The Turtles oli solistien Howard Kaylan ja Mark Volman johtama yhdysvaltalainen rockyhtye, joka saavutti useita top 40:ään nousseita singemenestyksiä. Niistä ensimmäinen oli 60-luvun puolivälissä levytetty näkemys Bob Dylanin kappaleesta It Ain't Me Babe. Suurimman hittinsä The Turtles sai vuonna 1967 erinomaisella popkappaleellaan Happy Together. Yhtye lopetti toimintansa vuonna 1970. Kaylan ja Volman loivat pitkäkestoisen uran studiomuusikkoina käyttäen nimeä Flo & Eddie. Vuonna 2010 kokoonpano, joka käytti nimeä The Turtles Featuring Flo & Eddie, aloitti jälleen esiintymiset. Yhtyeen originaali nimi oli The Crossfires. Se perustettiin 60-luvun puolivälissä ja esitti surfrockia. Dj:nä ja clubin omistajana toimineen Rob Fosterin myötävaikutuksella The Crossfires solmi levytyssopimuksen vastaperustetun White Whale Recordsin kanssa. Yhtyeen musiikillinen ilmaisu vaihtui folkrockiin ja nimeksi Beatlesin ja Byrdsin tavoin väärin kirjoitettu Tyrtles. Asianmukaiseen kirjoitusasuun Turtles päädyttiin silti varsin pian. Top teniin noussut Dylan-tulkinta It Ain't Me Babe ilmestyi loppukesästä 1965 ja se oli myös yhtyeen esikoisalbumin nimi. Toinen single Let Me Be nousi top 30:een ja sen alkuvuodesta 1966 ilmestynyt seuraaja You Baby nousi 20:n suosituimman joukkoon. Samanniminen albumi ei noussut listoille lainkaan ja vuonna 1966 ilmestyneistä singleistä Grip Reaper of Love ja Can I Get to Know You Better olivat pienempiä menestyksiä. Vuoden 1966 alkupuolella Turtlesista poistuneiden rumpali Don Murrayn ja basisti Chuck Potzin tilalle tulivat rumpaliksi ensin Joel Larson ja hänet korvannut John Barbata ja basistiksi lokakuussa 1966 Chip Douglas. Ensimmäinen Garry Bonnerin ja Alan Gordonin kirjoittamista The Turtlesin singlekappaleista oli keväällä 1967 Billboardin listakärkeen noussut Happy Together. Beatlesin Penny Lanen paikan ottanut single pysyi ykkössijalla kolmen viikon ajan. Turtlesin tunnuskappaleeksi muodostunut single oli aikaisemmin tullut useiden artistien hylkäämäksi. Happy Together-pitkäsoitto saavutti sijan 25. ja single nousi myös Britanniassa sijalle 12. Chip Douglasin studiosovituksista vakuuttunut Michael Nesmith lähestyi häntä Whiskey A Go Gossa soitetun Turtlesin keikan jälkeen ja pyysi Douglasia ryhtymään The Monkeesin uudeksi tuottajaksi. Douglas suostui ja Jim Ponsista tuli Turtlesin uusi basisti. Vuodesta 1967 muodostui Turtlesin uran suosituin. Singleistä She'd Rather Be with Me nousi Billboardilla kolmanneksi. Britanniassa se oli parhaimmillaan neljäntenä, eli ulkomailla kyseisestä kappaleesta muodostui Happy Togetheria suositumpi. You Know What I Mean ja She's My Girl nousivat kumpikin singlelistalla 15:n suosituimman joukkoon. Myöhemmin samana vuonna ilmestynyt Golden Hits -kokoelma kohosi top teniin. Kyseisen kokoelman ja sitä seuranneen More Golden Hitsin kannen suunnittelusta vastasi surfduo Jan & Deanista tutuksi tullut Dean Torrence.
Vuonna 1968 rytmikitaristi Jim Tucker jätti yhtyeen kiertueiden ja levytysten aiheuttamien paineiden vuoksi. Kyseisenä vuonna julkaistut singlet Sound Asleep ja The Story of Rock and Roll nousivat top 50:een. Chip Douglas palasi yhtyeen tuottajaksi ja myöhemmin samaisena vuonna ilmestyi konseptialbumi The Turtles Present The Battle of the Bands. Kyseisellä albumilla Turtles oli esittävinään 11 eri yhtyettä ja myös kaikki pitkäsoiton kappaleet edustivat tyylillisesti eri genrejä. Pitkäsoitolta poimitut singlet Elenore ja You Showed Me saavuttivat kumpikin kuudennen sijan. Niistä ensin mainittu nousi myös brittilistalla seitsemänneksi. You Showed Men olivat jo vuonna 1964 kirjoittaneet The Byrdsin Gene Clark ja Jim McGuinn. Helmikuussa 1968 The Turtles esiintyi The Mike Douglas Showssa ja yhtye teki paluun kyseiseen ohjelmaan seuraavan vuoden huhtikuussa. Loppuvuodesta 1969 The Turtles julkaisi harvinaislaatuisesti The Kinksin johtohahmon Ray Daviesin tuottaman albumin Turtle Soup. Sen keskeiseen tuotantoon lukeutuvat erityisesti kappaleet Somewhere Friday Nite ja Love in the City. Pitkäsoitto saavutti myönteiset arvostelut, mutta sen kaupallinen menestys jäi suhteellisen vaatimattomaksi. Turhautuneena Turtles lopetti toimintansa ja pian myös levy-yhtiö White Whale Records oli historiaa. Kaylan ja Volman sekä Jim Pons liittyivät Mother's of Inventioniin. 70-luvun alussa he olivat taustaköörissä T Rexin menestysalbumeilla Electric Warrior ja The Slider. Vuonna 1983 kaksikko aloitti jälleen esiintymiset ja tällä kertaa nimellä The Turtles featuring Flo and Eddie. Samaisena vuonna Rhino Records julkaisi ennenjulkaisematonta materiaalia sisältävän albumin Shell Shock sekä kokoelmacd:n 20 Greatest Hits. Vuonna 1988 seurannut Turtle Wax:Best of The Turtles Vol 2 koostui laadukkaista albumiraidoista ja singlejen b-puolista. Vuonna 1991 Music Club Records julkaisi Turtlesilta Britanniassa Best of-kokoelman. Myös useita muita kokoelma-albumeita ilmestyi ja vuonna 1994 Sundazed Records julkaisi uudelleen kaikki Turtlesin originaalit pitkäsoitot. Vuosien 2010-2015 kesinä The Turtles Featuring Flo and Eddie konsertoi ympäri Yhdysvaltoja osana Happy Together:25-vuotisjuhlakiertuetta. Muista sen esiintyjistä mainittakoon Gary Puckett, Mitch Ryder sekä Mark Farner. Vuoden 2015 muita esiintyjiä olivat The Grassroots, The Association, The Cowsills ja The Buckinghams.
Vuonna 2016 The Turtlesin kaikki levytystuotanto ilmestyi boxeilla The Complete Original Album Collection ja All The Singles. Ensiksi mainitun kuusi myös bonuskappaleita sisältänyttä albumia ilmestyivät erillisinä levyinä vuonna 2017. Kesän 2021 keikoilla solistina kuultiin esimerkiksi The Archiesissa vaikuttanutta Ron Dantea. The Turtlesin originaali rytmikitaristi Jim Tucker menehtyi 12. marraskuuta 2020 74 vuoden ikäisenä. Dante on jatkanut esiintymisiä originaalijäsen Mark Volmanin kanssa The Turtlesin vuoden 2022 Happy Together-kiertueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti