja vastauksia tuli nelisen sataa. Witches Brew-yhtyeen johtohahmo ja huilisti Mick Strickland kävi studiossa kokeilemassa, mutta taustaraidat olivat hänen luonnollisen rekisterinsä ulkopuolella. Collins meni studioon pyrkimyksenään laulaa Squonk. Hänen esityksensä sai muilta yhtyeen jäseniltä myönteisen vastaanoton ja niinpä Collins lauloi myös loput albumin kappaleista. Helmikuussa 1976 ilmestynyt A Trick of the Tail oli menestys sekä ostavan yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Brittilistalla se nousi kolmanneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 31. Kesäkuussa albumi saavutti Britanniassa kultaa 100 000 kappaleen myynnillään. Ensikertaa uransa aikana Genesis kuvasi promootiokäyttöön musiikkivideot uutuusalbuminsa nimikappaleesta ja biisistä Robbery, Assault and Battery. Ennen kiertuetta Collins etsi rumpalia, jonka kanssa hän koki laulamisen mielekkääksi. Hän valitsi tehtävään tarjoutuneen Bill Brufordin. Maaliskuusta heinäkuuhun 1976 ajoittunut Trick of the Tai -kiertue sai innostuneen vastaanoton Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Collinsin humoristisempi ote keulahahmona otettiin myönteisesti vastaan. Glasgowssa ja Staffordissa soitetut konsertit kuvattiin ja helmikuussa 1977 teattereihin saapui yhtyeen konserttielokuva Genesis:In Concert. Syyskuussa 1976 Genesis siirtyi Alankomaissa, Hilvarenbeekissä sijainneisiin Relight-studioihin nauhoittamaan Hentschelin kanssa albumia Wind & Wuthering. Myös se valmisteltiin nopeasti. Suuri osa materiaalista oli kirjoitettu etukäteen ja sopivimmat kappaleet valittiin kehiteltäviksi eteenpäin. Albumi kirjoitettiin kuudessa viikossa ja jokaisen kappaleen pohjat oli nauhoitettu 12 päivässä. Loppunauhoitukset ja tuotanto tapahtuivat Trident-studioilla samaisen vuoden lokakuussa. Hackett oli jo julkaissut sooloalbuminsa ja nautti nauhoituksissa tavanomaista suuremmasta kontrollista. Monet Hackettin kappaleista, kuten hänen toisella sooloalbumillaan julkaisema Please Don't Touch jäivät kuitenkin käyttämättä ja Collinsin mukaan albumille valikoituivat vahvimmat kappaleet riippumatta siitä, kenen käsialaa ne olivat. Joulukuussa 1976 ilmestynyt Wind&Wuthering nousi Britanniassa kuudenneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 26. Singleformaatissa julkaistu Rutherfordin Your Own Special Way saavutti Britanniassa sijan 43. Sen b-puolella julkaistua It's Yourselfia oli alun perin kaavailtu A Trick of the Tailille. Ennen vuoden 1977 kiertuetta Bruford ilmoitti, ettei ollut osallistumassa kyseiselle rundille. Collins kuuli Frank Zappan yhtyeessä ja Weather Reportissa soittaneesta Chester Thompsonista, joka päätyi Genesikseen ilman koesoittoa. Tammi- ja heinäkuun 1977 välillä Genesis keikkaili Wind & Wutheringin tiimoilta Yhdysvalloissa, Britanniassa ja ensi kertaa myös Brasiliassa. Kiertue alkoi kolmella loppuunmyydyllä konsertilla Lontoon Rainbowssa. Britanniassa Genesis soitti myös Earls Courtissa Richie Havensin lämmittelemänä. Yhdysvalloissa yhtye soitti aikaisempaa suuremmissa keikkapaikoissa, muun muassa Madison Square Gardenissa. Brasilian konserttehin saapui yli 150 000 kuulijaa. Toukokuussa 1977 ilmestynyt Spot the Pigeon sisälsi kolme Wind & Wutheringin nauhoituksista ylijäänyttä raitaa. Se saavutti brittien singlelistalla sijan 14. ja oli viimeinen yhtyeen levytyksistä, jolla Hackett oli mukana. Hän oli kirjoittanut runsaasti omaa tuotantoaan ja oli kiinnostunut testaamaan sen toimivuutta soolokontekstissa. Samoihin aikoihin Hackettin eron kanssa, eli lokakuussa 1977 Genesikseltä julkaistiin tuplalivealbumi Seconds Out, joka oli taltioitu Pariisissa yhtyeen kahden edellisen albumin tiimoilta tekemillään kiertueilla. Se nousi Britanniassa neljänneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 47.
Seconds Outin ilmestyessä Collins, Banks ja Rutherford olivat jo syyskuun 1977 aikana nauhoittaneet seuraavan albuminsa ...And Then There Were Three Relight-studioilla Hentschelin tuottamana. Miksaukset tapahtuivat Trident-studioilla. Tällä kertaa yhtyeen tarkoituksena oli saada albumille suurempi määrä musiikillisia ideoita ja niinpä ...And Then There Were Threelle valikoitui kokoelma lyhytkestoisempia kappaleita. Albumin yhdestätoista raidasta neljä oli Banksin ja kolme Rutherfordin kirjoittamia, yksi Collinsin käsialaa ja kolme yhteisesti kirjoitettuja.Yhtyeen soundista oli tullut poporientoituneempaa, josta esimerkkinä yhtyeen yhteisesti kirjoittama Follow You Follow Me. Rutherford vaikutti albumilla tavanomaisista basistin ja rytmikitaristin rooleistaan poiketen soolokitaristina. Hän piti uudesta toimestaan, vaikka yhtye oli harkinnut soolokitaristin kiinnittämistä tai sessiokitaristin käyttämistä albumilla. Collins on myöhemmin maininnut ...And Then There Were Threen olleen varsin laulupainotteinen albumi, jolta puuttuivat voimakkaamin rytmiikkaa hyödyntäneet kappaleet. Ideoita biiseihin hän sai asuessaan Ealingissä. Maaliskuussa 1978 ilmestynyt ...And Then There Were Three sai kriitikoilta hienoisesti ristiriitaisen vastaanoton. Uusi yleisönosa viehättyi lyhyemmistä kappaleista, mutta vieraannutti vanhoja, pitkään Genesistä seuranneita diggareita. Chris Welsh laati albumista myönteisen arvion Melody Makeriin. ...And Then There Were Threestä muodostui kaupallinen menestys, joka nousi Britanniassa kolmanneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 14. Follow You Follow Me nousi briteissä singlelistan seitsemänneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 23. ollen yhtyeen tuotannon siihen mennessä suurin singlemenestys. Kappaleen menestys esitteli Genesistä uudelle yleisönosalle ja kappaleesta työstetty musiikkivideo esitettin Top of the Popsissa. Kiertuekitaristiksi valikoitui lopulta yhdysvaltalainen Daryl Stuemer, joka oli vaikuttanut Jean-Luc Pontyn jazzfuusioyhtyeessä. Hänelle annettiin treenattavaksi 26 kappaletta viiden biisin päivävauhdilla. Maalis-joulukuuhun 1978 ajoittunut ...And Then There Were Three-kiertue vieraili Yhdysvalloissa, Euroopassa ja ensimmäistä kertaa yhtyeen historian aikana Japanissa. Eräässä konsertissa vieraili I Know What I Liken esittänyt Peter Gabriel. Kesäkuussa Genesis soitti Knobworth Festivaalin pääesiintyjänä ja kyseessä oli yhtyeen ainoa konsertti Britanniassa mainittuna vuonna. Joulukuussa 1978 alkoi Genesiksen tauko, jonka aikana Collins pyrki Vancouverissa rakentamaan perheensä uudelleen. Banks ja Rutherford julkaisivat kyseisenä aikana esikoissooloalbuminsa A Curious Feeling ja Smallcreep's Day, jotka oli nauhoitetu Polar Music-studioilla Tukholmassa. Huhtikuussa 1979 Collins palasi Britanniaan hänen yrityksensä pelastaa avioliittonsa kariuduttua. Ennen seuraavan Genesiksen albumin työstämisen aloittamista Collins esiintyi Brand X:n kanssa, soitti rummut Peter Gabrielin kolmannella sooloalbumilla ja aloitti ensimmäisen sooloalbuminsa Face Value kirjoittamisen Shalfordissa, Surreyssa. Vuoden 1979 aikana myös Rutherford ja Banks siirtyivät Collinsin kotiin kirjoittamaan ja harjoittelemaan materiaalia Genesiksen seuraavaa albumia Duke varten. Kolmikko havaitsi kirjoitusprosessin mainitulle albumille edeltäjäänsä helpommaksi. Banksin mukaan tauko oli tehnyt luovassa mielessä hyvää. Myös Duke sisälsi lyhyempiä kappaleita, joita kukin yhtyeen jäsenistä kirjoitti kaksi. Loput viisi biisiä edustivat kolmikon yhteistyötä. Niiden joukossa ollut Duchess on Genesiksen tuotannon ensimmäinen rumpukonetta hyödyntävä kappale. Duke nauhoitettiin Polar-studioilla edelleen Hentschelin tuottamana marraskuussa 1979. Albumin kansikuva sisälsi Albertin hahmon ja oli ranskalaisen taiteilijan Lionel Koechlinin käsialaa. Maaliskuussa 1980 ilmestynyt Duke oli siihen mennessä Genesiksen historian menestynein albumi. Se nousi Britanniassa listakärkeen kahden viikon ajaksi ja Yhdysvalloissa sijalle yksitoista. Kolmesta albumilta julkaistusta singlestä Turn It on Again nousi Britanniassa kahdeksanneksi, Misunderstanding Yhdysvalloissa sijalle 14. ja Duchess Britanniassa sijalle 46. Duken tiimoilta Genesis konsertoi Britanniassa ja Yhdysvalloissa huhti-kesäkuussa 1980. Kiertue alkoi 40 konsertilla Britanniassa ja sen 106 000 lippua myytiin loppuun muutamassa tunnissa.
Marraskuussa 1980 Genesis osti nauhoituspaikakseen lähellä Chiddingfoldia, Surreyta sijainneen Fisher Lane Farmin. Rakennus muutettiin neljän kuukauden aikana studioksi ennen kuin seuraavan Genesis-albumin Abacab nauhoitukset alkoivat maaliskuussa 1981. Uudella ympäristöllä oli tuottoisa vaikutus kappaleiden kirjoitusprosessiin. Genesis työsti tupla-albumin verran kappaleita, mutta koska osa niistä kuulosti turhan samankaltaisilta kahteen edelliseen pitkäsoittoon verrattuna, yhtye päätyi julkaisemaan yksittäisen pitkäsoiton. Musiikillisena suunnanmuutoksena yhtye pyrki tietoisen pelkistettyihin melodioihin ja yhtyeen tuottajana ja insinöörinä 70-luvun puolivälistä vaikuttanut Hetschel vaihtui Hugh Padghamiin, jonka työskentelystä omalla Face Value-albumillaan ja Peter Gabrielin kolmannella sooloalbumilla Collins oli pitänyt. Padgham kreditoitiin kuitenkin insinööriksi ja yhtye itse ensi kertaa uransa aikana tuottajaksi. Abacab koostuu yhtyeen yhteisesti kirjoittamista kappaleista, joiden lisäksi jokaiselta bändiläisiltä on mukana yksi itsenäisesti kirjoitettu biisi. Kappaleessa No Reply At All vierailee yhdysvaltalaisyhtye Earth, Wind & Firen puhallinsektio Phoenix Horns. Syyskuussa 1981 ilmestynyt Abacab nousi brittien albumilistan kärkeen ja Yhdysvalloissa seitsemänneksi. Sen singleformaatissa julkaistuista biiseistä nimikappale nousi Britanniassa yhdeksänneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 26., No Reply Yhdysvalloissa sijalle 29. ja ainoastaan Euroopassa julkaistu Keep It Dark Britanniassa sijalle 33. Albumin tiimoilta konsertoitiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa syys- ja joulukuun 1981 välillä. Kiertueen viimeiset konsertit olivat Wembley Areenalla ja NEC Birminghamissa. Toukokuussa 1982 Genesikseltä julkaistiin Euroopassa ep 3x3, joka sisälsi kolme Abacabin nauhoituksissa taltioitua kappaletta; Paperlate, You Might Recall ja Me and Virgil. Se saavutti Britanniassa kymmenennen sijan. Albumin kansi tekee kunniaa The Beatlesin ep:lle Twist and Shout ja kansiteksteistä vastasi yhtyeen kanssa myös aikaisemmin työskennellyt Tony Barrow. Kesäkuussa 1982 Genesis julkaisi livetuplan Three Sides Live kahtena erilaisena versiona. Yhdysvalloissa ilmestyi kolme levypuoliskoa liveäänitteitä neljännen koostuessa 3x3-ep:n kappaleista ja kahdesta The Duken nauhoituksista kotoisin olleesta biisistä. Euroopassa julkaistussa versiossa neljäs levypuolisko koostuu ylimääräisistä livebiiseistä. Albumin julkaisun kanssa ilmestyi samanaikaisesti kotivideoversiona konserttielokuva Three Sides Live Concert film, joka oli taltioitu edellisenä vuonna. Elo-syyskuuhun 1982 ajoittui kiertue Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Sillä vierailivat Phoenix Horns ja Bill Bruford. Toinen lokakuuta Genesis soitti yksittäisen konsertin pääesiintyjänä Peter Gabrielin kanssa Milton Keynes Bowlilla nimellä Six of the Best. Konsertilla kerättiin varoja Gabrielin World of Music, Arts and Dance-projektille ja paikalle ulkomailta lentänyt Steve Hackett ehti soittaa konsertin kahdessa viimeisessä kappaleessa. Maaliskuussa 1983 alkoi työskentely Genesiksen 12:n ja samalla nimikkoalbumin tiimoilta Padghamin toimiessa insinöörinä. Kyseessä oli ensimmäinen pitkäsoitto, joka kirjoitettiin nauhoitettiin ja miksattiin uudelleenmuotoillussa studiossa The Farmilla. Albumin suurin singlehitti Mama sai alkunsa Rutherfordin TinDrum-rumpukoneesta löytyneestä rytmistä, joka kulki hänen kitaravahvistimensa ja kaikulaitteensa läpi. Collinsin kappaleessa hyödyntämä nauru oli lähtöisin Grantmaster Flash and the Furious Fiven kappaleesta Message. Lokakuussa 1983 ilmestynyt Genesis nousi brittilistan kärkeen ja Yhdysvalloissa yhdeksänneksi. Siellä albumi saavutti platinaa ilmestymisvuotensa joulukuussa ja myi yli neljä miljoonaa kappaletta. Singleformaatissa julkaistuista kappaleista Mama nousi Britanniassa neljänneksi ollen yhtyeen suurin hitti saarivaltakunnassa ja That's All saavutti Yhdysvalloissa kuudennen sijan. Loppuvuodesta 1983 käynnistynyt Mama Tour kesti suurimman osan seuraavaa vuotta. Yhdysvaltojen lisäksi siihen sisältyi viisi Birminghamissa soitettua konserttia, joista koostettiin konserttielokuva Genesis Live-The Mama Tour. Helmikuussa 1984 Genesiksen jäsenet pitivät taukoa yhtyeestä, mikä mahdollisti sen jäsenten soolourien jatkumisen. Rutherford muodosti yhtyeen Mike + The Mechanics, Banks työskenteli sooloalbuminsa Soundtracks parissa ja Collins julkaisi seuraavan sooloalbuminsa No Jacket Required. Siitä muodostui kansainvälinen menestys, joka lisäsi Collinsin suosiota entisestään. Mainitun vuoden kesäkuussa Collins ilmoitti Genesiksen aikomuksesta aloittaa uuden albuminsa nauhoitukset samaisena vuonna. Samalla hän laittoi pisteen BBC Radio 1:ssa levinneelle virheelliselle huhulle, jonka mukaan Genesis olisi lopettanut toimintansa.
Lokakuussa 1985 Genesis palasi The Farmille työstämään seuraavaa albumiaan Invisible Touch. Eri vaiheissaan projekti kesti puolen vuoden ajan. Edeltävän albumin tavoin yhtye jatkoi biisinkirjoitusmetodia, jossa sävellyksiä kehitettiin yhtyeen harjoittamista improvisaatioista. Banks muistaa kyseisen ajan olleen luovassa mielessä yhtyeelle varsin vahva ideoiden suorastaan virratessa ulos yhtyeen jäsenistä. Invisible Touchin nimikappale syntyi mainitulla tavalla Genesiksen ollessa työstämässä Domino-kappaleen toista osaa The Last Domino. Rutherford keksi improvisoidun kitarariffin, johon Collins keksi lyriikan "She seems to have an invisible touch", josta muodostui kappaleen kertosäkeen koukku. Kesäkuussa 1986 ilmestynyt Invisible Touch nousi kolmen viikon ajaksi Britannian albumilistan kärkeen ollen myös Yhdysvalloissa parhaimmillaan kolmantena. Seitsemän miljoonan kappaleen myynnillään kyseessä on Genesiksen parhaiten kaupaksi käynyt albumi. Albumilta julkaistut singlet, eli nimikappale, Throwing It All Away, Land of Confusion, In Too Deep ja Tonight Tonight Tonight nousivat kaikki Yhdysvalloissa viiden suosituimman joukkoon ja nimibiisi viikon ajaksi listakärkeen. Genesiksestä tuli ensimmäinen yhtye ja ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolelta kotoisin oleva musiikintekijä, jonka kaikki samalta albumilta poimitut singlet ylsivät viiden suosituimman joukkoon. Vastaavanlaiseen menestykseen olivat aikaisemmin yltäneet Michael ja Janet Jackson sekä Madonna. Land of Confusionista työstetyssä musiikkivideossa yhtyeen jäsenistä hyödynnettiin samankaltaisia karikatyyrisiä hahmoja, joita Peter Fluck ja Roger Law käyttivät brittiläisessä tv-showssa Spitting Image. The Invisible Tour oli Genesiksen historian laajin maailmankiertue. Se ajoittui syyskuusta 1986 seuraavan vuoden heinäkuuhun. 112 konsertista koostunut kiertue päättyi neljään loppuunmyytyyn konserttiin Lontoon Wembleyllä. Vuonna 1988 mainituista konserteista julkaistiin livevideo The Invisible Touch Tour. Kiertueen loputtua Genesis piti viiden vuoden tauon, jonka aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät sooloprojekteihinsa. Mainittuna aikana yhtye esiintyi kahdesti. 14. toukokuuta 1988 Genesis heitti 20 minuutin setin Atlantic Recordsin 40-vuotisjuhlissa Madison Square Gardenissa. 30. heinäkuuta 1990 yhtye esiintyi Knewworth Festivaalilla hyväntekeväisyyskonsertissa, jonka pääesiintyjänä oli Pink Floyd. Maalis- ja syyskuun 1991 välillä Genesis nauhoitti 14. studioalbuminsa We Can't Dance uuden insinöörinsä ja apulaistuottajansa Nick Davisin kanssa. Yhtye hyödynsi cd:n tarjoamia mahdollisuuksia ja albumin 12 kappaleen kokonaiskesto oli yli 71 minuuttia. Kappaleen Since I Lost You lyriikat Collins kirjoitti ystävälleen Eric Claptonille, jonka nelivuotias poika Conor oli menehtynyt tapaturmaisesti. Marraskuussa 1991 julkaistu We Can't Dance nousi viikoksi brittien albumilistan kärkeen ja oli Yhdysvalloissa parhaimmillaan neljäntenä. Siellä albumi saavutti nelinkertaisesti platinaa. Pitkäsoitolta poimituista singleistä No Son of Mine oli Britanniassa kuudentena ja I Can't Dance Atlantin molemmin puolin yhtä sijaa alempana. Touko-marraskuuhun 1992 ajoittunut We Can't Dance-kiertue vieraili Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kussakin sen konserteista oli keskimäärin 56 000 kuulijaa. Kiertueelta julkaistiin kaksi livealbumia. The Way We Walk, Volume One:The Shorts saavutti Britanniassa kolmannen sijan ja The Way We Walk, Volume Two:The Longs nousi aina listakärkeen. Livevideo The Way We Walk taltioi yhden kuudesta Earl's Courtissa marraskuussa 1992 soitetuista konserteista. Kiertueen päätyttyä Banks, Collins ja Rutherford esiintyivät syyskuussa 1993 Cowdray Castlessa, Midhurstissa hyväntekeväisyystapahtumassa Pink Floydin kiertuekitaristin Tim Renwickin ja rumpali Gary Wallisin sekä Queenin rumpalin Roger Taylorin kanssa. Rutherford oli lisäksi basistina Pink Floydin konsertissa samassa tilaisuudessa. Maaliskuussa 1996 Collins jätti Genesiksen 25 vuoden jälkeen. Hän koki suunnanmuutoksen musiikillisessa elämässään keskeisenä ja soolouransa lisäksi Collins oli aikeissa työstää musiikkia elokuviin ja jazzprojekteihin.
Banksin ja Rutherfordin päätettyä jatkaa Genesistä he menivät Farmille ja alkoivat työstää kappaleita albumille Calling All Stations. Rutherford koki nauhoitukset hankalina, sillä hän oli tottunut Collinsin paikkaan hänen ja Banksin välillä ja työskentelyä parantavaan vaikutukseen. Parhaita syntyneitä ideoita kehiteltiin ja samalla koelaulatettiin potentiaalisia uusia solistikandidaatteja. Heidän joukossaan olivat esimerkiksi Francis Dunnery ja Nick Van Eede. Keskeisimmät vaihtoehdot olivat myöhemmin Big Big Trainissa vokalisoinut David Longdon ja Stiltskinin skottilainen solisti Ray Wilson, joiden harjoituksia tehtiin vuoden 196 aikana. Kaksikon tuli vokalisoida Genesis-kappaleiden, joista leadlaulut oli feidattu pois, mukana. Kesäkuussa 1997 Wilsonin ilmoitettiin olevan Genesiksen uusi solisti. Vaikka suuri osa Calling All the Stationsista oli jo kirjoitettu Wilsonin liittyessä yhtyeeseen, Banks oli varsin tyytyväinen hänen osuuteensa albumilla. Wilson vastasi lyriikoista kappaleessa Small Talk ja riffeistä kappaleissa Not About Us ja There Must Be Some Other Way. Banks ja Rutherford hyödynsivät Calling All the Stationsilla kahta sessiorumpalia; israelilaista Nir Zidkyahua ja Spock's Beard-yhtyeen Nick D' Virgiliota. Syyskuussa 1997 ilmestynyt Calling All the Stations oli menestys Euroopassa. Britanniassa se oli parhaimmillaan toisena, mutta joutui tyytymään Yhdysvalloissa sijaan 54., joka oli yhtyeen toiseksi alhaisin Selling England by the Poundin jälkeen. Albumilta poimittu single Congo nousi Britanniassa top 30:een. Tammi-toukokuussa 1998 Calling All Stationsin timoilta tehtiin kiertue Euroopassa. Kokoonpanossa olivat mukana rumpali Zidkyahu ja irlantilainen kitaristi Anthony Drennan. Yhdysvaltain-kiertue sitä vastoin peruttiin vähäisen lipunmyynnin vuoksi ja vuonna 2000 Banks ja Rutherford ilmoittivat, ettei Genesis ollut enää aikeissa tehdä levyjä tai kiertueita. Vuonna 1998 Banks, Collins, Gabriel, Hackett, Phillips, Rutherford ja Silver tekivät yhteisen valokuvaussession Genesiksen neljän cd:n boxin Genesis Archive 1967-1975 tiimoilta. Suppers Readysta ja Itistä kuultiin boxilla versiot, jotka sisälsivät uudet päällenauhoitukset Gabrielilta ja Hackettilta. Seuraavana vuonna ilmestyneelle kokoelma-albumille Turn It On Again:The Hits Banks, Collins, Rutherford, Hackett ja Gabriel nauhoittivat uuden version kappaleesta The Carpet Crawlers. 21. syyskuuta 2000 Banks, Collins ja Rutherford esiintyivät Music Managers Forumissa managerinsa Tony Smithin kunniaksi. Gabriel saapui seremoniaan, mutta ei esiintynyt. Vuonna 2002 Genesis esiintyi Gabrielin häissä. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi kappaleita koko Genesiksen uralta sisältävä triplacd Platinum Collection, joka saavutti Britanniassa sijan 21. Lontoossa marraskuussa 2006 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Banks, Collins ja Rutherford ilmoittivat tekevänsä reunionin Turn It On, Again-kiertueella. Kyseessä oli Genesiksen ensimmäinen rundi Collinsin kanssa 14 vuoteen. Chester Thompson ja Daryl Stuermer vaikuttivat kiertueen rumpalina ja kitaristina. Maaliskuussa 2007 New Yorkissa pidetyssä lehdistötilaisuudessa ilmoitettiin kiertueen Yhdysvaltain-osuudesta. Euroopan osuudesta Saksassa ja Alankomaissa soitettuihin konsertteihin myytiin 40 minuutissa lähes 400 000 lippua. Euroopan osuus päättyi 14. heinäkuuta Circus Maximuksessa, Roomassa soitettuun ilmaiskonserttiin puolelle miljoonalle kuulijalle. Seuraavana vuonna konsertista julkaistiin dvd When In Rome 2007. Euroopassa soitetuista konserteista ilmestyi myös livealbumi Live over Europe 2007. Seitsemäs heinäkuuta yhtye soitti Live Earth-konsertissa Lontoon Wembleyllä. Yhtyeen kovakantinen ja 359-sivuinen omaelämäkerta Genesis Chapter & Verse ilmestyi vuonna 2007. Philip Doddin editoiman teoksen kirjoitustyöhön osallistuivat Banks, Collins, Gabriel, Hackett ja Rutherford. Vuonna 2007 Nick Davis remasteroi digitaalisesti Genesiksen albumit Trespassista Calling All the Stationsiin. Ne ilmestyivät boxeilla Genesis 1970-1975, Genesis 1976-1982 ja Genesis 1983-1998. Jokainen albumeista on tupla sisältäen Super Audio cd:n uuden stereomiksauksen, dvd:n 5.1 surround sound-miksauksella ja bonuksia, joihin sisältyy ennen julkaisemattomia liveversioita, haastatteluja ja konserttiohjelmia. Vuoden 2009 aikana ilmestyi vielä kaksi boxia. Genesis Live 1973-2007 sisälsi kaikki yhtyeen livelevyt ja Genesis Movie Box 1981-2007, joka kokosi yhteen kaikki yhtyeen kotivideot. Vuoden 2011 jälkeen Genesiksen jäsenet ovat ilmaisseet ristiriitaisia mielipiteitä yhtyeen mahdollisesta reunionista. Collins lopetti aktiivisen musiikkiuransa ja on maininnut, ettei terveyssyistä voi enää soittaa rumpuja. Vuonna 2014 Gabriel, Banks, Rutherford, Collins ja Hackett tekivät reunionin BBC:n työstämän dokumentin Genesis:Together and Apart tiimoilta. Yhtyeen historian lisäksi siinä käsitellään bändin jäsenten työstämiä sooloalbumeita. Hackett oli mukana dokumentissa ja sen promoamisessa, mutta on myöhemmin ilmaissut tyytymättömyytensä mainittua dokumenttia kohtan. Hackettin sooloura nimittäin skipataan dokumentissa täysin, vaikka hän tarjosi runsaasti informaatiota sen tiimoilta. Vuonna 2016 Collins julkaisi omaelämäkertansa. Tammikuussa 2020 Madison Square Gardenissa Collins, Banks ja Rutherford ilmoittivat mahdollisesta Genesiksen reunionista. Neljäs maaliskuuta yhtye vahvisti uudellenkasautumisensa ja Last Domino-kiertueensa Zoe Ballin BBC Radio 2:lla lähetetyssä ohjelmassa. Kiertueen oli tarkoitus käsittää 17 konserttia Britanniassa ja Irlannissa marras-joulukuussa samaisena vuonna. Pandemian vuoksi kiertueen alku jouduttiin siirtämään kahdesti. Genesiksen ydintrion lisäksi siihen osallistuivat pitkäaikainen kiertuebasisti/kitaristi Daryl Stuermer ja rumpalina oli Collinsin poika Nic. Aikaisempaa kiertuerumpalia Chester Thompsonia ei kysytty mukaan kiertueelle, sillä hän ei ollut keskustellut Collinsin kanssa kymmeneen vuoteen. Kiertue, jonka Collins ilmoitti terveyssyistä jäävän viimeisekseen Genesiksen riveissä, alkoi 20. syyskuuta 2021. Kahdeksas lokakuuta jäljellä olevat neljä konserttia joudutiin siirtämään seuraavan vuoden maaliskuuhun yhtyeen jäsenistössä ilmenneen sairastapauksen vuoksi. Kiertue päättyi 24.-26. maaliskuuta kolmeen Lontoossa soitettuun konserttiin. Kiertueen aikana julkaistiin myös kokoelma-albumi The Last Domino?-The Hits. Maaliskuussa 2023 ilmestyi viiden cd:n liveboxi BBC Broadcasts, joka koostuu alun perin vuosien 1970 ja 1998 välillä lähetystä materiaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti