Jethro Tull:Crest of A Knave
11. syyskuuta 1987 ilmestynyt Crest of A Knave on Jethro Tullin 17. studioalbumi. Kyseinen pitkäsoitto äänitettiin kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen, jonka yhtye oli joutunut pitämään johtohahmonsa Ian Andersonin kurkkuinfektion vuoksi. Kaupallisesta aspektista tarkasteltuna epäonnistuneen Under Wraps -pitkäsoiton jälkeen Jethro Tull palasi raskaampaan ja sähköisempään tyyliin tiettyjä akustisia elementtejä soundissaan silti kaihtamatta. Kyseessä olikin eräs yhtyeen keskeisistä tunnusmerkeistä. Crest of A Knavesta muodostui Jethro Tullin menestynein pitkäsoitto sitten 70-luvun ja yhtye saavutti median huomion niin radiossa, MTV:n erikoisohjelmissa kuin musiikkivideoidensa rotaation osalta. Kyseisestä pitkäsoitosta muodostui myös kriitikoiden suosikki ja vuonna 1989 se voitti hieman yllättäen parhaalle hardrock/heavymetalesitykselle myönnetyn Grammyn. Albumia seurasi veikeästi nimetty kiertue The Not Quite The World, The More Here and There Tour. Vaikka Doanne Perry oli ollut Jethro Tullin jäsen vuodesta 1984, useilla Crest of A Knaven raidoilla kuultiin rumpukonetta oikean rumpalin sijaan. Pitkäsoiton kansitiedoissa ainoastaan Ian Anderson, Martin Barre ja Dave Pegg listattiin yhtyeen virallisiksi jäseniksi. Barre muistaa Krest of Knaven tuotannon olleen omalta osaltaan keskeinen, sillä monet albumilla hyödynnetyt ideat olivat lähtöisin häneltä. Osalla albumin kappaleista Anderson tiesi tarkkaan, mitä hän halusi, mutta Barren osuus Crest of a Knavella oli hänen mielestään suurempi, kuin millään muulla Jethro Tullin pitkäsoitolla. Albumin kansitaiteesta vastasi heraldinen taiteilija Andrew Stewart Jamieson. Singlejulkaisussa Steel Monkey on John Paschen suunnittelema kansikuva. Krest of A Knave ilmestyi samanaikaisesti vinyyli- ja cd-formaatissa. Albumin vinyyliversiolta puuttuivat kuitenkin kappaleet Dogs in the Midwinter ja Waking Edge, jotka julkaistiin vinyyliformaatissa singlejen kakkospuolina. Tyylillisesti Crest of a Knave sisälsi voimakkaimmin Martin Barren sähkökitaraa sitten Jethro Tullin 70-luvulla julkaistujen pitkäsoittojen. Kyseistä albumia on verrattu Dire Straitsiin osittain siksi, ettei Ian Anderson yltänyt vokaalisuorituksissaan yhtä korkealle kuin aikaisemmin kurkkuleikkauksensa vuoksi. Sekvensseririffin ympärille rakennettu Steel Monkey ei sisältänyt instrumentaatiossaan lainkaan huilua ja vaikka siitä muodostui radiohitti, kyseessä oli Andersonin mukaan tavanomaisesta poikkeava Jethro Tull-kappale. Sitä vastoin Farm on the Freeway ja Budapest olivat tyypillisiä Jethro Tull-kappaleita. Runsaasti nyansseja sisältävä Budapest lukeutui Andersonin henkilökohtaisiin suosikkeihin siirtyessään klassistyyppisestä musiikista bluesin kautta folkiin. Tekstiensä osalta Crest of Knavea voi pitää monipuolisena albumina, kuten Jethro Tullin levyjä useinkin. She Said She Was A Dancer käsittelee seksuaalisuutta, Man on the Freewayn aiheena on maansa yläluokalle menettänyt viljelijä ja sotateemoja käsittelevästä Mountain Menistä tuli Euroopassa tunnettu. Crest of A Knavesta muodostui menestys sekä kaupallisesti että kriitikoiden keskuudessa. Jo aikaisemmin mainittujen kappaleiden lisäksi erityisen laadukkaina nostettiin esiin pitkäsoiton rokkaavampaa tuotantoa edustaneet raidat Jump Start sekä Raising Steam. Albumi myi kultaa Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Yhtyeen kotimaassa sen listasijoitus oli 19. ja Billboardin listalla 32. Crest of a Knave nousi listoille myös Saksassa ja saavutti kymmenennen sijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti