The Moody Blues:Days of Future Passed
Marraskuussa 1967 Deram Recordsin julkaisemana ilmestynyt Days of the Future Passed on brittiyhtye The Moody Bluesin toinen studioalbumi. Orkestraatiota ja rockelementtejä yhdistävä pitkäsoitto on eräs varhaisimmista progressiivista rockia edustavista albumeista. Pitkäsoiton äänitykset tapahtuivat Lontoon West Hampsteadin Decca-studioilla toukokuun yhdeksännen ja marraskuun kolmannen välisenä aikana 1967. Yhtye työsti Days of Future Passedin tuottaja Tony Clarken, ääni-insinööri Derek Varnalsin ja kapellimestari Peter Knightin kanssa. Toimittuaan parin vuoden ajan valkoisena rhythm and blues-yhtyeenä The Moody Bluesia pyydettiin syyskuussa 1967 äänittämään adaptaatio Antonin Dvorakin yhdeksännestä sinfoniasta Deccan alamerkille Deram Recordsille demonstroidakseen tuoreimpia äänitystekniikoita, joita kutsuttiin deraamiseksi soundiksi. Yhtye päätti kuitenkin sitä vastoin keskittyä työstämään pitkäsoiton, joka perustuisi alkuperäiseen stageshowhun, jonka parissa yhtye oli työskennellyt. Derek Varnals on kuitenkin kiistänyt kyseisen tarinan ja hänen mukaansa Dvorak-albumia ei ollut edes äänityssessioiden alkuvaiheessa suunniteltu työstettäväksi ja kyseisestä projektista ei puhuttu ennen 70-luvun puoliväliä. Tyylillisesti Days of Future Passed sisältää psykedeelistä rockia, laulaja/lauluntekijän ja kitaristin Justin Haywardin käsialaa olleita balladeita sekä kosketinsoittaja Mike Pinderin Mellotron-osuuksia. Orkestraatiota sisältävistä väliosista vastasi London Festival Orchestra. Yhtye ja orkesteri soittavat itse asiassa yhdessä ainoastaan albumin tunnetuimman kappaleen Nights in White Satinin viimeisessä osassa. Musiikkijournalistit ovat yleisesti pitäneet Days of Future Passedia varhaisena esimerkkinä progressiivisesta rockista. Albumi on tunnustettu erääksi vuoden 1967 keskeisimmistä, mutta vaikutteiltaan sitä on pidetty lähempänä poppia kuin psykedeliaa jousten ja Mike Pinderin Mellotronin tuodessa kokonaisuuteen romanttisia sävyjä. Kyseessä on eräs aikakautensa suosituimmista albumeista ja kukoistavan psykedeelisen ajanjakson keskeisistä musiikillisista dokumenteista. Marraskuussa 1967 julkaistu Days of Future Passed saavutti brittilistalla parhaimmillaan 27. sijan. Yhdysvalloissa se nousi jopa kolmanneksi, tosin vasta vuonna 1972. Ilmestymisaikanaan albumi saavutti myös ristiriitaisia arvioita, mutta myöhemmin pitkäsoiton ansiot on yleisesti tunnustettu ja esimerkiksi vuonna 2007 Rolling Stone listasi Days of Future Passedin vuoden 1967 keskeisimpien albumien listalleen. Uudelleenjulkaisut cd-formaatissa albumista ovat vuosilta 2001 ja 2006. Niistä jälkimmäinen on kahdesta cd:stä koostuva Deluxe Edition -versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti