The Pretty Things:Emotions
18. huhtikuuta 1967 ilmestynyt Emotions on brittiläisen rockyhtyeen The Pretty Thingsin kolmas studioalbumi. Sen äänitykset ajoittuivat useamman kuukauden ajanjaksolle. Niiden aikana yhtyeen kokoonpanossa tapahtui useampikin miehistönvaihdos. The Pretty Thingsin levy-yhtiö Fontana Records ei ollut ollut tyytyväinen yhtyeen kolmen vuonna 1966 ilmestyneen singlen; Midnight to Six Man, See Me sekä House in the Country saavuttamaan kaupalliseen menestykseen. Kappaleista viimeksi mainittu oli työstetty Dave Dee, Dozy, Bicky, Mick and Tichille hittejä tuottaneen Steve Rowlandin kanssa. Levy-yhtiössä nimittäin oletettiin Rowlandin kykenevän saavuttamaan kaivattua kaupallista potentiaalia omannutta soundia myös Pretty Thingsin kanssa. Yhtye ei ollut mielissään kyseisestä väliintulosta ja oli halukas jättämään Fontanan. Fontanan kanssa solmittu sopimus edellytti Pretty Thingsiltä kuitenkin vielä kolmatta kyseiselle yhtiölle työstettyä pitkäsoittoa. Nauhoitukset kyseistä albumia varten käynnistyivät vuoden 1966 loppupuolella. Ensimmäinen äänitetty kappale, Progress, julkaistiin singleformaatissa kyseisen vuoden joulukuussa. Kappaleessa yhtyettä täydensi puhallinsektio, mutta tarttuvuudestaan huolimatta kappaleesta ei muodostunut hittiä. Brian Pendleton ei ollut tyytyväinen siihen musiikilliseen suuntaan, jota kohti yhtye oli siirtymässä ja hän jättikin Pretty Thingsin kyseisen vuoden jouluna. Kuukautta myöhemmin yhtyeen rivistöistä poistui niin ikään uuteen musiikilliseen ilmastoon tyytymätön basisti John Stax. Phil May otti tässä vaiheessa yhteyttä lapsuudenaikaiseen ystäväänsä Wally Walleriin. Tämän yhtye The Fenmen oli hiljattain hajonnut ja Wallerilla oli mahdollisuus osallistua Pretty Thingsin uuden pitkäsoiton loppuosan nauhoituksiin. Weller huolehti basistin vakanssista ja toi myös mukanaan The Fenmenissä rumpalina vaikuttaneen Jon Poveyn, joka hallitsi myös kosketinsoittimet. Waller ja Povey olivat kovia Beach Boys -diggareita ja kun heidän väliset erottuvat harmoniansa yhdistettin Phil Mayn vokalisointiin, tuloksena oli uusi ulottuvuus The Pretty Thingsin musiikkiin. Emotionsn raidoilla yhtyeen vanha R&B-tausta ei ollut enää juurikaan kuultavissa. Phil May ja Dick Taylor kirjoittivat tyypillisistä eroavia seikkalunhaluisia popkappaleita esimerkiksi Ray Daviesin tapaan.
Steve Rowlandin mielestä uudet kappaleet kuulostivat melko tyhjiltä ja niinpä hän järjesti sovittaja Reg Tilsleyn kirjoittamaan ja hoitamaan orkesterisovitukset suurimpaan osaan Emotions -pitkäsoiton kappaleista. Yhtye ei ollut edelleenkään mielissään, mutta levy-yhtiötä rauhoittaakseen ja tietoisena tulevasta vapaudestaan suostui ideaan. Tilsley vastaanotti uuden albumin kappaleiden työstövaiheessa olleet demoversiot ja kirjoitti niihin sovitukset. Osaan kappaleista riitti vaskisektio taidokkaampien vaatiessa jousia. Vaikka osa sovituksista hoidettiin päällekkäisäänityksinä valmiiden taustojen päälle, Dick Taylor muistaa myös muutamat äänitykset, joissa Pretty Things ja Tilsleyn yhtye olivat samanaikaisesti studiossa. Koska suurin osa albumin kappaleista oli jo kirjoitettu ennakkoon, uudet yhtyeen jäsenet Waller ja Povey eivät juurikaan voineet osallistua albumin kirjoitusprosessiin, tai lisätä harmonioitaan sen kappaleisiin. Uusia harmonioita hyödynnettiin kappaleessa Children, joka julkaistiin singlenä toukokuussa 1967. Harmonioita käytettiin myös kappaleissa Out in the Night, Bright Lights of the City sekä My Time, joissa niitä tosin käytettiin niukasti ja eteeriseen tyyliin. Studion ulkopuolella Pretty Thingsin soundi oli muuttunut ratkaisevasti yhtyeen tultua tietoiseksi kehittyvästä psykedeelisestä tyylistä. Emotionsin julkaisemisen aikaan yhtyeen soundin ero levyllä ja lavalla oli suorastaan valtava. Pretty Things ei ollut tyytyväinen Emotionsin lopputulokseen, eikä tehnyt mitään promotoidakseen kyseistä albumia. Emotionsin julkaisun myötä yhtye oli kuitenkin täyttänyt velvoitteensa Fontanan kanssa ja oli vapaa etsimään itselleen uuden levy-yhtiön. Mitkään Emotionsin kappaleista eivät päätyneet Pretty Thingsin keikkasettiin ennen kyseisen levyn julkaisua tai sen jälkeen. Kun kappale Children julkaistiin singlenä, Pretty Things kuitenkin esitti sen livenä Pariisissa ranskalaisessa tv-showssa. 1990-luvun puolivälistä kyseisen vuosikymmenen loppuun Pretty Things esitti kuitenkin silloin tällöin konserteissaan Emotionsilta kappaletta Growing in My Mind, josta Phil May myönsi pitävänsä. Kun albumi remasteroitiin Snapperin cd-uudellenjulkaisua varten, manageri Mark St. John kaivoi originaalit kolmiraitanauhoitukset esiin ja teki remiksaukset kappaleista There Will Never Be Another Day, The Sun, Photographer, My Time sekä pitkäsoittoa edeltäneen singlen Progress Reg Tilsleyn somistuksia lukuun ottamatta. Kyseiset kappaleet olivat Emotionsin remasteroidun cd-version bonusraitoina. Joulukuussa 2009 Wally Waller ja Jon Povey julkaisivat cd:n Sunstroke, joka sisälsi heidän ennen julkaisemattomia äänityksiään The Fenmen-yhtyeen ajoilta Jotta kyseinen cd saatiin täysmittaiseksi, kaksikko äänitti nimellä The Bexley Brothers kahdeksan uutta kappaletta, joista parilla vieraili myös Dick Taylor. Uutuuksien joukossa oli uusi näkemys Emotionsin kappaleesta The Sun, jossa Povey oli leadvokalistina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti