Sunnuntain extra:Eräs kaikkien aikojen kotimaisista albumidebyyteistä

Hurriganes:Rock and Roll All Night Long

Hurriganesin vuoden 1973 syksyllä Love Recordsin julkaisemana ilmestynyt esikoisalbumi Rock and Roll All Night Long teki katajaiselle kansallemme viimeistään selväksi, mitä rock n' roll on. Triolla oli takanaan jo vankka keikkakokemus ja siksi olikin luontevaa, että sen esikoislevystä reilut puolet on taltioitu elävänä klaukkalalaisyleisön edessä.
Livemateriaalin omista kappaleista avausraita Rock N’ Roller sekä Well Ooh painottuvat riffittelyyn ja Albert Järvisen maukkaaseen soolotyöskentelyyn. Satur’ly Night Club edustaa hienoisesta monotonisuudestaan huolimatta silkkaa rockin alkuvoimaa. Kaikkein parhaimmillaan Hurriganesin debyytillä Järvinen lienee albumin a-puolen päättävässä Medleyssä, joka koostuu The Venturesin rautalankaklassikosta Walk Don’t Run sekä omaa tuotantoa edustavista kappaleista Roy on Flash Top sekä Jenka.
Cisse Häkkisen kurnuttavan vokaalisuorituksen kruunaama Sweet Sue on albumin hulvattomin esitys. Hurriganesin esikoisalbumin studiopuolella  erityisen upeasti toimivat 50-luvun rockcoverit; Little Richardin Keep on Knockin’, Gene Vincentin Say Mama sekä Fabianin Tiger. Näistä viimeksi mainitun vokalisoi Cisse Albertin kitaroinnin tarjotessa kovalle kolmikolle viimeisen silauksen.
Omaa tuotantoa edustava My Sweet Lily lainaa melodiaansa Four Seasonsin Silhuettesia ja tekstiinsä Paul Ankan Dianaa. Say Maman ja My Sweet Lilyn Hurriganes esitti playbackina tuoreeltaan tv:n Iltatähti-ohjelmassa. Rock and Roll All Night Longin päätösraita Indian on hauska ja vaikkei se yhtyeen keskeisimpään tuotantoon lukeudukaan, mainittu kappale on päässyt mukaan useille Hurriganesin kokoelma-albumeille. Hurriganesin esikoisalbumi myi kultaa ja  yhtyeen diskografiassa sitä seurasivat erinomaiset pikkulevyt Do You Wanna Dance/True Fine Mama sekä Blue Suede Shoes/Red River Rock.
Hurriganesin keikkailu jatkui pienen luovan tauon jälkeen vappuna 1974. Albert Järvinen ehti kyseisenä aikana levyttää esikoissooloalbuminsa Ride On, jonka useilla raidoilla solistina kuultiin Pave Maijasta. Samaisen vuoden jouluksi ilmestynyt, Tukholman Marcus Musicissa äänitetty ja Richard Stanleyn tuottama, kotimaisen rockin merkittävimmäksi virstanpylvääksi usein tituleerattu kakkosalbumi Roadrunner räjäytti potin lopullisesti.