torstai 30. kesäkuuta 2016

Perjantain pohjat:Hardrocktyylin avaus

The Sweet:Sweet Fanny Adams

Huhtikuussa 1974 ilmestynyt Sweet Fanny Adams merkitsi ratkaisevaa muutosta The Sweet-yhtyeen musiikillisessa tyylissä. Kvartetti oli toki esitellyt revittelevämpää puoltaan jo purkkahittisinkkujensa itse kirjoittamillaan b-puolilla, mutta Sweet Fanny Adams tarjosi albumillisen tanakasti soitettua ja varsin laadukasta hardrockia.
Valtaosa pitkäsoiton kappaleista edusti luonnollisesti yhtyeen omaa tuotantoa. Andy Scottin säveltämä Set Me Free on erittäin kipakka ja suorastaan raaka avaus raspisine vokaaleineen, tiukkoine komppeineen ja upeine kitarointeineen. Heartbreak Today löytää soitannollisen loistokkuutensa lisäksi myös hittipotentiaalia omaavan kertosäkeen. Myös Rebel Rouserilla on tarjottavanaan kiitettävästi iskevyyttä.
Albumin teokseksi nousee kakkospuolen avaava Sweet FA, joka on lyhenne sanoista fuck all. Restless saa kantaa pitkäsoiton sävykkäimmän raidan titteliä ja Andyn käsialaa oleva Into the Night on jälleen edustava esimerkki ensiluokkaisesta hardrockista iskevän kertsin kera.
Sweetin omat kappaleet Fanny Adamsilla ovat siinä määrin tasokkaita, että hittinikkareiden Nicky Chinn ja Mike Chapman laatimat No You Don’t sekä etenkin Ac/Dc jäävät niihin verrattuina hienoisiksi täyteraidoiksi siitäkin huolimatta, että niistä jälkimmäinen on kelvannut coveriksi naisrockin kiistattomiin pioneereihin lukeutuvalle Joan Jettille. Joey Dee & The Starlitersin 60-luvun alun hitti Peppermint Twist versioituu sitä vastoin veikeästi.
Sweet jatkoi tasokkaiden pitkäsoittojen parissa jo niin ikään vuonna 1974 ilmestyneen albumin Desolation Boulevard myötä. Koko 70-luvun loppupuolen ajan yhtye työsti varsin onnistuneita albumeita, joista varsinainen ässä on vuonna 1976 ilmestynyt Give Us A Wink.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti