Graham Parsons:Grievous Angel
Tammikuussa 1974 ilmestynyt Grievous Angel on countryrockia edustaneen Gram Parsonsin toinen ja neljä kuukautta hänen syyskuuhun 1973 ajoittuneen kuolemansa jälkeen julkaistu sooloalbumi. Sen äänitykset työstettiin edellisen vuoden kesän aikana. Grievous Angel saavutti erinomaiset arvostelut heti ilmestyttyään, mutta ei menestynyt kaupallisesti. Kyseinen pitkäsoitto koki toisin sanoen saman kohtalon kuin Parsonsin edellinen ja samalla debyyttisooloalbumi G. P. sekä Flying Burrito Brothers -yhtyeen, jonka jäsenistöön Parsons lukeutui, pitkäsoitot. Vähäisestä kaupallisesta menestyksestään huolimatta Grievous Angelia on pidetty onnistuneena esimerkkinä countryn ja rock and rollin yhdistelmästä, jota Parsons kutsui itse nimellä kosminen amerikkalainen musiikki. Vuonna 2012 Grievous Angel saavutti sijan 425. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla. Vuoden 1973 kevääseen ja kesään ajoittuneen suorastaan räjähtävän kiertueen jälkeen Parsons lyöttäytyi jälleen yhteen solistikumppaninsa Emmylou Harrisin, usean Elvis Presleyn Hot Rod Bandin jäsenen kuten James Burtonin ja Glen Hardinin sekä Bernie Leadonin ja Linda Ronstadtin kaltaisten vierailijoiden kanssa levyttääkseen Reprise Recordsille toisen pitkäsoittonsa. Toisin kuin Parsonsin esikoisalbumi, Grievous Angel oli suunniteltu kiertueen aikana ennakkoon pitkälle aina kappaleidensa sovituksia myöten. Äänitykset tapahtuivat Hollywoodin Wally Heider studio 4:ssä Parsonsin vastatessa myös albumin tuottamisesta. David N Meyersin käsialaa olevassa ja kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä Parsonsin elämäkerrassa Twenty Thousand Roads kyseisen albumin levytykseen osallistunut basisti Emory Gordy mainitsee Parsonsin olleen hyvässä kuosissa, soittaneen levytykseen osallistuneille muusikoille jokaisen tuossa vaiheessa valmiin kappaleen ja studiossa vallinneen energinen, osaltaan levytykseen myönteisesti vaikuttanut ilmapiiri. Uudesta materiaalista oli kuitenkin pulaa ja niinpä Parsons kirjoitti nopeasti kaksi kappaletta lisää, jotka olivat Bostonissa vaikuttaneen runoilijan ja Parsonsin diggariksi tunnustautuneen Thomas Brownin tekstittämä Return of the Grievous Angel sekä Emmylou Harrisin sovittama In My Hour of Darkness. Jotta uudelle albumille saatiin riittävästi materiaalia, Parsons joutui hyödyntämään myös varhaisempien albumiensa ylijäämäkappaleita ja suoranaisia countrystandardeja. Grievous Angelin omaa tuotantoa edustavista kappaleista Grass Buttonsia Parsons oli esittänyt jo 60-luvun puolivälissä toimiessaan folklaulajana Harvardissa, Hickory Wind oli levytetty jo The Byrdsin kanssa ja $1000 Wedding Flying Burrito Brothersin kanssa vuoden 1970 paikkeilla ja Ooh Las Vegas edusti GP-pitkäsoitolta ylijäänyttä tuotantoa. Twenty Thousand Roads -elämäkerrassa David Meyers ylistää Grievous Angelin kappaleista erityisesti Parsonsin ja Harrisin duettoa kappaleesta Love Hurts. Meyersin mukaan kyseinen versio ilmaisee tunteen ja tuskan menemättä liian pitkälle. Kappaleen viimeinen Love hurts-toisto osoittaa, kuinka pitkälle Parsons ja Harris olivat menneet sekä tunteiden että laulutekniikan tasolla. Vaikka Grievous Angel sisältää toisin sanoen niukahkosti originaalia uutta materiaalia, se laajensi onnistuneesti Parsonsin edellisellä sooloalbumilla GP:llä orastanutta kosmisen amerikkalaisen musiikin käsitettä. Parsons ehti miksata Grievous Angelin Hollywoodissa ja suuntasi sitten Kalifornian Joshua Treehin. Siellä hän menehtyi yliannostukseen 13. syyskuuta 1973. Grievous Angelin äänityssessioista varsinaisella albumilla julkaisematta jääneet kappaleet Sleepless Nights, The Angels Rejoided in Heaven Last Night sekä Brand New Heartache julkaistiin vuonna 1976 Parsonsin ja Flying Burrito Brothersin kappaleista koostuneella postuumilla albumilla Sleepless Nights. Grievous Angelin ylistävistä arvioista nostettakoon esiin Tom Russellin Helixiin laatima arvostelu. Hänen mukaansa Parsons oli yhtä merkittävä tuodessaan countrymusiikkia rock and rolliin kuin Bob Dylan oli yhdistäessään folklyriikoita rockiin. Musiikkilehti Uncutin nimetessä Parsonsin tuotannon 20 parasta kappaletta, kyseisen listauksen kärkikolmikko, joka koostui kappaleista Hickory Wind, Grass Buttons sekä $100 0 Wedding, oli Grievous Angelillä julkaistua tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti