Sunnuntain extra:Eräs rockkitarismin todellisista innovaattoreista

18. heinäkuuta 1941 syntynyt ja 21. huhtikuuta vuonna 2016 edesmennyt Lonnie McIntosh, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Lonnie Mack, oli amerikkalainen blues, rock ja countrykitaristi ja – solisti. Hänen levytysuransa kattoi ajallisesti vuodesta 1963 vuoteen 1990. Esiintyjänä Mack säilyi aktiivisena 2000-luvun alkupuolelle saakka. Suurimman osan musiikillisesti monipuolisesta ajastaan Mack levytti pienille itsenäisille levy-yhtiöille ja myös keikkapaikat olivat pieniä clubeja. Silti hänen vaikutuksensa rockkitaran kehittämisessä johtavaksi instrumentiksi oli varsin merkittävä.  Parhaiten Mack muistetaan vuoden 1963 satoa edustavista instrumentaalikappaleistaan Memphis ja Wham ja kitarasoolojensa osalta häntä onkin kutsuttu uraauurtavaksi. Mack hyökkäsi kitaransa kielten kimppuun aggressiivisella ja rytmisellä tyylillä, jonka lopputuloksena oli ennen kokematon, villi, mutta silti hallittu soundi. Lonnie Mackin varhaisilla levytyksillä on ollut ratkaiseva vaikutuksensa 60-luvun kitaravetoiselle bluesrockille sekä 70-luvun southern rockille. Guitar Worldin mukaan Mackin innovatiivinen kitaratyyli on vaikuttanut useisiin keskeisiin muusikkoihin 60-luvulta 80-luvulle Eric Claptonista Duane Allmanin kautta Stevie Ray Vaughaniin ja Ted Nugentista Mike Bloomfieldiin. Kitaristit, jotka ovat maininneet Mackin keskeiseksi vaikuttajakseen, eroavat tyylillisesti voimakkaastikin toisistaan. Heihin lukeutuvat esimerkiksi Western swingiä edustava Ray Benson sekä funkin parissa operoinut Bootsy Collins. Mackia on pidetty myös eräänä kaikkien aikojen parhaista blue eyed soul-solisteista. Jimmy Gutermanin teoksessa sadasta kaikkien aikojen parhaasta rock n’ roll albumista Lonnie Mackin vuoden 1964 esikoispitkäsoitto The Wham of That Memphis Man sijoittui upeasti kuudenneksitoista.