Torstain terävä:Eräs heavyrockin peruskivien muuraajista

San Diegossa, Kaliforniassa vuonna 1966 perustettu Iron Butterfly on eräs niistä amerikkalaisyhtyeistä, joka vaikutti omalta osaltaan ratkaisevasti heavyrockin kehitykseen. Yhtyeen kakkosalbumi, vuonna 1968 ilmestynyt In A Gadda Da Vida on 30 miljoonan kappaleen myynnillään kaikkien aikojen 40:n myydyimmän albumin joukossa.  Vaikka erilaisia yhtyeen inkarnaatioita on ollut liikkeellä aivan viime vuosiin saakka, viimeisin pitkäsoitto on vuoden 1975 Sun and Steel.  Iron Butterflyn originaalin kokoonpanon muodostivat solisti/urkuri Doug Ingle, rumpali Jack Pinney, basisti Greg Willis ja kitaristi Danny Weiss. Pian ryhmän täydensi solisti Darryl DeLoach. Yhtyeen muutettua Los Angelesiin Jerry Penrod ja Bruce Morse korvasivat Willisin ja Pinneyn. Myös Morsen oli erottava perhetragedian vuoksi ja hänen tilalleen tuli Ron Bushy. Iron Butterfly levytti esikoisalbuminsa loppuvuodesta 1967 ja sen jälkeen yhtyeen kokoonpano vaihtui Ingleä ja Bushya lukuun ottamatta. Basistiksi tuli Lee Dorman ja kitaristiksi Eric Brann. Iron Butterfly aloitti keikkailun toden teolla ja solmi sopimuksen Atlantic Recordsin alamerkin Atcon kanssa. Se julkaisi yhtyeen debyyttitäyspitkän Heavy alkuvuodesta 1968. Iron Butterflyn musiikilliset vaikutteet ulottuivat myös rockin ulkopuolelle. Keskeisistä nimistä mainittakoon esimerkiksi r & b:tä esittänyt Booker T & The MG’s. Led Zeppelin otti vaikutteita Iron Butterflylta ja molemmat yhtyeet esiintyivät New Yorkin Fillmore Eastissä.

Iron Butteflyn kakkosalbumin nimikappale, 17-minuuttinen In A Gadda Da Vida lyhennettiin luonnollisesti singleversiota varten ja siitä muodostui kotimaassaan top 30-hitti. Itse pitkäsoitosta tuli kultalevy jo samaisen vuoden lopussa ja vuoden 1970 loppuun mennessä sitä oli myyty jo yli kolme miljoonaa kappaletta. Billboardin listalla albumi pysyi yli vuoden. Iron Butterflyn oli tarkoitus soittaa Woodstockissa, mutta yhtye juuttui liikenneruuhkaan lentokentälle. Helikopterin olisi pitänyt saapua noutamaan Iron Butterfly, jotta yhtye olisi voinut heittää sovitun keikan. Loppujen lopuksi kaavailtu helikopteri ei koskaan saapunut. Yhtyeen seuraava pitkäsoitto Ball menestyi vielä hyvin sijoittuen listoilla kolmanneksi, mutta lisää miehistönvaihdoksia oli luvassa. Neljäs albumi Metamorphosis levytettiin kokoonpanolla, jossa uusina jäseninä olivat kitaristi/solisti Mike Pinera, jonka varhaisempi yhtye Blues Image oli ollut Butterflyn lämmittelybändinä In A Gadda Da Vidan tiimoilta tehdyllä kiertueella sekä kitaristi Larry ”Rhino” Reinhardt. Pitkäsoitto kapusi top 20:een, mutta Doug Ingle jätti yhtyeen pian sen levyttämisen jälkeen. Iron Butterfly soitti siltä erää viimeisen keikkansa toukokuussa 1971. Dorman ja Reinhardt perustivat Captan Beyondin Deep Purplen Mark I:n solistin Rod Evansin kanssa. Iron Butterflyn reunion oli vuorossa vuonna 1974. Ron Bushyn ja Erik Brannin seuraksi liittyivät basisti Philip Taylor Kramer ja kosketinsoittaja Howard Reitzes. Brann oli myös leadvokalistina tammikuussa 1975 ilmestyneellä pitkäsoitolla Scorching Beauty. Sen seuraaja Sun and Steel ilmestyi jo saman vuoden lokakuussa line upilla, jossa Reitzesin tilalla oli  Bill DeMartines. Albumit myivät edeltäjiinsä verrattuna heikosti, eivätkä saavuttaneet myöskään erityisen hyviä arvioita. Reinhardt ja Dorman menehtyivät molemmat vuoden 2012 aikana ja kyseisten traagisten menetysten jällkeen yhtyeen tulevaisuus jatkon osalta on ollut epävarmaa.