Lauantain pitkä:The Doorsin ainoa listaykkösalbumi

The Doors:Waiting for the Sun

Helmikuun ja toukokuun välillä 1968 nauhoitettu ja samaisen vuoden heinäkuun kolmantena julkaistu Waiting for the Sun on The Doorsin kolmas studioalbumi, josta muodostui yhtyeen kotimaassa sen ensimmäinen ja samalla ainoa listakärkeen noussut täyspitkä. Pitkäsoitolta poimittiin myös The Doorsin toinen listaykkössingle Hello, I Love You. Waiting for the Sunista muodostui myös The Doorsin ensimmäinen menestysalbumi Britanniassa. Saarivaltakunnassa kyseinen pitkäsoitto saavutti 16. sijan. Kuukausia kestäneen keikkailun, tv-esiintymisten ja haastattelujen vuoksi The Doorsilla oli käytettävissään rajallinen määrä uutta kappalemateriaalia. Waiting for the Sunilla alun perin julkaistavaksi kaavailtu Jim Morrisonin suurteos Celebration of the Lizard jäi lopulta pois albumilta ja se kuultiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1970 ilmestyneellä tuplakonserttitaltioinnilla Absolutely Live. Waiting for the Sunille Celebration of the Lizardista päätyi lopulta ainoastaan Not to Touch the Earth – osuus. Pitkäsoiton kappaleista vuoden 1965 satoa edustavat Hello, I Love You sekä  tyylitajuisen kohtalokkaasti popmaisempaa tyyliä edustava Summer’s Almost Gone. Tuottaja Paul Rotchildin perfektionismi oli tässä vaiheessa yhtyeen uraa kehkeytynyt jo melkoisiin mittasuhteisiin ja jokainen Waiting for the Sunin kappaleista vaati vähintään 20 ottoa. Pitkäsoiton raidoista Five to One sekä Unknown Soldier  ovat sota-aiheisia. Niistä jälkimmäisestä yhtye teki myös promovideon ja singleformaatissa Unknown Soldierista muodostui The Doorsin neljäs top 40 – menestys. Kappaleessa Spanish Caravan Robbie Krieger osoittaa kykynsä flamenco-kitaran taitajana. Kyseisessä kappaleessa Krieger työstää uudestaan Isaac Albenizin säveltämän klassisen kappaleen Asturiasin melodiaa. Yleissävyltään positiivinen We Could Be So Good Together oli nauhoitettu jo Waiting for the Sunia edeltävän pitkäsoiton Strange Daysin äänityssessioissa ja se oli jopa mukana albumin varhaisessa biisilistauksessa. Wintertime Love on The Doorsin tuotannosta melodialtaan kaikkein lähimpänä joululaulua ja myös Summer’s Almost Gone käsittelee teemaltaan vuodenaikojen vaihtelua. Lempeäsävyinen ja pianoballadiksi kehkeytynyt Yes, The River Knows on Robbie Kriegerin käsialaa. Kosketinsoittaja Ray Manzarek kehui vuonna 1997 ilmestyneen Doorsin Box Setin kansiteksteissä kappaleista jälkimmäisessä esiintyvää kitaran ja pianon vuorottelua. Upean melodian kannatteleman Love Streetin Morrison kirjoitti tyttöystävälleen Pamela Coursonille. Albumin nimikappale sai julkaisunsa vasta vuonna 1970 ilmestyneellä ja The Doorsin tuotannon kärkipäähän lukeutuvalla pitkäsoitolla Morrison Hotel. Reilun 33 minuutin kestossaan Waiting for the Sun on Doorsin lyhin studioalbumi. Sitä yhtyeen diskografiassa seurannut The Soft Parade on tosin ainoastaan vajaata minuuttia pidempi. Waiting for the Sunin 40-vuotisjuhlapainoksella olivat bonusmateriaalina Celebration of the Lizardin työstövaiheessa ollut studioversio sekä kaksi varhaista ottoa Not to Touch the Earthista. Waiting for the Sun saavutti yleisesti myönteiset arviot, joskaan mainittua pitkäsoittoa ei pidetty laadullisesti Doorsin vuonna 1967 ilmestyneiden kahden ensimmäisen albumin veroisena.