tiistai 14. marraskuuta 2017

Keskiviikon klassikko:Neil Youngin onnistunut paluu kitaravetoisen rockin pariin

Neil Young & Crazy Horse:Ragged Glory

Yhdeksäs syyskuuta 1990 Reprise Recordsin julkaisemana ilmestynyt Ragged Glory on Neil Youngin 19. ja kuudes Crazy Horse-yhtyeen kanssa työstämä studioalbumi. Musiikillisesti Ragged Glory elvytti Youngin hardrockia lähestyvää tyyliä, jonka parissa artisti oli operoinut erityisesti 70-luvun tuotantoa edustavalla pitkäsoitollaan Zuma ja jo edellisen vuosikymmenen lopussa ilmestyneellä albumillaan Everybody Knows This Is Nowhere, joista jälkimmäinen on tehty yhteistyössä Crazy Horsen kanssa. Ragged Gloryn avauskappaleet Country Home ja White Line olivat 70-luvulla kuuluneet Youngin ja Crazy Horsen keikkaohjelmistoon ja niistä ensin mainittua oli soitettu erityisen runsaasti vuoden 1976 kiertueella. Farmer John on cover 1960-luvulla rhythm and blues- duo Don and Deweyn, britti-invaasiota edustaneen The Searchersin sekä garagerockyhtye The Premiersin levyttämästä kappaleesta. Voimakkaasta kitaralatauksestaan huolimatta Ragged Gloryn kappaleet olivat tarttuvia ja vahvojen melodioiden sekä iskevien kertosäkeiden kuorruttamia.  Ragged Gloryn kenties kaikkein tarttuvinta antia edustava Mansion on the Hill julkaistiin singleformaatissa kakkoskappaleenaan muualla julkaisematon ja kestoltaan yli seitsemän ja puoliminuuttinen Don't Spook the Horse. Vähintään kymmenen minuutin mittaan Ragged Gloryn kappaleista ylsivät Love to Burn sekä Love and Only Love. Days That Used to Be oli saanut inspiraationsa The Byrdsin näkemyksestä Bob Dylanin kappaleesta My Back Pages. Ragged Gloryn kappaleista Fucking Up lukeutui Pearl Jamin ahkerasti keikkakontekstissa versioimiin ja grungen esi-isästä käynyt Young ja Pearl Jam levyttivät vuonna 1994 yhteisen pitkäsoiton Mirror Ball. Ragged Gloryn outtakeseihin kuulunut kappale Interstate julkaistiin vuoden 1996 Young-albumin Broken Arrown vinyyliversiolla sekä cd-singlen Big Time kakkosbiisinä. Ragged Glory saavutti yleisesti myönteiset arviot. Esimerkiksi The Village Voicen kriitikkoäänestyksessä se valittiin ilmestymisvuotensa parhaaksi albumiksi ja Rolling Stonen vuoden 2010 äänestyksessä Ragged Glory valittiin 90-luvun 77:ksi parhaaksi albumiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti