tiistai 24. lokakuuta 2017

Keskiviikon klassikko:Humble Pien viimeinen huipputyö

Humble Pie:Thunderbox

Helmikuussa 1974 ilmestynyt Thunderbox on uransa alussa brittiläisen rockin superyhtyeisiin luetun Humble Pien seitsemäs pitkäsoitto ja samalla kenties viimeinen todella vahva albumikokonaisuus. Sitä yhtyeen diskografiassa edeltänyt tupla-albumi Eat It oli soulvaikutteita ja akustisia instrumentteja hyödyntäessään varsin monipuolinen levykokonaisuus. Thunderboxilla yhtye palasi voimakkaammin ydinosaamisensa pariin, eli iskevään boogierockiin, jota Pien tuotannossa oli edustanut erityisesti pari vuotta aikaisemmin julkaistu ja yhtyeen suurimmaksi menestykseksi osoittautunut pitkäsoitto Smokin'. Thunderbox sisältää useampia coverkappaleita, mutta valinnat kohdistuvat tyylitajuisesti harvinaisempiin poimintoihin. Thunderboxin omaa tuotantoa edustavista kappaleista pitkäsoiton avaava nimiraita Thunderbox on yhtyeen johtohahmo, solisti/kitaristi Steve Marriottin sekä soolokitaristi Dave Clem Clempsonin yhteistyötä. Maittavasti svengaavan boogierockraidan alkuosan instrumentaatiossa hyödynnetään huuliharppua. Kappale sisältää myös kekseliään kitarasoolon, Marriottin totutun sielukkaan laulusuorituksen ja myös mainioita taustakuoroja. Suurella osalla Thunderboxin kappaleista loistaakin Venetta Fieldsistä, Carlena Williamsista ja Billie Barnumista koostuva lauluyhtye The Blackberries. Marriottin ja basisti Greg Ridleyn yhteistyötä edustava No Way on keskitempoinen sielukas raita, jossa Marriottin lisäksi upeasti ääneen pääsee myös The Blackberries. Koko Pien, eli Marriottin, Clempsonin, Ridleyn ja rumpali Jerry Shirleyn yhteistyötä albumilla edustaa kaksi raitaa; riffirockiin lukeutuva, Muhammed Alille omistettu Rally with Ali sekä optimistinen Don't Worry, Be Happy, jotka molemmat käyvät etenkin Marriottin ja The Blackberriesin vokalisoinnin taidonnäytteistä. Täysin Clempsonin käsialaa oleva No Way tekee onnistuneen paluun boogierockformaattiin. Thunderboxin coverkappaleista jo edellisen vuoden puolella singlenä ilmestynyt ja The Staple Singersin originaali Oh La De Da on Pie-versionaan silkkaa boogieta. Yhdysvaltalaisen laulaja/lauluntekijän Don Bryantin käsialaa oleva Ninety-Nine Pounds on Pien näkemyksenä varsin nyanssikas esitys. Chuck Berrylta Thunderboxilla versioidaan herran selkeästi vähemmän tuttuun tuotantoon lukeutuva No Money Down ja gospelin klassikkonimiin lukeutuvalta The Violinairesilta erityisesti upeaa urkutyöskentelyä sisältävä Groovin' with Jesus. Thunderboxin tunnetuimmat lainat ovat Arthur Alexanderin originaalina ja Beatlesin coverina muistettu Anna (Go to Him), Ann Peeblesin klassikkohitti, todella sielukkaasti versioituva I Can't Stand the Rain sekä Dobie Grayn vastaava Drift Away. Myös viimeksi mainitun versioinnissaan Pie onnistuu, tosin leadvokalistina kappaleessa on Ridley Mariottin päästessä ääneen ainoastaan kertosäkeessä. Humble Pien viimeinen pieni mestariteos saavutti Billboardin listalla 52:n sijan. Britanniassa albumia ei sitä vastoin alun perin julkaistu lainkaan. Uusintapainosversiot saarivaltakunnassa ilmestyivät vasta vuosina 2012 ja 2015. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti