Vuonna 1982 ilmestynyt Green
Light on yhdysvaltalaisen kitaristin, solistin ja biisintekijän Bonnie
Raittin kahdeksas studioalbumi. Kyseisen pitkäsoiton ilmestymisvuonna
antamassaan haastattelussa Raitt mainitsi halunneensa työstää albumin,
joka oli yhdistelmä kaikesta siitä musiikista, jota hän oli viime
aikoina kuunnellut. Raittin tuonaikaisiin diggauskohteisiin lukeutuivat
esimerkiksi Billy Burnette, The Blasters, Rockpile ja rockabillyn niin
kutsuttu uusi aalto. Raitt halusi päästä eroon Peter Asherin tuottaman
ja vuonna 1979 ilmestyneen albuminsa The Glow sileästä soundista.
Samalla hän oli pettynyt kyseisen pitkäsoiton saamaan vähäiseen huomioon. Raitt oli pettynyt myös siitä, ettei hänellä ollut ollut
mahdollisuutta levyttää albumia, joka soundaisi siltä, miltä hän halusi
sen soundaavan. Muutettuaan Shangri-Lahan Raitt halusi palata juurilleen
ja siihen funkahtavaan soundiin, jota hänen varhaisilla albumeillaan oli kuultu. Samalla Raitt mainitsi, ettei ollut täysin tyytyväinen
kyseisten levyjen soundiin. Mainitut albumit kuulostavat siltä, että
artistilla olisi ollut niitä levyttäessään hauskempaa kuin todella oli. Green
Light oli Raittin mukaan hänen albumeistaan ensimmäinen, jota
työstäessään hänellä oli oikeasti hauskaa. Raittin albumeista Green Light
saavutti parhaat arvostelut vuosiin. Esimerkiksi Robert Christgaun
mukaan The Glow -albumilla nykyajan naispuolinen tulkitsija kieltäytyi
kuolemasta ja hyödyntäessään vanhoja oletettuja vaikutteitaan hänellä
menee vielä paremmin. Green Lightin vahvuudet sijaitsevat siinä määrin
syvällä, ettei albumi nappaa kertarysäyksellä ja siihen tutustumisen
voisi aloittaa esimerkiksi raidasta Me and the Boys. Raittin itsensä
mukaan Green Lightin ajoittaiset hardrockvaikutteet tulivat yllätyksenä
joillekin hänen ystävilleen. Hän vastaanotti albumista myönteistä
palautetta niiltä, joiden suhtautuminen rockiin muistutti artistia
itseään. Konservatiivisemmat ystävät toivoivat Raittin edelleen
pidättäytyvän akustisvoittoisemmassa tyylissä. Green Lightin
coverkappaleista nostettakoon esiin Dylan-laina Let's Keep It Between Us
sekä yllättävimpänä Eddy Grantin varhaisen yhtyeen The Equalsin hitti
Baby Come Back.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti