Jimi Hendrix:First Rays of the New Rising Sun
Vuonna 1997 MCA Recordsin julkaisemana ilmestynyt First Rays of the New Rising Sun on Jimi Hendrixin postuumi kokoelma-albumi. Se sisältää kappaleita, joita Hendrix oli kaavaillut julkaistavaksi keskeneräiseksi jääneellä tupla-albumilla ennen syyskuuhun 1970 ajoittunutta kuolemaansa. Suurin osa kyseisistä kappaleista on julkaistu aikaisemmin vuonna 1971 postuumeilla ja laadukkaina pidetyillä albumeilla The Cry of Love ja Rainbow Bridge, sekä joillakin tuoreemmilla kokoelma-albumeilla editoidussa muodossa ennen kuin ääni-insinööri Eddie Kramer kokosi kyseiset kappaleet yhteen vuonna 1997. Kramer valikoi ja järjesti kappaleet niiden alkuperäisessä muodossa parhaan kykynsä mukaan Hendrixin muistiinpanojen ja kunkin kappaleen täydentämisasteen mukaan. First Rays of the New Rising Sun oli pyrkimys viimeistellä Hendrixin neljäs ja samaa nimeä kantanut studioalbumi, jonka parissa hän oli työskennellyt vielä ennen kuolemaansa syyskuussa 1970. Kyseisellä pitkäsoitolla julkaistujen kappaleiden äänitykset ovat maaliskuun 1968 ja elokuun 1970 väliseltä ajalta ja suuri osa mainitun kokoelman kappaleista oli julkaistu aikaisemmin Eddie Kramerin ja rumpali Mitch Mitchellin koostamilla albumeilla Cry of Love ja Rainbow Bridge. 70-luvusta 90-luvulle kyseisiä kappaleita julkaistiin myös erinäisillä tuottaja Alan Douglasin valvomilla kokoelma-albumeilla, joille hän oli dubannut muita instrumenttaja. Vuonna 1997 ilmestyneellä First Rays of the New Rising Sunilla Kramer sitä vastoin hyödynsi originaaleja masternauhoituksia ja viimeisteli kappaleet Hendrixin muistiinpanojen avulla niin lähelle tämän alkuperäistä suunnitelmaa, kuin suinkin oli mahdollista. Ilmestyttyään First Rays of the New Rising Sun saavutti Billboardin listalla 49:n ja Britannian albumilistalla 37:n sijan. Maaliskuussa 2010 Sony Legacy julkaisi kyseisen albumin uudestaan remasteroituna versiona. Blenderiin kirjoittaneen Robert Christgaun mukaan First Rays of the New Rising Sun oli Kramerin uusi näkemys Hendrixin suunnittelemasta tupla-albumista. Se ei ollut musiikillisesti yhtä merkittävä kuin virallinen edeltäjänsä, vuonna 1968 ilmestynyt tupla-albumi Electric Ladyland, mutta kyseessä oli silti The Cry of Loven kelvollinen seuraaja ja voimakas kokoelma mestarilta, jonka biisinkirjoitus kasvoi, ja joka harvoin petti sooloissaan. PopMattersiin kirjoittanut Sean Murphy uskoi First Rays of the New Rising Sunin olevan The Cry of Lovea onnistuneempi pyrkimyksessään oivaltaa Hendrixin visio. Hän ylisti basisti Billy Coxin vapauttavaa läsnäoloa. Murphyn mukaan Cox salli yhtyeen ajaa takaa ympärillään sekä ylä- ja alapuolellaan liitänyttä kitaristia. Rolling Stonen arviossa First Rays of the New Rising Sunia pidettiin hyvin koossapysyvänä ja albumi valottaa, mikä Hendrixin siirtymävaihe olisi ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti