Judas Priest:Sad Wings of Destiny
Maaliskuussa 1976 ilmestynyt Sad Wings of Destiny on brittiläisen heavy metal -yhtyeen Judas Priestin toinen studioalbumi. Sitä on yleisesti pidetty Priestin soundin ja imagon luoneena pitkäsoittona ja monista sen kappaleista, kuten Victim of Changes ja The Ripper on muodostunut standardeja yhtyeen keikkaohjelmistoon. Pitkäsoitto on tullut tunnetuksi riffivetoisista kappaleistaan, Rob Halfordin laaja-alaisista laulusuorituksista ja tyylillisesti monipuolisista kappaleista, joihin eräänlaisina inspiraation lähteinä olivat olleet Queenin, Deep Purplen ja Black Sabbathin kaltaiset yhtyeet. Sad Wings of Destinyn keskeisin kappale lienee kahdeksanminuuttinen Victim of Changes, jolle on tunnusomaista raskas riffittely, korkeat vokaaliosuudet, pitkät soolot ja hidas loppuosa. Tyrant ja The Ripper sisältävät lyhyestä kestostaan ja nopeudestaan huolimatta useita osia ja temponvaihdoksia. Riffit ja soolot hallitsevat kappaleita Genocide, Island of Domination ja Deceiver. Albumin seesteisempää tuotantoa edustavat pianovoittoinen Epitaph sekä Dream Deceiver. Sad Wings of Destiny saavutti myönteiset arviot, mutta koska punkrock oli juuri nousemassa esiin Britanniassa, albumin myyntiluvut jäivät vähäisiksi. Judas Priest levytti kaksi ensimmäistä albumiaan itsenäiselle Gull -levy-yhtiölle pienellä budjetilla. Yhtyeen jäsenten oli tuossa vaiheessa tehtävä myös muita osa-aikaisia töitä henkensä pitimiksi ja ennen seuraavaa albumiaan, vuonna 1977 ilmestynyttä Sin After Siniä Judas Priest solmi uuden sopimuksen CBS Recordsin kanssa. Sopimuksen purkautumisesta huolimatta oikeudet Sad Wings of Destinyn kappaleisiin ja niistä tehtyihin demoversioihin jäivät edelleen Gull -yhtiön käsiin. Judas Priestin vuonna 1974 ilmestynyt esikoisalbumi Rocka Rolla oli ollut tyylillisesti vielä edeltäjäänsä monipuolisempi ja vuonna 1975 Judas Priest oli keikkaillut tiiviisti esimerkiksi Pink Fairiesin ja UFO:n kanssa. Rumpali John Hinch vaihtui jo yhtyeen varhaisessa inkarnaatiossa vaikuttaneeseen Alan Mooreen lokakuussa 1975. Sad Wings of Destiny jäi ainoaksi Priestin albumiksi, jonka levyttämiseen hän osallistui. Kappaleet Dreamer Deceiver ja Deceiver Priest esitti Old Grey Whistle Testissä jo kyseisen vuoden puolella reilusti ennen Sad Wings of Destinyn ilmestymistä. Albumin nauhoitukset tapahtuivat kahden viikon aikana marras-joulukuussa 1975 Walesin Rockfield -studioissa. Miksaus tehtiin viikon aikana Lontoon Morgan -studioilla. Sad Wings of Destinyn tiimoilta Judas Priest teki pääesiintyjän ominaisuudessa kiertueen Britanniassa huhti-kesäkuussa 1976. Brittilistalla albumi ylsi parhaimmillaan sijalle 48. ja Judas Priest sai siitä kultalevyn vuonna 1989. Rolling Stonen Kris Nicholson kirjoitti albumista varsin myönteisen arvion ja vertasi sitä Deep Purplen vuoden 1972 klassikkolevyyn Machine Head. Samana vuonna Sad Wings of Destinyn kanssa heavyrockin saralla ilmestyivät esimerkiksi Rainbown Rainbow Risingin ja Scorpionsin Virgin Killerin kaltaiset merkittävät albumit. CBS:llä siirryttyään Judas Priest ryhtyi hylkäämään ensimmäisten albumiensa orastavia progevaikutteita. Seuraavan kerran niitä kuultiin toden teolla vasta Priestin vuonna 2008 ilmestyneellä albumilla Nostradamus. Martin Popoff on nimennyt Sad Wings of Destinyn jopa heavy metal -tyyliin uudelleen luoneeksi albumiksi. Musiikillisesti kyseinen pitkäsoitto toimi tienraivaajana New Wave of British Heavy Metallin yhtyeille Iron Maidenista lähtien ja albumin synkät tekstit olivat inspiraation lähteenä 80-luvun yhdysvaltalaisille trahsmetalyhtyeille Metallicalle ja Slayerille. Van Halen soitti coverina Victim of Changesia ennen suosiotaan ja Dave Mustainen velipuolen lyötyä häntä Sad Wings of Destinyn kuuntelemisesta Mustaine päätti kostoksi valita elämänurakseen heavy metallin. Sad Wings of Destinyn kappaleista Victim of Changes, The Ripper, Tyrant ja Genocide pääsivät mukaan Priestin ensimmäiselle livealbumille, vuonna 1979 ilmestyneelle Unleashed in the Eastille. Sad Wingsin äänitysten aikana Priest taltioi version Joan Baezin kappaleesta Diamonds and Rust, mutta sen uudelleen äänitetty versio pääsi mukaan vasta Sin After Sinille. Vuonna 1978 Priestin vanha levy-yhtiö Gull julkaisi yhtyeeltä Best of -kokoelman ja sille päätyi myös kyseisestä kappaleesta Sad Wings of Destinyn äänityksissä taltioitu näkemys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti