Torstain terävä:Legendaarisimman kokoonpanon tyylikäs paluulevy

Deep Purple:Perfect Strangers

 
29. lokakuuta 1984 ilmestynyt Perfect Strangers oli Deep Purplen legendaarisen Mark II-kokoonpanon ensimmäinen yhteinen albumi sitten vuonna 1973 julkaistun pitkäsoiton Who Do We Think We Are. Ritchie Blackmore ja myöhemmin myös Roger Glover olivat välillä vaikuttaneet useamman klassikkoalbumin työstäneessä Rainbow-yhtyeessä. Ian Gillan oli luotsannut omaa Gillan-yhtyettään ja vieraillut jopa Black Sabbathin solistina vuoden 1983 albumilla Born Again. Jon Lord ja Ian Paice olivat olleet mukana David Coverdalen johtamassa Whitesnakessa, ja olipa Paice ehtinyt soittaa myös Gary Mooren yhtyeessä. Purplen paluulevyn kahdeksasta kappaleesta kirkkaimmiksi klassikoiksi ovat kohonneet suorastaan majesteetilinen nimikappale Perfect Strangers, lähes vastaavaa tasoa edustava avausraita Knocking at Your Backdoor sekä todella verevä balladi Wasted Sunsets. Under the Gunin ja tehokkaan pelkistetyn Mean Streakin varsin taidokas rokkaus saa seurakseen koko kvartetin käsialaa olevan tiivistunnelmaisuudessaan varsin onnistuneen Nobody’s Homen ja suorastaan nerokkaan riffin varaan rakennetun Hungry Dazen.

Jon Lordin urkutaiturointia kuin ennen vanhaan hyödyntävä Gypsy's Kiss on niin ikään täynnä tunnetta. Cd-versiolla oli lisäksi mukana jonkinasteiseksi täyteraidaksi jäänyt Not Responsible ja Perfect Strangers-singlen b-puolella julkaistiin yli kymmenminuuttinen instrumentaaliraita Son of Alerik. Perfect Strangersiä voi vielä 32 vuoden jälkeen pitää melkoisen onnistuneena reunion-albumina. Sen seuraaja, vuoden 1987 The House of the Blue Light vastaanotti osittain melkoisen penseää kritiikkiä. Vaikkei albumi toki  edeltäjänsä tasolle ylläkään, on myös sillä huippuhetkensä, kuten varsin tyylitajuinen Strangeways, komeasti jytisevä Dead Or Alive sekä suorastaan huikeaa sorminäppäryyttä esittelemään päässyt The Unwritten Law. Myös molempien albumipuoliskojen avausraidat, Bad Attitude ja Hard Lovin' Woman edustavat tyylitajuista ja tehokasta rokkausta. Vuoden 1988 livetupla, jo nimessään ikään kuin anteeksi pyydellyt Nobody’s Perfect jäi sitä vastoin kauaksi kaikkien aikojen parhaisiin konserttitaltiointeihin lukeutuvasta vuoden 1972 Made in Japanista, mutta Ritchie Blackmoren kitaroiman Purplen viimeiseksi pitkäsoitoksi kautta aikojen jäänyt vuoden 1993 The Battle Rages On edustaa Purplen diskografiassa jälleen melko laadukasta tuotantoa.