Tiistain tukeva:Viimeinen Wilko Johnsonin Feelgood-pitkäsoitto

Dr. Feelgood:Sneakin' Suspicion

Vuonna 1977 ilmestynyt Sneakin’ Suspicion on Dr. Feelgoodin neljäs studioalbumi. Se jäi myös yhtyeen legendaarisimman kokoonpanon joutsenlauluksi, sillä kitaristi ja keskeinen biisintekijä Wilko Johnson jätti yhtyeen albumin levyttämisen aikaan. Tämä oli lähellä merkitä Dr. Feelgoodin loppua. Yhtyeen diskografiassa Sneakin’ Suspicion ei nauti vastaavanlaisesta arvostuksesta, kuin muut Wilko Johnsonin aikaiset Feelgoodin pitkäsoitot, eli studioalbumit Down by the Jetty ja Malpractise sekä legendaarinen konserttitaltiointi, yhtyeen levyistä ainoana kotimaassaan listakärkeen kivunnut Stupidity.  Kuitenkin myös Sneakin’ Suspicionilla on kiistattomat ansionsa ja huippuhetkensä.  Kesäkuussa 1977 pitkäsoitto saavutti kotimaassaan juuri top tenin ja pysytteli listalla kuuden viikon ajan. Yhdysvalloissa Dr. Feelgood ei onnistunut saavuttamaan kaivattua suosiota ja siellä Sneakin’ Suspicion jäikin yhtyeen viimeiseksi julkaistuksi albumiksi.  Puolet Sneakin’ Suspicionin kappaleista edustaa omaa ja puolet lainattua tuotantoa. Wilko Johnsonin verevä ja revittelevä kitarointi dominoi silti myös kyseisellä albumilla.  Rivakalla rytinäbluesraidalla Paradise häntä kuullaan myös leadvokalistin ominaisuudessa. Lucky Seven ja Walking on the Edge  jatkavat onnistuneesti operointia yhtyeen ydinosaamisen alueella. Johnsonin kappaleista klassikkostatuksen ansaitsee vähintään albumin revittelevää rhythm and bluesia esimerkillisesti edustava nimikappale. Siitä muodostui yhtyeen ensimmäinen menestys singleformaatissa julkaistuna. Pitkäsoiton lainakappaleista tunnetuin on albumin päättävä Bo Diddley- cover Mama (Keep Your Big Mouth Shut), jonka muista levyttäjistä mainittakoon brittiläisen rytinäbluesin ydinryhmään lukeutuva The Pretty Things sekä kotimaisten kitaristien kärkikastia edustava Albert Järvinen, joka versioi kyseisen kappaleen vuonna 1978 Timo Kojon vokalisoimana. Ain’t Nothing Shaking (But the Leaves on the Treesin) säveltäjistä tunnetuin lienee Eddie Fontaine ja jopa Beatles soitti kyseistä kappaletta Hampurin-keikoillaan. You’ll Be Minen sävellyksestä vastaa legendaarinen bluesmies Willie Dixon, mutta kyseisen albumin covereista Feelgoodin näkemyksenä tutuimmaksi on muodostunut tiukkaa rypistysosastoa tarjoava Lights Out.  Wilko Johnsonin tilalle tullut John, eli Gypie  Mayo onnistui hänkin mainiosti jo ensimmäisellä Feelgood-pitkäsoitollaan Be Seeing You.