Sunnuntain extra:Claptonin luottobasisti ja paljon muuta

18. kesäkuuta 1942 syntynyt ja 30. toukokuuta 1980 menehtynyt Carl Dean Radle oli useiden huippumuusikoiden kanssa 60-luvun loppupuolelta lähtien työskennellyt basisti. Postuumisti hän pääsi Oklahoma Music Hall of Fameen vuonna 2006. Ensisijaisesti Radle muistetaan pitkäaikaisesta yhteistyöstään Eric Claptonin kanssa. Se alkoi vuonna 1969 Delaney and Bonnie and Friendsissä ja jatkui seuraavana vuonna Derek & The Dominosissa yhdessä rumpali Jim Gordonin, kosketinsoittaja Bobby Whitlockin ja ennen kaikkea The Allman  Brothers Bandista muistetun kitaristi Duane Allmanin kanssa. Vuonna 1970 Radle osallistui myös Joe Cockerin Mad Dogs and Englishmen -kiertueelle. Claptonin kanssa hän työskenteli koko 70-luvun ajan ja oli mukana maestron kiertuebändissä vuodesta 1974 vuoteen 1979. Radle vaikutti osaltaan merkittävästi Claptonin vuonna 1974 tapahtuneeseen paluuseen niin levytysten kuin keikkojen osalta. Dick Simsistä ja Jamie Oldakerista muodostui Radlea keskeisempiä hahmoja Claptonin yhtyeessä. Hän pysytteli tarkoituksellisesti sivummalla, mutta vaikutti ratkaisevasti monien kappaleiden sovituksiin.  Niistä mainittakoon erityisesti Motherless Children. Vuoden 1976 Clapton-albumilla No Reason to Cry Radle oli apulaistuottajana. 70-luvulla hän toimi lisäksi sessiomuusikkona useille blues- ja rockartisteille. Hän oli mukana esimerkiksi Concert for Bangladesh -konserttielokuvassa ja albumilla. Hän levytti mm. Dave Masonin, JJ Calen, Leon Russellin, Joe Cockerin, Buddy Guyn ja George Harrisonin kanssa. Lisäksi Radle oli mukana esimerkiksi  Martin Scorcesen ohjaamassa The Bandin dokumenttielokuvassa The Last Waltz. Uransa aikana Radle ehti soittaa useilla kulta- ja platinalevyillä ja hän saavutti useiden muusikoiden arvostuksen. Tulsassa, Oklahomassa syntynyt Radle menehtyi alkoholin ja huumeiden aiheuttamaan munuaisinfektioon.