Perjantain pohjat:Petula Clarkin vuoden 1964 menestyssingle

Lokakuussa 1964 ilmestynyt Downtown on Tony Hatchin säveltämä ja Petula Clarkin levyttämä kappale, joka nousi Billboardin singlelistan kärkeen ja myös Britanniassa kakkossijalle. Kappaleen säveltäjä vastaanotti siitä vuonna 1981 Ivor Navallo -palkinnon musiikillisesti ja lyriikaltaan parhaasta kappaleesta. Hatch oli työskennellyt Clarkin kanssa jo vuonna 1961 avustaessaan artistin tuottajana toiminutta Alan A. Freemania Clarkin kyseisen vuoden ykköshitillä Sailor. Hatch sai idean kappaleeseen syksyllä 1964 ollessaan New Yorkissa ja kulkiessaan Time Squarelle ja Broadwaylle ja ajatelleensa olleensa alakaupungissa. Hänen mieleensä tuli aluksi R&B-vaikutteinen doo wop-kappale, jota hän kaavaili The Driftersin ohjelmistoon.  Hatch esitteli Downtownin  Petula Clarkille kuitenkin jo vaiheessa, jolloin hänellä oli mielessään vasta kappaleen melodia. Sen tekstit syntyivät lopullisesti vasta sen jälkeen, kun Clark oli pyytänyt lupaa saada levyttää kyseisen kappaleen. Muutamaa päivää New Yorkin vierailunsa jälkeen Hatch soitti Clarkille Pariisissa useampia kappaleita, joita hän kaavaili tämän levytettäväksi Lontoossa 16. lokakuuta 1964. Clark ei ollut erityisen viehättynyt mainituista kappaleista ja hän tiedusteli, oliko Hatch itse työskentelemässä jonkin uuden kappaleen parissa. Niinpä Hatch esitti vastahakoisesti Downtownin, joka ei tuossa vaiheessa sisältänyt kertosäkeensä lisäksi tekstinsä osalta kuin muutamia rivejä. Clark halusi ehdottomasti levyttää kappaleen ja toivoi siihen hyvää tekstiä ja hienoa sovitusta. Vaikkei kappaleesta olisi edes tullut hittiä, Clark uskoi kaksikon saavan aikaan kappaleen, jonka levyttämisestä se olisi tyytyväinen, vaikkei siitä edes tulisi hittiä. Downtown nauhoitettiin 16. lokakuuta 1964 Pyen studioilla Marble Archissa. Puoli tuntia ennen äänitysten alkamista Hatchin kerrotaan vielä viilanneen kappaleen sanoitusta. Kappaleen juju oli saada suuri orkesteri kuulostamaan rockyhtyeeltä. Jousisoittajien lisäksi levytykseen osallistuivat kitaristit Jimmy Page, Big Jim Sullivan ja Vic Flick, rumpali Ronnie Verrell ja lauluyhtye The Breakaways. Clarkin mukaan Downtown äänitettiin kolmella otolla, joista keskimmäinen valittiin. Warner Brosin Joe Smith oli juuri noihin aikoihin Britanniassa ja etsi paikallista musiikkia julkaistavakseen. Hän viehättyi Downtowniin ja kaavaili sitä julkaistavaksi Yhdysvalloissa. Lokakuussa Britanniassa julkaistu single nousi joulukuussa kolmen viikon ajaksi listakakkoseksi ja sen pääsyn kärksijalle esti ainoastaan Beatlesin I Feel Fine. Puolen miljoonan kappaleen myynnillään Downtown ansaitsi Britanniassa kultalevyn. Listaykköseksi kappale nousi Australiassa ja Uudessa Seelannissa, ja kakkoseksi Irlannissa ja Tanskassa. Warner Bros julkaisi Downtownin Yhdysvalloissa jo marraskuussa 1964 ja se nousi lopulta listakärkeen 23. tammikuuta seuraavana vuonna pitäen sijoituksensa kahden viikon ajan ja tehden sitten tilaa The Righteous Brothersin You've Lost That Loving Feelingille. Kyseessä oli ensimmäinen vuoden 1965 ykköshitti ja Petula Clarkista tuli ensimmäinen brittiläinen naisartisti, joka saavutti Yhdysvalloissa listaykkösen rock and rollin aikakaudella. Ensimmäisenä brittiläisenä naisartistina Clark saavutti myös Yhdysvalloissa kultalevyn miljoonan kappaleen myynnillä. Downtown oli Clarken ensimmäinen 15:stä Yhdysvalloissa top 40:ään nousseesta singlestä. Kotimaassaan Britanniassa hän sai top 40:ään kahdeksan singleä. Clark levytti kappaleesta myös ranskan, saksan ja italiankieliset versiot. Listasijoitukset olivat järjestyksessään 6. 2. ja 1. Saksankielinen versio sijoittui lisäksi kolmanneksi Itävallassa.