Lauantain pitkä:Keskeinen swamprockin edustaja ja biisintekijä

23. heinäkuuta 1943 Oak Growessa, Louisianassa syntynyt ja 24. lokakuuta 2018 edesmennyt Tony Joe White oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi, jonka tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat Polk Sallad Annie sekä Rainy Night in Georgia, joista jälkimmäisen popularisoi Brook Benton vuonna 1970. Joe Whiten käsialaa ovat myös Steamy Windows ja Undercover Agent for the Blues, jotka ovat Tina Turnerin menestyskappaleita hänen vuonna 1989 ilmestyneeltä pitkäsoitoltaan Foreign Affair. Mark Knopfler toimi noihin aikoihin Turnerin tuottajana. Hän on myös Joe Whiten ystävä ja tuota kautta mainitut kappaleet päätyivät Turnerin levytysohjelmistoon. Polk Sallad Annie, joka lienee Joe Whiten kappaleista kaikkein tunnetuin, on kuulunut myös Elvis Presleyn ja Tom Jonesin levytysohjelmistoon. Tony Joe White oli seitsemästä lapsesta nuorin ja hän varttui puuvillafarmilla lähellä Louisianan Oak Growea. Musiikin esittämisen hän aloitti koulutansseissa ja koulusta valmistumisen jälkeen keikkapaikoiksi vaihtuivat Louisianan ja Teksasin yökerhot. Vuonna 1967 Joe White solmi levytyssopimuksen Monument Recordsin kanssa. Sen pääpaikkana oli Nashvillen esikaupunkialueella Hendersonvillessa sijainnut äänitysstudio. Tyylilajeiltaan kyseessä oli monipuolinen yhtiö, joka julkaisi rock and rollia, country and westerniä sekä rhythm and bluesia. Tony Joe Whiten tuottajana toimi Billy Swan. Seuraavien kolmen vuoden aikana Joe White julkaisi neljä singleä, jotka eivät menestyneet artistin kotimaassa, joskin niistä San Francisco nousi listoille Ranskassa. Polk Sallad Annie oli ehtinyt olla markkinoilla yhdeksän kuukauden ajan, ennen kuin se nousi listoille Yhdysvalloissa heinäkuussa 1969. Elokuun alussa kappale saavutti top tenin. Sen korkein listasijoitus oli kahdeksas ja kappaleesta muodostui Tony Joe Whiten suurin hitti. Hänen samaisena vuotena ilmestynyt esikoispitkäsoittonsa Black and White äänitettiin Nashville/Muscle Shoals-yhteyksistään tuttujen muusikoiden David Briggsin, Norbet Putnamin ja Jerry Carriganin kanssa.

Polk Sallad Annien lisäksi albumin kappaleista nostettakoon esiin Willie and Laura Marie Jones sekä onnistunut näkemys Glenn Campbellin Witchita Linemanista. Kappaleista ensin mainitun versioi Dusty Springfield niin ikään vuonna 1969 ilmestyneelle klassikkoalbumilleen Dusty in Memphis. Seuraavista kolmesta Joe Whiten singlestä muodostui pieniä hittejä ja hän konsertoi esimerkiksi Steppenwolfin, Sly & The Family Stonen ja Creedence Clearwater Revivalin kaltaisten 70-luvun alun suursuosikkien kanssa esiintyen Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Ruotsissa ja Englannissa. Vuonna 1973  White esiintyi elokuvassa Catch My Soul, joka on rockooppera-adaptaatio Shakespearen Othellosta. Kyseisessä musikaalissa Joe White esitti neljä ja kirjoitti sitä varten seitsemän kappaletta. Syyskuussa 1973 Joe Whiten pääsi tuottaja Huey Meauxin ansiosta mukaan Memphis sessioihin. Niistä kehkeytyi Jerry Lee Lewisin pitkäsoitto Memphis Roots. Kyseiset äänitykset merkitsivät myös Booker T and the MG’s – yhtyeen Steve Cropperin, Duck Dunin ja Al Jacksonin paluuta levytysstudioon. Lisäksi mukana olivat Carl Perkins, Paul Revere & The Raiders – yhtyeen Mark Lindsay sekä Wayne Jackson ja Memphis Horns. Vuosien 1976 ja 1983 välillä White julkaisi kolme pitkäsoittoa ja niistä jokaisen eri levy-yhtiöllä. Artistin tunnusomaista swamp rock-soundia täydennettin aikakaudelle suositulla discomusiikilla. Kyseiset albumit eivät kuitenkaan menestyneet ja Joe White keskittyi kappaleiden kirjoittamiseen. Vuonna 1989 Joe White osallistui voimakkaasti Tina Turnerin pitkäsoiton Foreign Affair työstämiseen. Hän tuotti yhden albumin kappaleista, soitti sillä useita instrumentteja ja kirjoitti pitkäsoitolle neljä kappaletta, näiden joukossa myös erinomainen nimiraita. Turnerin manageri Roger Davies ryhtyi hoitamaan myös Whiten managerointia ja artisti solmi uuden sopimuksen Polydor Recordsin kanssa.

Joe Whiten paluulevy Closer to the Truth muodostui menestyksekkääksi. Samaisella levy-yhtiöllä ilmestyivät vielä pitkäsoitot The Path of the Decent Groove ja Lake Placid Blues, joista jälkimmäisen tuottamiseen Roger Davies oli osallistunut. 1990-luvulla Joe White konsertoi Joe Cockerin ja Eric Claptonin kanssa Saksassa ja Ranskassa ja vuonna 1992 hän esiintyi Montreuxin festivaaleilla. Vuonna 1996 Tina Turner julkaisi Joe Whiten käsialaa olevan kappaleen On Silent Wings. Hip-O Recordsin vuonna 2000 julkaisema One Hot July in the US oli Joe Whiten ensimmäinen ison levy-yhtiön kautta ilmestynyt pitkäsoitto 17 vuoteen. Seuraavana vuotena Swamp Records julkaisi Joe Whitelta erinomaiset arvostelut saavuttaneen albumin The Beginning. Sancturaryn vuonna 2004 julkaisema Heroines sisälsi Whiten duettoja useiden artistien, kuten Emmylou Harrisin ja Lucinda Williamsin kanssa. Kahta vuotta myöhemmin New West Recordsin kautta ilmestyi Austinissa, Teksasissa taltioitu City Limits-konsertti albumiformaatissa nimellä Live from Austin, TX. Seuraavana vuotena White julkaisi uuden livelevyn Take Home the Swamp ja myös kokoelma-albumin Introduction to Tony Joe White. Elkie Brooks levytti Whiten kappaleen Out in the Rain vuonna 2005 ilmestyneelle pitkäsoitolleen Electric Lady.

 Heinäkuun puolivälissä 2005  White lämmitteli Ranskassa Roger Watersin Dark Side of the Moon – konserttia. Syyskuussa 2006 ilmestyneellä Uncovered-albumillaan White teki yhteistyötä esimerkiksi Mark Knopflerin, Eric Claptonin ja J. J. Calen kanssa. Vuonna 2013 White solmi sopimuksen Yep Roc Recordsin kanssa ja julkaisi uuden pitkäsoiton Hoodoo. Sen kappaleita hän esitti debyyttinä Jools Hollandin kanssa Lontoossa. Lokakuun puolivälissä 2014 White esiintyi David Lettermanin yöshowssa Foo Fightersin kanssa ja työn alla oli hänen legendaarinen esikoishittinsä Polk Sallad Annie. Toukokuussa 2016 julkaistiin Whiten pitkäsoitto Rain Crow. Sen kappaleista Hootchie Woman oli yhteistyötä hänen vaimonsa Leannen kanssa. Kappale Conjure Child on tulkittavissa varhaisemmin julkaistun Conjure Womanin jatko-osaksi. Whiten viimeiseksi albumiksi jäi syyskuussa 2018 ilmestynyt Bad Mouthin', joka sisältää kuusi omaa tuotantoa edustavaa kappaletta ja viisi bluestandardia, viimeksi mainittujen joukossa on muun muassa John Lee Hookerin tuotantoa. Toukokuussa 2021 Easy Eye Sound julkaisi Whitelta postuumin albumin Smoke from the Chimney, joka sisältää Whiten yhdeksän kitaran säestyksellä tekemää demonauhoitusta. White menehtyi kivuttomaan sydänkohtaukseen 75-vuotiaana.