lauantai 25. maaliskuuta 2023

Sunnuntain extra:Eräs Slowhandin 70-luvun suosituimmista pitkäsoitoista

Eric Clapton:No Reason to Cry

27. elokuuuta 1976 RSO Recordsin julkaisemana ilmestynyt No Reason to Cry on Eric Claptonin neljäs sooloalbumi, joka julkaistin cd-formaatissa lokakuussa 1990. Pitkäsoitto nauhoitettiin The Band-yhtyeen Shangri-la -studioilla ilmestymisvuotensa maaliskuussa ja sen työstämiseen ottivat osaa kaikki The Band-yhtyeen jäsenet. Heistä basisti Rick Danko jakoi Claptonin kanssa lauluosuudet kappaleessa All Our Past Times, joka edusti myös musiikillisesti kaksikon yhteistyötä. Bob Dylanin kanssa Clapton duetoi albumilla tämän aikaisemmin julkaisemattoman kappaleen Sign Language. Dylan tarjosi Claptonille toista julkaisematonta kappalettaan Seven Days. Clapton hylkäsi sen, mutta Ron Wood julkaisi mainitun biisin kolmannella sooloalbumillaan Gimme Some Neck. No Reason to Cryn kappaleista Innocent Times on Marcy Levyn leadvokalisoima. Hän jakaa leadvokaaliosuudet Claptonin kanssa kappaleessa Hungry. No Reason to Crysta muodostui eräs Claptonin 70-luvun parhaiten menestyneimmistä albumeista. 30 suosituimman joukossa se oli seitsemässä maassa kohoten Britanniassa kahdeksanneksi ja Alankomaissa yhtä sijaa alemmaksi. Britanniassa No Reason to Cry saavutti platinalevyn ja Norjassa sekä Yhdysvalloissa albumin listasijoitukset olivat 13. ja 15. Myös Uudessa Seelannissa albumi nousi 20 suosituimman joukkoon parhaan listasijoituksen ollessa 18. No Reason to Cry saavutti kriitikoiden taholta suhteellisen myönteiset arviot. Albumi kategorioitiin lukeutuvaksi Claptonin pop/rocklevyihin ja vanhaa kunnon bluestaustaa pitkäsoitolla edustaa ainoastaan Otis Rush- cover Double Trouble. Vuonna 1990 ilmestyneen albumin cd-version bonuskappaleena on Walter Jacobsin käsialaa oleva Last Night.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti