Lauantain pitkä:Merkittävä New Orleansin soundien edustaja

20. marraskuuta 1941 syntynyt ja kuudes kesäkuuta 2019 sydänkohtaukseen menehtynyt Malcolm John Rebennack, joka tunnetaan taiteilijanimelllään Dr. John, oli yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä, joka yhdisti musiikissaan vaikutteita bluesista, popista, jazzista, boogie woogiesta ja rockista. Hän toimi aktiivisesti studiomuusikkona 50-luvun lopulta lähtien. Kulttimainetta Dr. John alkoi saavuttaa seuraavan vuosikymmenen lopussa julkaistuaan albumin Gris-Gris- ja esiinnyttyään bluesin ja progressiivisen musiikin Bath -festivaalissa. Hänen lavashowssaan yhdistyivät vaikutteet lääkeshowsta, Mardi Grass-asusteista ja voodoo-seremonioista. Renennackin diskografia käsittää yli 20 pitkäsoittoa. Vuonna 1973 hän saavutti top ten-hitin kappalellaan Right Place, Wrong Time. Rebennack on voittanut kuusi Grammya ja 14. maaliskuuta 2011 solisti John Legend nimitti hänet Rock and Roll Hall of Fameen. Toukokuussa 2013 Tulanen yliopisto antoi hänelle taiteiden kunniatohtorin arvonimen. Rebennack muutti Los Angelesiin 60-luvun puolivälissä. Ahkerasti hyödynnettynä studiomuusikkona hänestä tuli osa studiomuusikoiden niin kutsuttua Wrecking Crewta. Rebennackin musisointia kuullaan esimerkiksi Sonnyn ja Cherin levytyksillä, Cherin esikoisalbumilla Chastity, Canned Heatin pitkäsoitoilla Living the Blues ja Future Blues sekä Frank Zappa & Mothersin vuoden 1966 esikoisalbumilla Freak Out. 60-luvun lopulta lähtien Rebennack saavutti kuuluisuutta lavapersoonallaan Dr. John, The Night Tripper. Musiikillisesti hän yhdisti New Orleans-tyylistä rhythm and bluesia ja psykedeelistä rockia. Lauluntekijäkrediitit olivat nimelle Dr. John Creaux. Hänen vuonna 1968 ilmestynyt esikoisalbuminsa Gis-Gis yhdisti voodoo-rytmejä ja laulua New Orleansin musiikkiperinteeseen. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Dr. Johnin debyytti saavutti sijan 143. Vuoden 1969 ensimmäisen puoliskon Dr. John keikkaili tiiviisti kokoonpanolla, jolla häntä säestivät congien soittaja Richard "Didymus" Washington, rumpali Richard Crooks, basisti David L. Johnson, kitaristi Gary Carino ja solistit Eleanor Barooshian, The Cake-yhtyeen Jeanette Jacobs  ja Sherry Graddie.Myöhemmin samana vuonna yhtyeen toinen kokoonpano teki laajan kiertueen itärannikolla. Crooksin ja Johnsonin lisäksi siihen kuuluivat kitaristi Dough Hastings ja mandoliinin soittaja Don MacAllister. Vuoden 1969 aikana Dr. John otti myös osaa Music from Free Creek -supersessiooon. Hän levytti kolme kappaletta Eric Claptonin kanssa. Myös Washington ja Crooks ottivat osaa projektiin.

Gris-Grisin viitoittamaa tyyliä jatkoivat Dr. Johnin seuraavat albumit Babylon (1969), Remedies (1970) ja The Sun, Moon and Herbs. Niistä viimeksi mainitun ilmestymisen aikaan Dr. John oli jo saavuttanut kulttisuosiota ja sekä Eric Clapton että Mick Jagger ottivat osaa kyseisen albumin äänityksiin. Sillä alettiin tyylillisesti siirtyä lähemmäksi perinteistä New Orleansin R&B:tä ja funkia. Seuraavalla albumilla Dr. John's Gumbo rumpali Fred Staehlen osuus muodostui merkittäväksi ja kyseessä on eräs Dr. Johnin suosituimmista pitkäsoitoista. Vaikka se on New Orleansin musiikin kulmakiviä, albumi sisältää ainoastaan yhden originaalisävellyksen. Single Iko Iko saavutti sijan 71. Billboardin listalla. Vuonna 2003 albumi saavutti sijan 404. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla. Alkuvuodesta 1973 Thomas Jefferson Kaye tuotti San Franciscon Columbia-studioilla ja Los Angelesin Vintage Recordersissa nauhoitetun Dr. Johnin, Mike Bloomfieldin ja John Paul Hammondin yhteistyötä edustavan albumin Triumvirate. Samana vuonna ilmestyi Allen Toussaintin tuottama ja The Metersin taustoittama albumi Right Place, joka oli lähtölaukauksena artistin New Orleansin funkia edustaneille albumeille. Se saavutti Billboardin albumilistalla sijan 24. ja single Right Place Wrong Time oli Billboardin singlelistan yhdeksäs ja saavutti soulsinglejen listalla sijan 19. Siitä muodostui Dr. Johnin tunnetuin yksittäinen kappale, jonka tekstin yksittäisiin osuuksiin vaikuttivat Bob Dylan, Bette Midler ja Doug Sahm. Right Placen toinen singlejulkaisu Such a Night saavutti sijan 42. Vuonna 1974 ilmestynyt ja niin ikään The Metersin kanssa työstetty albumi Desitively Bonnaroo jatkoi edeltäjänsä musiikillisella tyylillä ja sisälsi sijalle 92. nousseen singlen (Everybody Wanna Get Rich) Rite Away. Kyseessä on Dr. Johnin viimeinen puhtaasti funkvaikutteinen albumi ennen vuonna 1994 ilmestynyttä pitkäsoittoaTelevision. Funk säilyi voodoo-vaikutteiden ja New Orleansin R&B:n tavoin yhtenä hänen keskeisistä musiikillisista genreistään erityisesti konserteissa. 70-luvun puolivälissä Dr. John aloitti lähes 20 vuotta kestäneen musiikillisen yhteistyön R&R Hall of Fameen ja laulunkirjoittajien Hall of Fameen päässeen Doc Pomusin kanssa. Yhteistyötä edustivat Dr. Johnin albumit City Lights ja Tango Palace sekä B. B. Kingin King Stuart's Levinen tuottama albumi There Must Be a Better World Somewhere, joka voitti vuonna 1982 parhaan etnisen tai traditionaalisen albumin Grammyn. Dr. John levytti viimeisen Doc Pomusin ennen kuolemaansa vuonna 1991 kirjoittaman kappaleen I'm on a Roll. Se julkaistiin vuonna 1995 Rhono/Forward Recordsin kautta tribuuttialbumilla Til the Night is Gone:A Tribute to Doc Pomus. Sillä Pomusin kirjoittamia kappaleita esittivät lisäksi esimerkiksi Bob Dylan, John Hiatt, The Band, Brian Wilson, Los Lobos, Solomon Burke ja Lou Reed. Solisti Jimmy Scottin kanssa Dr. John esiintyi Doc Pomusin hautajaisissa New Yorkissa 17. maaliskuuta 1991. Dr. John esitti kappaleen Such a Night vuonna 1976 The Bandin jäähyväiskonsertissa, josta taltioitiin Martin Scorcesen ohjaama elokuva The Last Waltz sekä samanniminen tripla-albumi. 

Vuonna 1979 Dr. John osallistui Professor Longhairin viimeiseksi jääneen albumin Crawfish Fiesta levytykseen kitaristin ja tuottajan ominaisuudessa. Pian Longhairin kuoleman jälkeen tammikuussa 1980 julkaistu albumi voitti vuoden parhaan bluesalbumin palkinnon. 70-luvun puolivälissä Dr. John levytti Bob Ezrinin tuottamana albumin Hollywood Be Thy Name livenä Cherokee-studioilla. Vuosina 1981 ja 1983 Dr. John levytti baltimorelaiselle Clean Cuts-yhtiölle soolona kaksi pianoalbumia, jotka sisälsivät runsaasti hänen boogie woogie-sävellyksiään. Studiomuusikkona Dr. John on työskennellyt esimerkiksi Rolling Stonesin, Carly Simonin, Van Morrisonin, Levon Helmin ja Ricky Lee Jonesin kanssa. Vuonna 1989 hän oli Levon Helmin, Rick Dankon, Nils Lofgrenin, Jim Keltnerin, Joe Walshin, Billy Prestonin ja Clarence Clemonsin tavoin yksi ensimmäisen Ringo Starr All Star Bandin jäsenistä. Vuonna 1997 Dr. John oli yksi hyväntekeväisyyssingle Perfect Dayn levytykseen osallistuneista artisteista. Kappaleen originaalilevytyksestä vastasi Lou Reed. Samana vuonna julkaistiin konserttitaltiointi Trippin' Live.  Marraskuussa 2005 ilmestyi hyväntekeväisyysep Sippiana Hurricane. 12. toukokuuta 2006 Dr. John teki äänityksiä Live from Abbey Road-sarjaan. Vuonna 2007 hän levytti kappaleen Don't Leave Me This Way Fats Dominolle työstetylle tribuuttialbumille. Seuraavan vuoden tammikuussa Dr. John pääsi Louisiana Hall of Fameen. Hänen osuutensa Gregg Allmanin vuoden 2011 albumilla Low Country Blues oli keskeinen. Kyseisen pitkäsoiton tuotti T-Bone Burnett. Vuonna 2012 ilmestyneellä albumilla Locked Down tuottajana ja kitaristina oli The Black Keysin Dan Auerbach. Pitkäsoitto saavutti varsin myönteiset arviot. Vuonna 2014 Dr. John levytti Louis Armstrongille tribuuttialbumin The Spirit of Satch. Foo Fightersin Dave Grohl haastatteli Dr. Johnia HBO:lla nähdyssä sarjassaan Sonic Highways. Vuosien 2014 ja 2016 välillä artisti esiintyi The Nightrippersin kanssa muun muassa 20. heinäkuuta 2016 Hollywood Bowlissa Allen Toussaintille järjestetyssä tribuuttikonsertissa Yes We Can Can. Toussaintin sävellyksiä samassa konsertissa esitti lisäksi muun muassa Irma Thomas ja siitä julkaistiin cd ja dvd The Musical Mojo of Dr. John:Celebrating Mac and His Music. Vuonna 2017 Dr. John oli pääesiintyjänä The Last Walzin 40-vuotisjuhlakiertueella. Samana vuonna singlenä julkaistiin myös Logan Lucky -soundtrackilla mukana oleva Dr. Johnin levytys kappaleesta Storm Warning, joka oli tribuutti Bo Diddleylle.