The Ramones:Road to Ruin
Vuonna 1978 ilmestynyt Ramonesin neljäs pitkäsoitto Road to Ruin toi mukanaan useita muutoksia. Mainittu albumi merkitsi musiikillista tyylinmuutosta ja merkkejä eräänlaisesta kypsymisestä. Toisin kuin Ramonesin edelliset albumit, Road to Ruin sisältää jopa muutamia kitarasooloja. Tommy Elderlyin ja Ed Stasiumin tuotanto tuo yhtyeen tyyliin varhaisempaa isompaa soundia, mutta albumin kappaleissa on silti edelleen kaivattavaa särmäpintaa. Täysaikaiseksi tuottajaksi siirtyneen rumpali Tommy Ramonen tilalla Road to Ruinilla patteriston takana debytoi Mark Bell, alias Marky Ramone. Hänen soittotyylinsä ei eroa ratkaisevasti Tommyn vastaavasta, mutta on jossakin määrin edeltäjäänsä monipuolisempaa. Varhaisemmasta eroavan tuotannon lisäksi Road to Ruinilla on kappalemateriaalinsa osalta tarjottavanaan useampia akustisia balladeita. Silti Don't Come Closen ja The Searchers-cover Needles and Pinsin kaltaiset kappaleet eivät eroa erityisen voimakkaasti Ramonesin varhaisemmasta purkkapopista elementtejä ottaneesta tyylistä. Erityisesti Needles and Pinsin näkemystä voi pitää varsin onnistuneena ja Joey Ramone tarjoaa kappaleessa erään kaikkien aikojen laadukkaimmista laulusuorituksistaan. Jopa country & western- vaikutteita sisältävä Questioningly on eräs Road to Ruinin todellisista huippuhetkistä. Joey vokalisoi mainitussa akustisessa kappaleessa sydämensä kyllyydestä ja Johnny Ramone heittää kappaleeseen upean melodiset kitarasoolot. Muilta osin Road to Ruinin kappalemateriaali on tyylillisesti lähempänä Ramonesin varhaisempaa tuotantoa Johnnyn soittaessa voimasointuja toinen toisensa jälkeen. I Just Wanna Have Something to Do on varsin vakuuttava teinitylsistyneisyyden kuvaus ja sitä vielä iskevämpi I Wanna Be Sedated oli jo niin lähellä Ramones-hittiä, kuin se suinkin oli mahdollista. Joey vokalisoi tarttuvien kitaroiden päälle tällä kertaa kiertue-elämän tylsyydestä kuulostaen silti onnelliselta. She's The One on suorastaan unelmanomaisesti rullaava poppala ja laskeutuvia sointurakenteita hyödyntävä ja upean melodisen kitarasoolon sisältävä It's A Long Way Back on surullishenkisyydestään huolimatta upea päätös onnistuneelle pitkäsoitolle, jonka korkeaa kokonaisarvosanaa laskee hieman kappaleista I'm Against It, Go Mental ja Bad Brain koostuva vähemmän ikimuistoinen biisikolmikko. Kappaleista ensin mainittu edustaa albumilla Ramonesia punkhenkisimmillään. Road to Ruin on Ramonesin tuotannossa tulkittavissa sillaksi kohti yhtyeen seuraavana vuosikymmenenä julkaisemia albumeita. Vuonna 1980 ilmestynyt ja Phil Spectorin tuottama pitkäsoitto End of the Century äänestettiin Rolling Stonessa erääksi vuoden parhaista. Ramones työsti toki onnistuneita albumeita myös myöhemmin, mutta silti yhtyeen kaikkein luovimman kauden voi todeta jääneen valitettavan lyhyeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti