Uriah Heep:Wonderworld
Munchenissä vuoden 1974 alussa äänitetty ja jo samaisen vuoden
huhtikuussa julkaistu Wonderworld jäi Uriah Heepin legendaarisimman
miehityksen (Ken Hensley, David Byron, Mick Box, Lee Kerslake ja Gary Thain)
viimeiseksi pitkäsoitoksi. Kyseessä on varsin onnistunut albumi,
etenkin kun ottaa huomioon, kuinka kaoottisissa olosuhteissa se
työstettiin.
Pitkäsoiton onnistuneimmat raidat ovat klassikkotasoinen ja
kosketinsoitinvoittoinen nimiraita Wonderworld sekä ainoastaan Hensleyn
pianon sekä Byronin laulusuorituksen sisältävä balladikaunokki The Easy
Road. Revittelevämpää hardrocktyyliä levyllä edustavat Suicidal Man, So
Tired sekä iskevyydessään myös singleksi valikoitunut Something or
Nothing. Shadows and the Wind lukeutuu melodisempiin helmiin, I Won’t
Mind on yllättävänkin bluespainotteinen revittely, We Got We veikeä
progepala ja pitkä ja vakuuttava Dreams eräs pitkäsoiton huippuhetkistä.
Wonderworld ei sisältänyt yhtään hittiä, mutta
kyseessä on tasaisen vahva albumikokonaisuus, jolla rankemmat
revittelyraidat ja nyansikkaampi tuotanto täydentävät tyylitajuisesti
toisiaan kokonaisuuden pysyessä upeasti kasassa. Kyseisen pitkäsoiton
tiimoilta Heep myös konsertoi Helsingin Messuhallissa toukokuun
puolivälissä. Wonderworld jäi jo seuraavan vuoden lopussa edesmenneen
Gary Thainin viimeiseksi levyksi Heepin kanssa.
Hänen tilalleen tuli ensisijaisesti Roxy Musicista muistettu John Wetton.
Uuden kokoonpanon debyyttilevy, vuonna 1975
ilmestynyt Return to Fantasy lukeutuu Heepin diskografiassa yhtyeen
aliarvostetuimpiin pitkäsoittoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti