Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen rockbasisteista ja johtohahmoista

29. heinäkuuta 1953 syntynyt Geddy Lee Weinrib, joka tunnnetaan taiteilijanimellään Geddy Lee, on kanadalainen muusikko, vokalisti ja biisintekijä, joka identifioituu ensisijaisesti Rush-yhtyeen solistiksi, basistiksi ja kosketinsoittajaksi. Hän liittyi yhtyeeseen syyskuussa 1968 lapsuudenystävänsä Alex Lifesonin kehotuksesta korvaten samalla originaalin yhtyeen johtohahmon Jeff Jonesin. Leen soittotyyli ja tekniikka ovat saaneet olla inspiraation lähteenä useille kyseisen instrumentin keskeisille taitajille, kuten Iron Maidenin Steve Harrisille ja Metallican Cliff Burtonille. Leen esikoissooloalbumi My Favourite Headache julkaistiin vuonna 2000. Hit Parader rankkasi Leen äänestyksessään sijalle 13. kaikkien aikojen parhaiden heavysolistien äänestyksessään. Watchmojo.comin äänestyksessä Lee äänestettiin rockin historian parhaaksi basistiksi. Juutalaisen kasvatuksen saanut Lee aloitti soittamisen noin kymmenvuotiaana. Ensimmäisen akustisen kitaransa hän sai 14-vuotiaana. Koulussa Lee soitti ensin rumpuja, trumpettia ja klarinettia. Perustavaa laatua olleita pianotunteja Lee otti itsenäisesti. Häneen keskeisesti vaikuttaneisiin kyseisen aikakauden rockin tekijöihin lukeutuivat Cream, The Who, Jeff Beck sekä Procol Harum. Rush alkoi esiintyä ammattimaisesti vuonna 1969. Vuoteen 1971 mennessä yhtye soitti pienissä clubeissa esittäen yksinomaan omaa tuotantoaan. Keikkailu ajoittui viikonloppuihin, sillä yhtyeen jäsenillä oli päivätyönsä. Tuonaikaista Rushia Lee on kuvannut suhteellisen suoraviivaiseksi rockyhtyeeksi. Toronton Victory Burlesque Theatressa yhtye lämmitteli varhaista punkrockia edustanutta New York Dollsia. Vuoteen 1972 mennessä Rush esitti täyspitkiä konsertteja Toronton lisäksi esimerkiksi Detroitissa. Yhtye alkoi soittaa Aerosmithin, Kissin ja Blue Öyster Cultin lämmittelijänä. Rush seurasi voimatrion mallia ensisijaisesti Creamin hengessä Leen huolehtiessa bassottelun lisäksi myös vokalistin tehtävistä. Aluksi hänen äänialansa kattoi kolme oktaavia, mutta on laajentunut ajan myötä. Suursuosioon Rush nousi vuonna 1976 julkaistun pitkäsoittonsa 2112 ansiosta. Sitä seurasivat menestysalbumit A Farewell to Kings, Hemispheres, Permanent Waves sekä Moving Pictures. 1980-luvulla Rushista muodostui maailmanlaajuisesti eräs suosituimmista rockyhtyeistä, joka myi loppuun areenakonsertteja. Vuoden 1996 Test for Echo – kiertueestaan lähtien Rush on esiintynyt ilman lämmittelijää yhtyeen konserttien kokonaiskeston ollessa kolmen tunnin mittaisia. Leadvokalistin ja lavaesiintyjän roolissaan Leetä voi pitää yhtyeen näkyvimpänä jäsenenä. Häntä on kuvattu ihmelapseksi ja roolimalliksi, jollainen jokainen muusikko toivoisi olevansa.