The Allman Brothers Band:The Allman Brothers Band
Neljäs marraskuuta 1969 Atco Recordsin ja Capricorn Recordsin julkaisemana ilmestynyt ja Adrian Barberin tuottama The Allman Brothers Band on samannimisen, uraa uurtaneen southern rock- yhtyeen esikoisalbumi. Ennen The Allman Brothers Bandin konkretisoitumista jokaisella yhtyeen jäsenellä oli takanaan jo merkittävä ura musiikin parissa. Kitaristi Duane Allman oli toiminut sessiomuusikkona Muscle Shoalsissa, Alabamassa. Muutettuaan Floridaan Duane johti pitkiä jamisessioita uuden yhtyeensä kanssa. Sen kokoonpanolle oli tunnusomaista kahden soolokitaristin ja kahden rumpalin mukana olo. Duanen veljen Gregg Allmanin liityttyä kokoonpanoon yhtye soitti ilmaiskonsertteja kansanpuistoissa ja muutettuaan Georgiaan yhtyeestä tuli yksi ensimmäisistä Capricornille kiinnitetyistä artisteista. The Allman Brothers Bandin esikoispitkäsoitto äänitettiin ja miksattiin kahden viikon aikana New Yorkissa. Suurta osaa albumin kappaleista oli soitettu keikoilla edeltäneiden kuukausien aikana ja musiikillisesti kyseessä on onnistunut mikstruura bluesia, jazzia ja counrya. The Allman Brothers Bandin debyytin covereista mainittakoon Trouble No More ja Don't Want You No More ja originaaleista yhtyeen jazzvaikutteita voimakkaimmin esiin tuova Dreams sekä Whipping Post, josta muodostui nopeasti keskeinen yleisösuosikki yhtyeen repertuaarista. The Allman Brothers Band suunnitteli esikoisalbuminsa tuotajaksi esimerkiksi Creamin kanssa työskennellyttä Tom Dowdia, mutta hän ei ollut kyseisellä hetkellä käytettävissä. Niinpä yhtye päätyi työstämään esikoisensa insinööri Adrian Barberin kanssa. Pitkäsoiton kansikuvat ovat useista paikoista Maconissa ja sen lähiympäristöstä. Vaikka The Allman Brothers Bandin debyytti nousi ainoastaan Billboardin 200-listan häntäpäähän, albumi saavutti myönteisiä arvosteluja esimerkiksi Rolling Stonessa. Esikoisensa ilmestymisen jälkeen The Allman Brothers Band keikkaili huomattavan pitkän ajan. Vaikka levy-yhtiön edustajat kehottivatkin yhtyettä siirtymään suurempiin kaupunkeihin huomattavamman kaupallisen hyväksynnän saavuttamiseksi, The Allman Brothers Band piti edelleen Maconia tukikohtanaan. The Allman Brothers Band perustettiin Jacksonvillessä maaliskuussa 1969 pitkien jamisessioiden tuloksena. Duane Allmanin kasaamaan yhtyeeseen liittyi ensiksi basisti Berry Oakley, jonka Duane oli tavannut Jacksonvillessä joitakin kuukausia aikaisemmin. Yhtyeen toiseksi soolokitaristiksi tuli Dickey Betts, joka oli soittanut aikaisemmin Oakleyn kanssa yhtyeessä The Second Coming. Duane ja Gregg Allman olivat työstäneet Butch Trucksin kanssa demon vajaata vuotta aikaisemmin ja hänestä tuli yhtyeen toinen rumpali. Toinen patteristi, eli Jay Johanny Johanson oli Duanen tuttuja jo Muscle Shoalsin ajoilta.
Duane koki, että hänen veljensä pitäisi olla yhtyeen leadvokalisti ja Gregg suostui ehdotukseen 26. maaliskuuta 1969 yhtyeen treenatessa Muddy Watersin kappaletta Trouble No More. Yhtye soitti debyyttikeikkansa Jacksonville Armoryssa neljää päivää myöhemmin. Toukokuun ensimmäisenä yhtye muutti Maconiin, missä sen manageriksi ryhtynyt Phil Walden oli perustamassa Capricorn Recordsia. Paikalliskeikkojen lisäksi The Allman Brothers Band soitti Atlantan Piedmont Parkissa ja treenasi lähes päivittäin. Aivan toukokuun lopussa The Allman Brothers Band soitti kaksi keikkaa Bostonissa Velvet Undergroundin lämmittelijänä. Vaikka The Allman Brothers Band coveroi biisimateriaalin puutteessa vanhoja bluesnumeroita, muodostui Gregg Allmanista yhtyeen keskeinen biisintekijä, joka kirjoitti The Allman Brothers Bandin esikoisalbumille esimerkiksi Whipping Postin ja Blackhearted Womanin kaltaiset kappaleet. Suurin osa albumin originaaleista oli kirjoitettu touko-elokuun 1969 välillä ja niitä oli soitettu myös keikkakontekstissa. Pitkäsoitolle valikoituivatkin parhaan vastaanoton keikalla saaneet kappaleet. Yhtyeellä oli studioon mennessään selkeä visio siitä, mitä se halusi musiikillisesti tehdä ja se erosi kaikkien muiden siihenastisesta soitosta. Kolmas elokuuta 1969 yhtye äänitti pitkäsoitolle kappaleet Don't Want You No More, It's Not My Cross to Bear sekä Dreams, joista viimeksi mainitun yhtye oli demottanut huhtikuussa. Viides päivä olivat vuorossa Black Hearted Woman ja Trouble No More sekä Whipping Post, jonka yhtye viimeisteli vasta yhden vapaapäivän jälkeen elokuun seitsemäntenä siitä huolimatta, että Whipping Postista oli jo muodostunut standardi yhtyeen keikkaohjelmistoon. Seuraavana päivänä aloitettiin slidekitaranumero Statesborro Bluesin nauhoitukset, mutta yhtyeelle kelvollista jälkeä syntyi vasta seuraavana päivänä. Every Hungry Woman äänitettiin elokuun yhdentenätoista ja seuraavana ja samalla viimeisenä studiopäivänä nauhalle saatiin Dreamsin lopullinen versio. The Allman Brothers Bandin biografiasta vastanneen Alan Paulin mukaan kyseisistä äänityssessioista ei jäänyt outtake-versioita. New Yorkissa ollessaan The Allman Brothers Band soitti debyyttikeikkansa Manhattanin Unganossa ja kyseisestä clubista muodostui yhtyeelle myöhemmin kuin toinen koti. The Allman Brothers Bandin debyytin kappaleiden sovitukset tehtiin pitkälti vasta Gregg Allmanin liityttyä yhtyeeseen. Berry Oakleyn osuus niissä oli varsin keskeinen ja hänen myötään esimerkiksi alun perin balladimainen Whipping Post muuttui tyylillisesti lähemmäksi hardrockia. Gregg Allmanin kyseiselle albumille kirjoittamia lyriikoita on pidetty nuoren miehen kirjoittamiksi varsin kypsinä lyyrisinä konseptioina. Debyyttinsä ilmestymisen jälkeen The Allman Brothers Band konsertoi joulukuussa 1969 itärannikolla. Seuraavan vuoden tammikuussa yhtye soitti keikat Philadelphian Electric Factoryssa ja San Franciscon Fillmore Westissä ennen Los Angelesin Whiskey A Go Gota. Yhtyeen soittaessa siellä kolmatta iltaa sen debyytialbumi saavutti Billboardin listalla sijan 188. Allmusicin arvion mukaan The Allman Brothers Bandin debyytti saattaa olla kaikkien aikojen laadukkain amerikkalaisen bluesyhtyeen käsialaa oleva esikoisalbumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti