26. helmikuuta 1947 syntynyt Sandra Ann Goodrich, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Sandie Shaw, on brittiläinen uransa lopettanut laulajatar. Hän oli eräs 60-luvun suosituimmista brittiläisistä naissolisteista, jonka tuotannosta kappaleet (There's) Always Something There to Remind Me (1964), Long Live Love (1965) ja euroviisut voittanut Puppet on a String nousivat brittilistan kärkeen. Vuonna 1984 Shaw nousi 15 vuoden tauon jälkeen brittien singlelistan top 40:ään coverillaan The Smiths-yhtyeen kappaleesta Hand in Glove. Hän jätti musiikkibisneksen vuonna 2013. Goodrich syntyi ja varttui ensiksi Dagenhamissa ja myöhemmin Essexissä, Britanniassa. Päästyään koulusta hän työskenteli lähellä sijainneessa Ford Dagenhaminssa ja osa-aikaisesti mallina ennen sijoittumistaan solistien kykykilpailussa kakkossijalle. Palkinnoksi Goodrich pääsi esiintymään hyväntekeväisyyskonserttiin Lontoossa. Siellä hänen kykynsä havaitsi solisti Adam Faith. Tämä esitteli Goodrichin managerilleen Eve Taylorille. Seurauksena oli levytyssopimuksen solmiminen Pye Recordsin kanssa vuonna 1964. Myös taiteilijanimi Sandie Shaw oli Taylorin keksimä. Hänen myötään mukaan tuli biisintekijä Chris Andrews, jonka käsialaa oli Shawn ensimmäinen single As Long As You're Happy Baby, joka ei noussut listoille. Seuraavaksi Taylor tarjosi Shawlle Bachrarachin ja Davidin käsialaa ollutta kappaletta (There's) Always Something There to Remind Me, joka oli Yhdysvalloissa ollut top 50-hitti Lou Johnson-nimisen artistin levytyksenä. Shawn kappaleesta levyttämä versio nousi brittien singlelistan kärkeen syksyllä 1964 ja myös Billboardilla sijalle 52. seuraavan vuoden alussa. Andrewsin kirjoittama seuraava single Girl Don't Come nousi brittilistalla kolmanneksi ja oli Yhdysvalloissa Shawn suurin hitti listasijoituksellaan 42. Shawn muihin brittihitteihin lukeutuivat I'll Stop at Nothing, toinen listaykkönen Long Live Love sekä Message Understood. Les Reedin ja Gordon Millsin käsialaa ollut It's Not Unsual oli niin ikään alun perin kirjoitettu Shawlle, mutta hän vakuuttui demolla kappaleen vokalisoineen Tom Jonesin talentista siinä määrin, että rohkaisi Jonesia julkaisemaan kappaleen itse. It's Not Unsualista muodostuikin Jonesin läpimurtohitti. Shaw esiintyi usein brittiläisissä tv-ohjelmissa Top of the Pops, Ready Steady Go ja Thank Your Lucky Stars. Shawn tavaramerkki oli esiintyä paljain jaloin ja hän levytti kappaleitaan lisäksi italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja espanjaksi lisätääkseen suosiotaan Euroopassa. 1960-luvun aikana Shaw julkaisi pitkäsoitot Sandie (1965); Me (1965); Puppet on a String (1967); Love Me, Please Love Me (1967); The Sandie Shaw Supplement (1968) ja Reviewing the Situation (1969) Mainitut albumit sisälsivät sekä Andrewsin käsialaa olevia kappaleita että covereita toisten muusikoiden versioina tunnetuiksi tulleista kappaleista.Vuonna 1967 Shawn manageri kehotti häntä muuttamaan tyyliään kabareen suuntaan. BBC kutsui hänet edustamaan Britanniaa mainitun vuoden euroviisuissa. The Rolf Harris Showssa Shaw esitti viisi kappaletta, joista edustuskappaleeksi äänestettiin Bill Martinin ja Phil Coulterin käsialaa ollut Puppet on a String. Vaikka Shaw ei itse pitänyt mainitusta kappaletta se voitti ylivoimaisesti ja Shawsta tuli ensimmäinen euroviisut voittanut britti. Puppet on a Stringistä tuli hänen kolmas brittiykköshittinsä, mikä oli omana aikanaan ennätys. Kappaleesta tuli kansainvälinen hitti; se ei tosin menestynyt Yhdysvalloissa. Saksassa singlestä tuli vuoden myydyin ja se saavutti kultaa yli miljoonan kappaleen myynnillään Britanniassa ja Euroopassa. Maailmanlaajuisesti Puppet on a Stringiä on myyty neljä miljoonaa kappaletta. Kyseessä on näin ollen kaikkien aikojen suosituin euroviisukappale ja joidenkin mukaan kaikkien aikojen suosituin brittinaisartistin julkaisema single. Vuonna 1968 Shaw emännöi omaa tv-showtaan Sandie Shaw Supplement ja julkaisi myös samannimisen albumin. Hänen viimeinen Britanniassa top teniin kohonnut singlensä oli vuonna 1969 ilmestynyt Monsieur Dupont, jonka originaaliversiosta oli vastannut saksalaisartisti Manuela. Loppuvuodesta 1969 ilmestynyt single Heaven Knows I'm Missing Him Now antoi 15 vuotta myöhemmin idean The Smiths-yhtyeen hitille. Shaw tuotti itse vuonna 1969 ilmestyneen albuminsa Reviewing the Situation, jolla hän versioi esimerkiksi Bob Dylania, Rolling Stonesia ja lisäksi tiettävästi ensimmäisenä artistina Led Zeppeliniä. Myös Dylanin ja Stonesin ohjelmistosta Shawn versioitavaksi päätyi ilmestyessään varsin tuoretta tuotantoa. Shawn 60-luku päättyi uudenvuodenaattona 1969 BBC:n arvostetussa Pop Goes the Sixties-ohjelmassa, jossa hän esitti (There's) Always Something There to Remind Men ja saksankielisen version Puppet on a Stringistä. Shaw jatkoi biisien kirjoittamista, vaikka hänen sopimuksensa Pye Recordsin kanssa loppui vuonna 1972. Shaw oli mukana kirjoittamasa täyspitkää rockmusikaalia ja hän näytteli stageproduktioissa. Hamletissa Shaw esitti Opheliaa ja Saint Joanissa Joan of Arcia ja kirjoitti lasten kirjallisuutta. Vuonna 1972 Shaw esiintyi BBC: n music hall-ohjelmassa Good Old Days. Seuraavana vuonna Shaw oli yksi kahdeksasta artistista, joka oli mukana BBC1:n ohjelmassa Music My Way. Siellä hänen vieraisiinsa lukeutui Blue Mink. Shaw jätti musiikkibisneksen omasta tahdostaan. Vuonna 1977 hän levytti CBS:lle kaksi singleä ja sitoutui seuraavasta vuodesta lähtien japanilaiseen Buddhalaisuuteen. Shawn Anyone Who Had a Heartista Virgin Recordsille levyttämä cover herätti uudelleen yleisön kiinnostuksen hänen musiikkiaan kohtaan. The Pretendersin Chrissie Hynden kanssa Shaw esitti Girl Don't Come Closen ja kaksikko ystävystyi. Vuonna 1983 Shaw julkaisi albumin Choose Life. The Smithsin Morrissey ja Johnny Marr ottivat yhteyttä Shawhon. Yhtye oli Rough Trade Recordsin artisti ja huhtikuussa 1984 ilmestynyt Shawn versio Smithsin Hand in Glovesta nousi top 30:een. Elokuvaan Letter to Breznev Shaw levytti uuden version Something to Remind Mestä ja julkaisi Polydorilla kaksi singleä. Vuoteen 1986 ajoittui ensimmäinen yliopistokiertue lähes 20 vuoteen ensisijaisesti JoBoxers-yhtyeen kanssa ja vuonna 1988 ilmestyi uusi albumi Hello Angel, jota seurasi kaksi menestyksekästä yliopistokiertuetta. Sanremo Music Festivaalilla 1990 Shaw esitti kappaleen Deep Joy. Vuonna 1991 ilmestyi Shawn elämäkerta World at My Feet ja 90-luvulla hänen tuotannostaan julkaistiin useita kokoelma-albumeita. Vuonna 1994 Shaw valmistui psykoterapeutiksi ja samana vuonna ilmestynyt albumi Nothing Less Than Brilliant sisälsi uusia versioita useista hänen 60-luvun hiteistään. Vuonna 1998 Shaw musiikin kunniaprofessorin arvonimen ja häntä pyydettiin liittymään Royal Society of Musiciansiin. Vuonna 2003 Shaw lisensoi koko levytystuotantonsa maailmanlaajuisesti EMI:lle. Yhtiö julkaisi kokoelma-albumit hänen ranskalaisista ja italialaisista levytyksistään ja seuraavana vuonna espanjan- ja saksankielisistä levytyksistään. Reviewing the Situationista ja Hello Angelista julkaistiin remasteroidut ja bonuskappaleita sisältävät versiot. Lisäksi ilmestyi neljän cd:n boxi Nothing Comes Easy. Joulukuussa 2006 Shaw oli mukana Brian Matthewn BBC 2:lla lähetetyssä ohjelmassa Sound of the 60's. 60-vuotispäivänään 26. helmikuuta 2007 Shaw julkaisi kotisivullaan uuden version Puppet on a Stringistä. Puppet's Got a Brand New Stringin soundeista oli vastannut Howard Jones. Elokuussa 2010 Shaw esiintyi West Sussexissa Vintage-festivaaleilla Red Or Dead-yhtyeen Wayne Hemingwayn vieraana. Jool's Hollandin vieraana Shaw oli vuoden 2011 kiertueella. Uudenvuodenaattona 2011 hän esiintyi BBC 2:n Hootenanny-ohjelmassa Jool's Hollandin Rhythm and Blues Orchestran kanssa. Elokuussa 2012 Shaw vieraili Petula Clarkin, Helen Shapiron ja Jackie Trentin kanssa BBC4:n ohjelmassa The Reunion. Vuonna 2017 Member of the Order of the British Empire palkitsi Shawn hänen palveluksistaan musiikkiteollisuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti