Lauantain pitkä:Eräs funkin klassikoista

26. lokakuuta 1951 syntynyt William Earl, eli Bootsy Collins on yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä ja muusikko. Hän nousi kuuluisuuteen 70-luvun alussa James Brownin yhtyeen jäsenenä ja myöhemmin Parliament-Funk -yhtyeessä. Rullaavan bassonsoittonsa ja humorististen lauluosuuksiensa ansiosta Collinsista muodostui eräs funkin tärkeimmistä edustajista. Hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1997 yhtenä Parliament-Funkin 15:stä jäsenestä. Cincinnatissa, Ohiossa syntyneen Collinsin veli Phelps (Catfish) Collins oli niin ikään muusikko. Bootsy on säilyttänyt voimakkaan konneksion kotikaupunkiinsa. Vuonna 1968 Collinsin veljekset sekä Frankie "Kash" Waddy ja Philippe Wynne perustivat funkyhtyeen The Pacemakers. Maaliskuussa 1970 yhtyeestä muodostui James Brownin säestysyhtye ja se otti nimekseen The JB's. Vaikka yhteistyö Brownin kanssa kesti vain hieman vajaan vuoden, The JB's säesti soulin kummisetää useilla hänen keskeisillä funklevytyksillään, kuten vuonna 1970 ilmestyneillä kappaleilla Get Up ja  Bewildrered ja seuraavana vuonna julkaistuilla biiseillä Super Bad, Soul Power, Talking Loud and Saying Nothing sekä kahdella instrumentaalikappaleella The Grunt ja These Are the JB's. Yhteistyön Brownin kanssa päätyttyä Collins palasi Cincinnatiin ja perusti yhtyeen House Guests veljensä sekä Rufus Allenin, Clayton "Chicken" Gunnelsin, Frankie Waddyn, Ronnie Greenawayn ja  Robert McCulloughin kanssa. House Guest- yhtiöllä yhtye julkaisi kolme singleä, joista viimeisen se levytti nimellä The Sound of Vision. Seuraavaksi Collins muutti Detroitiin ja tuleva Parliament-yhtyeen jäsen Mallia Franklin esitteli Collinsin veljekset George Clintonille ja vuonna 1972 kumpikin ja Waddy liittyivät Funkadelic-yhtyeeseen. Collins soitti suurimmalla osalla Funkadelicin ja Parliamentin albumeista 80-luvun alkuun saakka. Poikkeuksena on Parliamentin esikoisalbumi Osmium. Collins osallistui myös monien kappaleiden säveltämiseen. Vuonna 1976 Collins, Catfish, Waddy, Joel Johnson, Gary "Mudbone" Cooper, Robert Johnson ja The Horny Horns muodostivat Bootsy's Rubber Bandin, joka oli Collinsin erillinen keikkaileva P-Funk kollektiivi. Se levytti viisi albumia, joista kolmea ensimmäistä pidetään tyylisuuntansa parhaimmistoon kuuluvina. Yhtyeen vuonna 1978 ilmestynyt pitkäsoitto Bootsy? Player of the Year nousi Billboardin R&B-listan kärkeen ja vastaavaan sijoitukseen samaisen listan singlepuolella ylsi Bootzilla. Clintonin tavoin Collins otti useita alter-egoja, kuten Casper the Funky Ghost. Vuonna 1980 Collins julkaisi Clintonin Uncle Jam -yhtiön kautta kaksi albuma. Ultra-Wave oli hänen esikoissoolonsa ja Sweat Band Bootsy's Sweat Bandin kanssa levytetty debyytti. Vuonna 1984 hän teki yhteistyötä Talking Headsin Jerry Harrisonin kanssa tuottamalla tanssilevyn Five Minutes.

Lähes viiden vuoden tauon jälkeen Bootsy teki comebackin vuonna 1988 Bill Laswellin tuottamalla albumilla What's Bootsy Doin'? Kappaleesta Party on the Plastic muodostui hitti. Laswell tutustutti Collinsin Herbie Hancockiin ja yhteistyön tuloksena oli teknofunkia edustanut albumi Perfect Machine, jolla kuultiin Ohio Playersin Leroy "Sugarfoot" Bonnerin vokalisointia.  Vuonna 1990 Collins teki yhteistyötä Dee-Liten kanssa yhtyeen suurimmalla hitillä Groove is in the Heart ja oli myös mukana kappaleen musiikkivideolla. Sen bassolinja on napattu Herbie Hancockin kappaleesta Bring Down the Birds. Bootsy's Rubber Band osallistui myös Dee-Liten maailmankiertueelle. The Rubber Bandin ep Jungle Bass oli yhtyeen ensimmäinen levytys 11 vuoteen. Vuonna 1992 Collins perusti kitaristi Stevie Salasin ja rumpali Buddy Milesin kanssa funkia ja metallia yhdistäneen yhtyeen Hardware. Se julkaisi albumin Third Eye Open ennen hajoamistaan. Samana vuonna Collins soitti bassot Praxis-yhtyeen albumilla Transmutation. Albumin levytykseen osallistuivat myös Funkadeliin ja Parliamentin jäsen Bernie Worrell sekä Bryan Mantia ja Buckethead. Vuonna 1994 perustettu Bootsy's New Rubber Band julkaisi albumin Blasters of the Universe. Sitä seurasi kahdelta Tokiossa soitetulta keikalta taltioitu livelevy Keepin' dah Funk Alive 4-1995. Vuonna 1995 Collins levytti Axiom Funk -nimisen Funkadelic-tyyppisen superyhtyeen kanssa uusioversion The Jimi Hendrix Experiencen kappaleesta If 6 Was 9. Bill Laswellin tuottamalla levytyksellä olivat hänen ja Collinsin lisäksi mukana George Clinton, Bernie Worrell, Eddie Hazel ja Gary Shider. Yhtye julkaisi ainoastaan yhden albumin Funkcronomicon. Pitkäsoiton nimikappale pääsi myös mukaan elokuvan Stealing Beauty soundtrackille. Del McCouryn, Doc Watsonin ja Mac Wisemanin kanssa Collins perusti funkia ja bluegrassia yhdistäneen yhtyeen GrooveGrass Boyz.  Collinsia kuultiin leadvokalistina Fatboy Slimin vuoden 2000 albumilta Halfway Between the Gutter and The Stars löytyvällä kappaleella Weapon of Choice. Kappale voitti sekä MTV Music Video Awardsin että Grammyn parhaasta musiikkivideosta. Vuonna 2006 ABC Entertainment julkaisi cd: ja dvd:n Collinsin ja New Rubber Bandin North Sea Jazz Festivaalilla vuonna 1998 soittamasta konsertista. Myöhemmin samana vuonna Collinsilta ilmestyi albumi Christmas is 4 Ever. Kyseessä on ensimmäinen P-Funk-kollektiivin jäsenen työstämä joululevy, joka sisältää sekä standardien uusioversioita että aivan uusia sävellyksiä. Kesäkuussa 2007 Collins osallistui yhdessä veljensä, Clyde Stubblefieldin, John Starksin ja Bernie Worrellin kanssa elokuvan Superbad soundtrackin levyttämiseen. Samaisen vuoden joulukuussa mainitut muusikot Worrellia lukuun ottamatta soittivat ensimmäisen tribuuttikonsertin James Brownille. Marraskuussa 2008 ilmestyi Science Faction -projektin albumi Living in Another Frequency. Sillä Collins oli basistin vakanssinsa lisäksi toisena tuottajana vokalisti Greg Hamptonin kanssa. Bill Laswellin lisäksi Collins on viime aikoina työskennellyt intensiivisesti myös basistikollegansa Victor Vootenin kanssa.