Ac/Dc:Back in Black
25. heinäkuuta 1980 Albert Productionsin ja Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt ja Robert John "Mutt" Langen tuottama Back in Black on Australian pettämättömän rockmasiinan Ac/Dc:n kahdeksas studioalbumi. 1970-luvun loppuun mennessä yhtye oli saavuttanut huomattavaa menestystä myös kotimaansa Australian ulkopuolella huippuenergisten livekeikkojensa ja useampien menestysalbumiensa ansiosta. Vuonna 1979 Ac/Dc lyöttäytyi yhteen tuottaja Langen kanssa ja levytti lopullisen kansainvälisen läpimurtolevynsä Highway to Hell. Hieman ennen kuin Ac/Dc oli aikeissa ryhtyä levyttämään mainitun menestyalbumin seuraajaa, solisti Bon Scott menehtyi runsaan alkoholinkäytön seurauksena. Ac/Dc jatkoi silti toimintaansa aikaisemmin yhtyeessä Geordie vokalisoineen Brian Johnsonin kanssa. Back in Black nauhoitettiin seitsemän viikon aikana Bahama-saarilla keväällä 1980. Nauhoituksia vaikeuttivat osaltaan ajoittaiset trooppiset myrskyt. Brian Johnson vastasi Back in Blackin lyriikoista ja melodioista ja kitaristikaksikko Malcolm ja Angus Young sävelsi musiikin. Musiikillisesti albumi koostuu hardrock-tyylisistä numeroista. Lange vaati yhtyeeltä täydellisyyttä erityisesti Johnsonin vokaaliosuuksien osalta. Kun Back in Blackin äänitykset oli saatu valmiiksi, yhtye miksasi albumin Electric Lady -studioilla New Yorkissa. Ac/Dc:n kuudennesta kansainvälisestä albumijulkaisusta muodostui odottamattoman suuri menestys; albumia on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Kyseessä on toisin sanoen kaikkien aikojen toiseksi eniten myynyt pitkäsoitto. Back in Blackin julkaisua seurasi vuoden mittainen maailmankiertue, jonka aikana Ac/Dc vakiinnutti asemansa eräänä 80-luvun alun suosituimmista rockyhtyeistä. Back in Black saavutti myönteiset arviot heti ilmestymisensä jälkeen ja on päässyt mukaan useille kaikkien aikojen parhaat albumit-tyyppisille listoille. Originaalin julkaisunsa jälkeen albumi on ilmestynyt uudelleen ja remasteroitu useita kertoja, viimeksi digitaalista jakelua varten. Vuonna 1973 perustettu Ac/Dc nousi kansainvälisesti tunnetuksi nimeksi vuonna 1977 ilmestyneellä neljännellä albumillaan Let There Be Rock. Vuonna 1979 julkaistusta ja myös Langen ansiosta edeltäjiään tarttuvammasta Highway to Hellistä muodostui Ac/Dc:n ensimmäinen platinamyyntiin yltänyt albumi Yhdysvalloissa. Siellä kyseinen pitkäsoitto saavutti sijan 17. ja nousi Britanniassa kahdeksanneksi. Bon Scottin hautajaisten jälkeen yhtye aloitti välittömästi koelaulut korvaavan solistin löytymiseksi. Lehdistö piti potentiaalisena vaihtoehtona uudeksi solistiksi esimerkiksi The Easybeatsin Stevie Wrightia. Langen kehotuksesta koelauluun osallistuneisiin solisteihin valikoitui myös yhtyeeseen vaikutuksen tehnyt Brian Johnson. Hänelle tarjoutui tilaisuus vielä toiseen koelaulukertaan.
29. maaliskuuta 1980 Malcolm Young otti yhteyttä Johnsoniin ja ilmoitti hänen saaneen uuden solistin paikan. Kyseinen tieto tuli Johsonille yllätyksenä. Kunnioituksesta Bon Scottia kohtaan Ac/Dc ei halunnut uuden solistinsa olevan Scottin imitaattori. Erottuvan äänensä ja klassisen soul- ja bluesmusiikin diggauksensa lisäksi Johnson kiehtoi Ac/Dc:tä myös persoonansa osalta. Virallisesti hänen kerrottiin olevan Ac/Dc:n uusi solisti kahdeksas huhtikuuta samaisena vuonna. Back in Blackia varten oli alun perin tarkoitus treenata kolme viikkoa Lontoossa, mutta tilaisuus nauhoitusten aloittamiseen tarjoutui jo viikkoa myöhemmin Bahaman Compass Point -studioilla. Vaikka yhtye oli suunnitellut äänittävänsä Back in Blackin Britanniassa, verotussyistä Bahamasaaret tuntuivat kiehtovalta vaihtoehdolta. Johnsonille, joka ei ollut koskaan aiemmin levyttänyt Ac/Dc:n kanssa, tuotti vaikeuksia sopeutua ympäristöön. Äänityksiä haitanneisiin trooppisiin myrskyihin viitattiin jopa albumin avauskappaleen Hells Bellsin tekstissä. Äänitysten loppuvaiheessa yhtye otti yhteyttä manageriinsa Ian Efferyyn ja pyysi tätä hankkimaan kellon kyseisessä kappaleessa hyödyntämistä varten. Lopulta Effery kehotti ääni-insinööri Tony Plattia äänittämään lähellä sijainneen kirkon kelloja. Jokaisella kellon lyömällä läheinen lintuparvi aiheutti nauhoituksiin oman lisä-äänensä, mutta pidemmän tuotantotyön ansiosta kyseinen kello oli täydellisesti viritetty ja sen ääntä nauhoitettiin Ronnie Lanen Mobile-studiolla. Angus Youngin mukaan albumin musta kansi oli merkki Scottia kohtaan tunnetusta surusta. Atlantic Records hyväksyi kyseisen kansi-idean vasta sitten, kun Ac/Dc:n logon yli kulki harmaa reuna. Yhtyeen huoli tulevaisuudestaan oli turhaa, sillä Back in Blackista ei muodostunut ainoastaan Ac/Dc:n menestyneintä ja kriitikoiden eniten suitsuttamaa albumia. Se nousi Britanniassa listakärkeen ja Ac/Dc:stä tuli The Beatlesin jälkeen ensimmäinen yhtye, jolla oli samanaikaisesti neljä pitkäsoittoa brittilistalla sadan suosituimman joukossa. Back in Blackin menestyksen vanavedessä listalle tekivät nimittäin paluun Highway to Hell, If You Want Blood, You've Got It -livelevy sekä Let There Be Rock. Yhdysvalloissa sijan 35. saavuttaneesta singlestä You Shook Me All Night Long/Have A Drink on Me muodostui Ac/Dc:n ensimmäinen top 40 -hitti kyseisessä maassa. Singlen paraatipuolen ja albumin nimikappaleen lisäksi myös Hells Bellsistä, Shoot to Thrillistä ja Rock N' Roll Ain't Noise Pollutionista muodostui diggareiden suosikkeja ja keikkastandardeja yhtyeen ohjelmistoon. Muilta osin Back in Blackin kappaleet tippuivat keikkasetistä 80-luvun puoliväliin mennessä, tosin What Do You Do for Money Honey teki paluun ohjelmistoon vuoden 2001 kiertueella. Vuoden 2015 kiertueella kuultiin pitkästä aikaa Have A Drink on Me sekä Given the Dog A Bone.
Rolling Stonen vuonna 1989 julkaistun 80-luvun sadan parhaan albumin listalla Back in Blackin sijoitus oli 26. Saman musiikkilehden 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla nimiraita Back in Black saavutti 190. sijan.Vuonna 2001 VHI:n sadan kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Back in Blackin sijoitus oli 82. VH1:n sadan parhaan hardrockkappaleen listalla Back in Black sijoittui komeasti sijalle kaksi. Vuonna 2003 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Back in Black saavutti sijan 77. Vuonna 2006 musiikkilehti Q:n 40 80-luvun parhaan albumin listalla Back in Black sijoittui yhdeksänneksi. Vuonna 2005 Back in Black pääsi myös mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Back in Blackia on kehuttu myös soundiensa laadusta. Nashvillen Music Citynä tunnetuilla studioilla kyseistä albumia on soitettu huoneen akustiikan testaamiseksi ja Motörhead hyödynsi kyseistä albumia soundisysteeminsä virittämisessä. Yhdysvaltalainen death metal yhtye Six Feet Under levytti coverina koko Back in Black -albumin, tosin nimellä Graveyard Classics 2. Vaikka Back in Black ei noussut Billboardin listakärkeen, albumi on saavuttanut Yhdysvalloissa 22-kertaisesti platinaa. Kyseessä on kuudenneksi myydyin albumi Yhdysvalloissa edellään Michael Jacksonin Thriller, The Eaglesin Greatest Hits 1971-1975, Led Zeppelinin nelosalbumi, Pink Floydin Wall sekä Billy Joelin Greatest Hits-kokoelmat. 131 viikkoa Billboardin listalla viihtynyt Back in Black on kaikkien aikojen myydyin hardrockalbumi. Vielä vuonna 2014 se saavutti Yhdysvaltojen albumilistalla sijan 73. Miljoonamyyntiin albumi on yltänyt lisäksi Kanadassa, Saksassa ja Ranskassa. Ac/Dc kuvasi musiikkivideot kuudesta albumin kappaleesta; Bredassa, Alankomaissa kuvattuja keikkavideoita olivat Back in Black, Hell's Bells, What Do You Do for Money Honey, You Shook Me All Night Long, Let Me Put My Love into You sekä Rock and Roll Ain't Noise Pollution. Suurin osa niistä säilyi virallisesti julkaisemattomina, kunnes Family Jewels -dvd:lle päätyivät kaikki kyseiset videot Let Me Put My Love into Youta lukuun ottamatta. You Shook Me All Night Longista mukana oli vuonna 1986 kuvattu musiikkivideo, joka oli osaltaan tehty promoamaan samaisena vuonna ilmestynyttä soundtrackalbumia Who Made Who. Kyseisen kappaleen originaali vuoden 1980 video pääsi myöhemmin mukaan promodvd:lle Back in Black:The Videos sekä Backtrax-boxille. Originaalissa vuoden 1980 videossa You Shook Me All Night Longista rumpalina oli myös levyllä soittanut Phil Rudd, mutta vuoden 1986 videossa nähtiin tuonaikainen yhtyeen patteristi Simon Wright. Rudd kuitenkin palasi Ac/Dc:n riveihin vuonna 1994. Wright oli jo aikaisemmin nähty videoversioilla sellaisista kappaleista, joiden levytykset oli tehty Ruddin kanssa. Hän oli mukana vuoden 1983 albumin Flick of the Switch kappaleista tehdyillä videoilla ja myös albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella. Vuonnna 2009 Shoot to Thrillistä tehtiin musiikkivideo, jossa yhdistettiin yhtyeen kyseisen vuoden keikkamateriaalia pätkiin Iron Man 2-elokuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti