Maanantain mainio:The Kinksin 60-luvun päättävä albumiklassikko

The Kinks:Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire)

Lokakuussa 1969 ilmestynyt Arthur on britti-invaasion peruskoplaan lukeutuvan The Kinksin seitsemäs studioalbumi. Yhtyeen johtohahmon Ray Daviesin tarkoituksena oli laatia kyseinen konseptialbumi soundtrackiksi Granada Televisionille tehtyyn näytelmään. Tarinan Davies laati novellisti Julian Mitchellin kanssa. Kyseinen televisio-ohjelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Pitkäsoiton päähenkilön Arthur Morganin eräänlaisena esikuvana oli Ray Daviesin lanko Arthur Anning. Pitkäsoitosta julkaistiin monoversio yhtyeen kotimaassa Britanniassa, mutta Yhdysvalloissa monoversio näki päivänvalon vasta vuonna 2011 Arthurin deluxe-editionin ansiosta. Ilmestymisaikanaan pitkäsoitto saavutti erinomaiset arvostelut. Rolling Stonen Mike Dally nimesi kyseisen albumin Kinksin parhaaksi pitkäsoitoksi ja samaiseen lehteen kirjoittanut Greil Marcus vuoden 1969 parhaaksi brittiläiseksi albumiksi. Vaikkei Arthurista muodostunut kovin suurta kaupallista menestystä, nousi The Kinks sen myötä uudelleen listoille Yhdysvalloissa kahden vuoden poissaolon jälkeen. Yhtyeen edellinen albumi The Kinks Are Village Green Preservation Society ei ollut noussut lainkaan Billboardin listalle, ja Yhdysvalloissa pitkäsoiton kokonaismyynti jäi noin 25 000 kappaleeseen. Arthurilta lohkaistu single Victoria saavutti Billboardin listalla 62. sijan. Record Worldin listoilla itse Arthur-pitkäsoitto nousi sijalle 50. ja saavutti Billboardilla 105. sijan, joka oli Yhdysvalloissa The Kinksin korkein sitten vuoden 1965. Vaikka Arthur ei saavuttanut listasijoitusta yhtyeen kotimaassa, raivasi se osaltaan tietä The Kinksin seuraavana vuonna ilmestyneelle varsinaiselle paluualbumille Lola Versus Powerman and the Moneyground Part One sekä Yhdysvalloissa top teniin ja yhtyeen kotimaassa aina viiden suosituimman joukkoon nousseelle singlehitille Lola.

Huhtikuussa 1969 Ray Davies matkusti Los Angelesiin ja osallistui The Turtlesin pitkäsoiton Turtle Soap tuottamiseen. Muut Kinksin jäsenet käyttivät kyseisen ajan uuden albumin sekä soolokitaristi Dave Daviesin sooloalbumin treenaamiseen.  Rayn palattua muu yhtye kokoontui hänen taloonsa Bedforshiren Borehamwoodiin jatkamaan harjoituksia uutta pitkäsoittoa varten. Varsinaiset äänitykset käynnistyivät toukokuun alussa 1969. Ensimmäiset työstetyt kappaleet olivat uuden singlen paraatipuoli Drivin’ sekä sen b-puolella julkaistu Mindless Child of Motherhood. Kappaleista jälkimmäinen oli Dave Daviesin käsialaa eikä sitä julkaistu pitkäsoitolla. Intensiivinen kahden viikon äänitysjakso alkoi toukokuun viidentenä ja kyseisenä aikana The Kinks taltioi varhaiset versiot kaikista Arthur-pitkäsoiton kappaleista. 17. toukokuuta äänitykset keskeytyivät Kinksin lennettyä Lebanoniin soittamaan kolme konserttia Melkart Hotellissa. Äänitykset jatkuivat päivää kotiinpaluun jälkeisenä päivänä ja albumi oli saatu liki pitäen äänitetyksi kuukauden loppuun mennessä. Miksaukset ja päällekkäisäänitykset alkoivat kesäkuun alussa sovittaja Lew Warburtonin vastatessa jousien päällekkäisäänityksistä. Loppukuusta The Kinks soitti Britanniassa muutamia keikkoja, mutta keskittyi ensisijaisesti Dave Daviesin sooloalbumin viimeistelyyn. Arthurin julkaisusta Yhdysvalloissa vastasi Reprise Records ja pitkäsoitto ilmestyi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa kymmenes lokakuuta 1969. Arthurin julkaisua promonnut kiertue Yhdysvalloissa käynnistyi 17. lokakuuta. Britanniassa jo kesäkuussa julkaistu single Drivin’ ei noussut listoille. Yhdysvalloissa Arthurilta julkaistiin singleformaatissa Victoria samassa kuussa itse pitkäsoiton kanssa. Singlen 62. sija oli The Kinksin toiseksi korkein sitten top 20-menestykseksi osoittautuneen Sunny Afternoonin. Arthurin tarinaa on osaltaan inspiroinut Daviesin veljesten vanhempi sisko Rose, joka muutti vuonna 1964 Australiaan aviomiehensä Arthur Anningin kanssa. Vuoden 1966 The Kinks-albumilta Face to Face löytyvä kappale Rosie Won’t You Please Come Home on saanut inspiraationsa kyseisestä seikasta. Pitkäsoiton päähenkilö, fiktiivinen Arthur Morgan on saanut osittain inspiraationsa Arthur Anningista. Kaiken takaa löytyvän nostalgian teeman lisäksi Arthurin kappaleet kuvaavat Englantia sellaisena, jollaisena Arthur sen kerran tunsi ja näin erityisesti kappaleissa Victoria ja Young and Innocent Days. Muita pitkäsoitolla esiintyneitä teemoja ovat esimerkiksi toivo paremmasta elämästä Australiassa, mukavan kotielämän tyhjyys, brittiläisten päätökset toisen maailmansodan aikana sekä sodanjälkeisen pula-ajan kieltäymykset.