Bonnie Raitt:Luck of the Draw
Laadukkaimpiin blueskitaristeihin lukeutuva Bonnie Raitt oli ehtinyt levyttää jo lähemmäs 20 vuoden ajan, kun hän saavutti lopullisen kaupallisen läpimurtonsa vuonna 1989 julkaistulla albumillaan Nick of Time, joka oli jo artistin uran kymmenes pitkäsoitto. Suosiota jatkoi kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Raittin albumi Luck of the Draw. Siitä muodostui vielä edeltäjäänsäkin suurempi menestys, sillä kyseinen pitkäsoitto on myynyt pelkästään Yhdysvalloissa lähes kahdeksan miljoonaa kappaletta. Useita radiohittejä sisältänyt albumi esitteli Raittin tavanomaiselle popyleisölle. Kyseistä seikkaa voi pitää jossakin määrin ironisena, sillä Raitt oli aikaisemmin tullut tunnetuksi valtavirran ulkopuolella operoineena bluesartistina, jonka tavaramerkkinä oli hänen soittamansa pullonkaula-slide. Vaikka Luck of the Draw sisälsi vielä jossakin määrin mainittuja elementtejä, nostivat sen suosituksi albumiksi ensisijaisesti muut musiikilliset vaikutteet. Raitt kiinnostui bluesista kouluaikoinaan 1960-luvun lopussa ja soitti myöhemmin useampien tyylisuunnan klassikoiden kanssa aina Howlin Wolfista lähtien. Syksyllä 1970 Newsweekin toimittaja löysi Raittin esiintymistä clubissa New Yorkissa ja hänen artistista laatimansa artikkeli herätti kiinnostusta useissa suurissa levy-yhtiöissä. Raitt levytti esikoisalbuminsa vuonna 1971 ja kyseisen vuosikymmenen aikana hän julkaisi sarjan rootsvaikutteisia pitkäsoittoja, jotka yhdistivät elementtejä bluesista, rockista, folkista ja countrysta. 1980-luvun puolivälissä Raittin levyjen myynti alkoi laskea ja dramaattinen kaupallinen comeback osui juuri oikeaan ajanjaksoon. Raitt oli Luck of the Drawlla säveltäjänä neljällä raidalla. Mitkään niistä eivät lukeutuneet albumin hitteihin, ja niinpä kyseinen pitkäsoitto tuokin ensisijaisesti esiin Raittin kyvyt esiintyjänä. Albumin avauskappale Something to Talk About on kanadalaisen lauluntekijän Shirley Eikhardin käsialaa. Hän on tehnyt kappaleita esimerkiksi Ann Murraylle, Emmylou Harrisille ja Cherille. Kyseessä on myös An Murrayn samannimisen albumin nimiraita. Kitaratyöskentely lienee Raittin version parasta antia. Delbert McClintonin kanssa levytetty duetto Good Man, Good Woman on toimiva popvaikutteinen raita, jossa McClinton saa aikaan komeaa jälkeä huuliharppuineen. Kyseistä kappaletta albumilla seuraa sen suurin hitti I Can't Make You Love Me, jonka pelkistyneisyyteen ja rehellisyyteen lähes kuka tahansa kuulija voi samaistua. Kappaleen pehmeästä pianonsoitosta vastaa Bruce Hornsby. Luck of the Drawn muita hittikandidaatteja edustavat Slow Ride ja Not the One. Niistä olisi voinut muodostua suuriakin menestyksiä jonkun muun tulkitsemana, mutta ne puolustavat mainiosti paikkaansa Raittin esittäminä osana Luck of the Draw-albumikokonaisuutta. Raittin itsensä kirjoittamiin kappaleisiin pitkäsoitolla lukeutuvat jazzahtava, mainion saksofoniväliosan sisältävä Tangled in Dark sekä musiikillisesti karibialaisrytmejä tarjoava Come to Me. Pitkäsoiton koskettavimpaan antiin I Can't Make You Love Men ohella lukeutuu sen päätöskappale All at Once, joka tekstinsä osalta puntaroi avioeroa läpikäyvän perheen ongelmia. Levy-yhtiöt olivat pyrkineet tekemään Bonnie Raittista supertähteä jo vuosien ajan. Pyrkimyksessään ne onnistuivat vasta ryhtyessään hyödyntämään artistin todellisia vahvuuksia, hänen ilmaisukykyistä vokalisointiaan ja kitaristin taitojaan yhdistettynä osittain myös ulkopuolisten tahojen käsialaa oleviin kappaleisiin. Lopullisen kaupallisen täysosuman saavuttaminen merkitsi Raittille siirtymistä tyylillisesti bluesista popahtavampaan laatumateriaaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti