Viides huhtikuuta 1954 syntynyt Peter Case on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi. Tyylillisesti hänen uransa on ollut monipuolinen sisältäen rock n' rollia, bluesia, folkrockia ja akustisia soolokeikkoja. Buffalossa, New Yorkissa syntynyt Case varttui lähellä sijainneessa New Yorkin Hamburgissa. Ensimmäisen kappaleensa Stay Away hän kirjoitti 60-luvun puolivälissä ollessaan yksitoistavuotias. Jo teini-ikäisenä Case oli soittanut useissa rockyhtyeissä. Hän jätti koulun viisitoistavuotiaana, vaikka suorittikin myöhemmin tutkinnon. Vuonna 1973 Case saapui San Franciscoon, missä hän vaikutti katusoittajana. Näihin aikoihin valmistui Bert Deivertin ohjaama, paikallista musiikkiskeneä käsittelevä elokuva Nightshift, jossa nähdään myös nuori Case. Vuonna 1976 hän lyöttäytyi yhteen Jack Leen ja Paul Collinsin kanssa ja muodosti varhaisiin punkyhtyeisiin lukeutuneen The Nervesin. Sen samana vuonna ilmestyneen esikoisep:n kapaleista Blondie versioi Hanging on the Telephonen. Tammikuun alussa 1977 The Nerves muutti Los Angelesiin. Mainitussa kaupungissa yhtye soitti ja myös promosi ensimmäisiä punkkkeikkoja esiintyen esimerkiksi The Masquessa ja Whisky A Go Gossa. Vuonna 1977 The Nerves oli tyylisuuntansa ensimmäinen kansainvälisen kiertueen tehnyt yhtye. Se soitti Ramonesin ja Mink Devillen lämmittelijänä ja samoissa konserteissa The Nunsin, Devon ja Pere Ubun kanssa. The Nervesin lopetettua toimintantansa vuonna 1978 Case perusti seuraavana vuonna rockyhtyeen The Plimsouls. The Beat Recordsin julkaistua samaisena vuonna yhtyeen esikoisep:n Zero Hour Plimsoulsista muodostui eräs Kalifornian alueen vetovoimaisimmista livebändeistä. The Plimsoulsin suosio kasvoi ja yhtye julkaisi suurten levy-yhtiöiden kautta kaksi albumia. Yhtyeen nimeä kantava debyytti ilmestyi vuonna 1981 Planet/Elektran ja sen seuraaja kahta vuotta myöhemmin Geffenin julkaisemana. Vuonna 1982 Shaky City/Bomb julkaisi The Plimsoulsilta 12-tuumaisena singlenä kappaleen A Million Miles Away, josta tuli yhtyeen tunnuskappale. Siitä muodostui radiohitti Kaliforniassa ja myös joissakin muissa osissa Yhdysvaltoja. A Million Miles Away saavutti lopulta Billboardin listalla sijan 82. Mainitun biisin lisäksi The Plimsoulsin tuotannosta kappaleet The Oldest Story in the World ja Everywhere at Once pääsivät mukaan vuonna 1983 valmistuneeseen elokuvaan Valley Girl. Siinä vaiheessa, kun mainitusta elokuvasta muodostui kulttisuosikki, yhtye oli kuitenkin ehtinyt lopettaa toimintansa. Gurf Morlixin, Victoria Williamsin ja Warren Tornado Kleinin kanssa Case muodosti yhtyeen The Incredible Strung Out Band, mutta se ei julkaissut levytyksiä. Vuonna 1986 Case julkaisi Geffen Recordsilla nimeään kantaneen esikoissooloalbumin. T-Bone Burnettin ja Mitchell Broomin tuottama albumi sisältää kolme Burnettin ja yhden Williamsin kanssa kirjoitetun kappaleen. Williamsin, Morlixin ja Kleinin lisäksi albumilla on hyödynnetty esimerkiksi Mike Campbellin ( Tom Petty and the Heartbreakers), John Hiattin, Jim Keltnerin, Jerry Marottan, Roger McGuinn (The Byrds) ja Van Dyke Parksin talentteja. Albumin kappaleista Old Blue Coat oli ehdolla parhaan kappaleen Grammyn vastaanottajaksi. New York Timesissa Robert Palmer valitsi Peter Casen esikoispitkäsoiton vuoden 1986 parhaaksi albumiksi. Vuonna 1989 ilmestyi Casen toinen sooloalbumi The Man with the Blue Post- Modern Fragmented Neo-Traditionalist Guitar. Mainitun pitkäsoiton työstämiseen ottivat osaa Los Lobos-yhtyeen David Hidalgo, Ry Cooder ja Benmnont Tench. Vaikka albumi ei ollut kaupallinen menestys, se saavutti suosiota kriitikoiden ja muusikoiden, kuten esimerkiksi Bruce Springsteenin taholta. Vuonna 1992 Case saavutti radiohitin kappaleellaan Dream About You, joka nousi Billboardin Modern Rock-listalla sijalle 16. Kolmannen Geffenille työstämänsä albumin Six-Pack of Love jälkeen Case nauhoitti livenä studiossa blues, folk- ja countrykappaleista koostuneen coveralbumin Peter Case Sings Like Hell, jonka julkaisijana oli artistin oma yhtiö Travelin' Light. Case solmi sopimuksen Vanguard Recordsin kanssa ja mainittu levy-yhtiö julkaisi kyseisen albumin uudelleen vuoden 1993 aikana. Kahta vuotta myöhemmin niin ikään Vanguardin julkaisemana ilmestynyt pitkäsoitto Torn Again työstettiin kokoonpanolla, jossa rytmiryhmänä vaikuttivat Don Heffington ja Jerry Scheff ja kitaristina Greg Leisz. Vuonna 1996 The Plimsouls teki ensimmäisen useista reunioneistaan. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Case julkaisi useita sooloalbumeita, joilla hän liikkui tyylillisesti entistä akustisempaan suuntaan ja soitti keikkoja clubeissa ja muissa pienissä keikkapaikoissa. Vuosina 1998, 2000 ja 2002 ilmestyivät Vanguardin julkaisuina Casen albumit Full Service No Waiting, Flying Saucer Blues ja Beeline. Vuonna 2001 ilmestynyt Thank You St. Jude oli omakustannealbumi, jonka Case työsti viulistina ja taustavokalistina vaikuttaneen David Peralesin kanssa. Flying Saucers Bluesista laatimassaan arviossa Bill Wasserszieher kirjoitti olevansa tietoinen siitä, ettei kukaan Peter Casen sukupolvesta kirjoita parempia kappaleita tai tee parempaa työtä Woody Guthrien perinteessä. Vuonna 2004 Vanguard julkaisi Casen mainitulla yhtiöllä julkaisemasta tuotannosta kokoelma-albumin Who's Gonna Go Your Crooked Mile, joka sisälsi lisäksi aikaisemmin julkaisemattomat kappaleet Wake Up Call ja My Generation's Golden Handcuff Blues, jotka olivat todistusaineistoa Casen voimakkaista poliittisista näkemyksistä. 1990-luvun lopussa Case vastasi musiikkiohjelmasta Los Angelesissa sijainneelle Getty Museumille. Vuonna 2001 hän vaikutti organisaattorina, tuottajana ja esiintyjänä bluesmusiikin pioneereihin lukeutuneelle Mississippi John Hurtille työstetyllä tribuuttialbumilla Avalon Blues, joka oli seuraavana vuonna parhaan traditionaalisen folkalbumin Grammyn vastaanottajaksi. Hollywood Bowlilla Case esitti Beatlesin tuotantoa George Martinin kanssa. Soolokeikoillaan hän on oman tuotantonsa lisäksi versioinut esimerkiksi Memphis Minnietä, Neil Youngia, Bob Dylania ja Sleepy John Estesiä. Case asuu nykyisin Kaliforniassa, missä hän muiden paikkojen lisäksi ohjaa laulunkirjoitustyöpajoja. Helmikuussa 2006 washingtonilainen Hungry for Music julkaisi Caselle kolmesta albumista koostuvan tribuuttialbumin Case for Case. Sillä esiintyvät esimerkiksi John Prine, Susan Cowsill, Joe Ely, Dave Alvin ja Maura O'Connell. Vuonna 2006 Case alkoi postata blogissaan näytteitä muistelmateoksestaan As Far as You Can Get without a Passport. Tammikuussa 2007 Everthemore Books julkaisi muistelmat kirjaformaatissa. Ne käsittelevät Casen varhaisaikoja San Franciscossa, jotka inspiroivat häntä eräisiin tuotantonsa keskeisiin kappaleisiin, kuten Travelin' Light ja Entella Hotel. Sanfranciscolaisen punkyhtyeen X:n jäsen John Doe osallistui teoksen esittelytekstin laatimiseen. Case on jatkanut omaelämäkerrallisen aineistonsa kirjoittamista ja postaamista. Joulukuussa 2007 Casen albumi Let Us Now Praise Sleepy John oli ehdolla parhaan traditionaalisen folkalbumin Grammyn vastaanottajaksi. Ian Brennanin tuottaman albumin kappaleista Every 24 Hours oli duetto Richard Thompsonin kanssa ja That Soul Twist duetto Merle Haggardin peda steel-kitaristi Norm Hamletin kanssa. Kesäkuussa 2010 ilmestyi sekä lp:nä että cd:nä Yep Roc Recordsin julkaisemana Casen seuraava albumi Wig. Se oli hänen tulkintansa sähköisestä bluesista ja albumin työstämiseen osallistuivat rumpali D. J. Bonebrake ja slidekitarassa ja sähköpianossa memphislainen Ron Franklin. Osan albumin kappaleista Case ja Franklin sävelsivät ainoastaan päivää ennen nauhoituksia, jotka hoidettiin kolmessa päivässä. Vuonna 2012 Alive Naturalsound Records julkaisi outtakeseista, demoista ja livebiiseistä koostuneen albumin The Case Flies. Mukana oli mm. kaksi T-Bone Burnetten kanssa 80-luvun puolivälissä työstettyä demoa, puhetta sisältäviä kappaleita, joiden musiikkina oli pidempi biisi Bomblight Prayer Vigil ja useita muit Case-harvinaisuuksia. Joulukuussa 2014 Case nauhoitti Carriage House-studiossa Los Angelesissa uudesta tuotannosta koostuneen albumin HWY62, jonka työstämiseen osallistuivat D. J. Bonebrake, soolokitaristi Ben Harper, kosketinsoittaja Jebin Bruni ja basisti David Carpenter. Albumi julkaistiin seuraavana vuonna 2015. Syyskuussa 2016 Casen esikoisalbumi sai uusintajulkaisunsa seitsemän bonuskappaleen kera. Joulukuussa 2016 Case nauhoitti tuottaja Ron Franklinin kanssa The Old Whaling Churchissa Martha's Vineyardissa konseptialbumin The Midnight Broadcast, joka sisälsi sekä traditionaalia että uutta tuotantoa. Pitkäsoiton työstämisessä olivat mukana Cindy Wasserman (laulu), Bert Deivert (mandoliini, rummut), Lee Fortier (huuliharppu, laulu) Franklin (moog, maracas) ja Ross Johnson ( DJ:nä) Boo Mitchellin Royal Recordersilla Memphisissä miksaama albumi julkaistiin vuonna 2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti