24. lokakuuta 1936 syntynyt William George Perks Jr on englantilainen muusikko, levytuottaja, biisintekijä ja solisti, joka hoiti Rolling Stonesin basistin vakanssia vuodesta 1962 vuoteen 1993. Vuodesta 1997 lähtien hän on levyttänyt ja konsertoinut oman yhtyeensä Bill Wyman's Rhythm Kingsin kanssa. Wyman on toiminut tuottajana sekä elokuvien että musiikin parissa ja työstänyt musiikkia niin elokuva, kuin televisiokontekstiin. Toisen maailmansodan jälkeen Wyman piti lapsena päiväkirjaa ja kirjailijan ominaisuudessa hän on kirjoittanut seitsemän teosta. Wyman on myös valokuvaaja, jonka töitä on ollut esillä gallerioissa ympäri maailmaa. Varojen puutteessa Wyman rakensi itselleen nuoruudessaan nauhattoman basson. Wyman on myös amatööriarkeologi ja bisnesmiehen ominaisuudessa hän omistaa useita liikehuoneistoja, joista mainittakoon Sticky Fingers Cafe. Wyman syntyi Lewishamissa, Etelä-Lontoossa. Kouluja hän kävi Beckhenhamissa ja Benge Countyssa vuodesta 1947 pääsiäiseen 1953. Tämän jälkeen Wyman työskenteli vedonvälittäjänä. Wyman otti pianotunteja kymmenvuotiaasta kolmetoistavuotiaaksi. 24-vuotispäivänään hän osti Burnsin sähkökitaran, mutta vaihtoi sen bassoon vakuututtuaan kyseisestä instrumentista Barron Knights -yhtyeen konsertissa. Wyman poisti nauhat halvasta japanilaisesta bassostaan, jota hän oli korjaillut ja soitti kyseisellä instrumentilla etelälontoolaisessa yhtyeessä The Cliftonsissa vuonna 1961. Hän käytti aluksi taiteilijanimeä Lee Wyman ottaen sukunimen ystävältään, jonka kanssa suoritti asevelvollisuutensa kuninkaallisissa ilmavoimissa vuosien 1955 ja 1957 välillä. Elokuussa 1964 hänen sukunimekseen vaihtui virallisesti Wyman. Kun rumpali Tony Chapman kertoi rhythm and blues-yhtye Rolling Stonesin olevan vailla basistia Wyman meni koesoittoon ja tuli valituksi joulukuun seitsemäntenä 1962 Dick Taylorin seuraajaksi. Muut yhtyeen jäsenet olivat vakuuttuneita Wymanin itserakentamasta instrumentista ja vahvistimista, mutta koska Wyman oli muita vanhempi, töissä ja naimisissa, hän omaksui yhtyeessä eräänlaisen ulkopuolisen roolin. Bassottelunsa lisäksi Wyman lauloi myös taustoja Stonesien varhaisilla levytyksillä ja vuoteen 1967 saakka myös konserteissa. Wyman sävelsi kaksi kappaletta Stonesien ohjelmistoon. Vuoden 1967 pitkäsoitolta Their Satanic Majestic Request löytyvällä raidalla In Another Land Wyman oli myös leadvokalistina ja kyseinen kappale julkaistiin myös singlenä. Mick Jaggerin vokalisoima Downtown Suzie julkaistiin outtakeseista koostuvalla pitkäsoitolla Metamorphosis. Kappaleen nimi oli manageri Allan Kleinin idea ja sitä hyödynnettiin yhtyeeltä kysymättä. Kappaleen originaalinimi oli Sweet Lisle Lucy ja se oli ottanut nimensä Lontoon Sohossa sijainneen Lisle Streetin mukaan.
Wyman piti päiväkirjaa nuoresta lähtien ja hyödynsi kyseisiä tietoja vuonna 1990 ilmestyneessä elämäkertakirjassaan Stone Alone sekä vuonna 2002 ilmestyneessä teoksessaan Rolling with The Stones. Stone Alonessa Wyman mainitsee säveltäneensä Satisfactionin riffin Brian Jonesin ja Charlie Wattsin kanssa. Wymanin mukaan Satisfactionin julkaisemista singlenä puolsivat hänen lisäkseen Watts ja Jones; Jagger ja Keith Richards vastustivat, sillä he eivät pitäneet kappaletta tarpeeksi tarttuvana. Wymanin sooloprojektit käynnistyivät 70-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen alkuun mennessä hän oli julkaissut kolme kaupallisesti vähemmän menestynyttä, mutta kriitikoiden arvostamaa albumia. Heinäkuussa 1981 Wymanin kappaleesta (Si, Si) Je suis un rock star muodostui top 20-menestys useissa Euroopan maissa. Wyman oli mukana vuonna 1971 julkaistulla albumilla London Howlin Wolf Sessions Eric Claptonin, Stevie Winwoodin ja Charlie Wattsin kanssa sekä seuraavana vuonna ilmestyneellä pitkäsoitolla Jamming with Edward Ry Cooderin, Nicky Hopkinsin, Jaggerin ja Wattsin kanssa.Vuonna 1981 Wyman sävelsi soundtrackalbumin Ryan O' Nealin ja Ryan Shariffin elokuvaan Green Ice. 80-luvun puolivälin tienoilla Wyman sävelsi musiikin kahteen italialaisen ohjaajan Dario Argenton elokuvaan, jotka olivat vuonna 1985 valmistunut Phenomena ja kahta vuotta myöhempää vuosikertaa edustava Terror at the Opera. Wyman näyttäytyi niin ikään vuonna 1987 valmistuneessa elokuvassa Eat the Rich. Vuonna 1985 Wymania lähestyivät Vietnamin sodasta elokuvaa työstämässä olleet tuottajat, jotka pyysivät Wymanilta tunnusmusiikia kyseiseen elokuvaan. Wyman levytti demoversion Norman Greenbaumin vuonna 1969 ilmestyneestä hitistä Spirit in the Sky ja vastaanotti tuottajilta myönteistä palautetta versiostaan. Tuottajien rahat kuitenkin loppuivat ja elokuvaprojekti hyllytettiin. Vuonna 2013 ilmestyneen Scrapbookinsa kylkiäisenä ilmestyneellä audiocd:llä Wyman epäili jonkun kuulleen kadonneeksi ilmoitetun demoversionsa kappaleesta,sillä neljä kuukautta Wymanin demoversion äänityksen jälkeen yhtye Dr. and The Medics nousi kolmeksi viikoksi brittilistan kärkeen omalla näkemyksellään Spirit in the Skysta.
Wyman toimi tuottajana ja myös soitti useammalla Tucky Buzzard -yhtyeen albumilla. Wyman oli Brian Jonesin läheinen ystävä ja Jonesin kuolema oli hänelle raskas isku. Stonesin jäsenistä Jonesin heinäkuussa 1969 järjestettyihin hautajaisiin osallistui Wymanin lisäksi ainoastaan Watts. Vastaavasti Mick Taylorin kanssa Wyman on työskennellyt myös ensin mainitun Stones-pestin jälkeen. Wyman lähti Stonesista Steels Wheels/Urban Jungle -kiertueen jälkeen. Hänen eroamisestaan yhtyeestä ilmoitettiin tosin vasta tammikuussa 1993. Wymanin paikan kiertueilla ja levytyksissä otti Darryl Jones. 24. lokakuuta 2012 Stonesit ilmoittivat odottavansa Mick Taylorin ja Bill Wymanin liittyvän heidän seurakseen lavalle kahdessa konsertissa Lontoossa kyseisen vuoden marraskuussa ja Newarkissa joulukuussa. Kaksikko oli paikalla ainoastaan vierailijoiden ominaisuudessa Darryl Jonesin hoitaessa bassot ensimmäisessä Lontoon-konsertissa kaikissa kappaleissa Wymanin soittamia It's Only Rock N' Rollia ja Honky Tonk Womenia lukuun ottamatta. Wymanin vuodesta 1997 luotsaamassa Rhythm Kingsissä vaikuttaneista muusikoista mainittakoon Albert Lee, Georgie Fame, Gary Brooker ja Tucky Buzzardin Terry Taylor. Wymanin lokakuuhun 2006 ajoittuneita seitsenkymppisiä seurasi kiertue Britanniassa. Kymmenes joulukuuta 2007 Wyman yhtyeineen esiintyi uudellen kokoontuneen Led Zeppelinin kanssa Ahmet Ertegunin tribuuttikonsertissa Lontoon 02:ssa. Wyman lukeutui viidensien Independent Music Awardsien tuomaristoon. Kyseinen palkintogaala tuki itsenäisten artistien urakehitystä. Vuonna 2009 Mick Taylor esiintyi Rhythm Kingsien vieraana. 25. lokakuuta 2009 Wyman soitti reunion-keikan Facesien kanssa. Hän otti tuolloin jo edesmenneen Ronnie Lanen paikan, kuten oli tehnyt myös vuosiin 1986 ja 1993 ajoittuneissa yhtyeen paluukonserteissa. 19. huhtikuuta 2011 pianisti Ben Waters julkaisi Ian Stewartille työstetyn tribuuttialbumin Boogie 4 Stu. Wyman soitti sillä kappaleissa Roomin' House Boogie ja Watching the River Flow, joista jälkimmäinen oli levytetty Stonesien kanssa. Vuonna 2019 Wyman osallistui Oliver Murrayn ohjaamaan ja kirjoittamaan, elämästään ja urastaan kertovaan dokumenttiin The Quiet One. 20. lokakuuta 2023 ilmestyneellä Rolling Stonesin tuoreimmalla albumilla Hackney Diamonds Wyman on mukana yhdellä kappaleella. Edellisen kerran hän osallistui yhtyeen studionauhoituksiin vuonna 1989.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti