The Rolling Stones:No 2
Tammikuun puolivälissä 1965 julkaistu No 2 on nimensä
mukaisesti The Rolling Stonesin toinen studioalbumi, jota oli edeltänyt yhtyeen
varsin menestyksekkääksi osoittautunut ja sen nimeä kantanut
esikoispitkäsoitto. Debyytin tavoin No 2 koostui ensisijaisesti
R&B-covereista. Stonesit tekivät kunniaa esikuvilleen esimerkiksi Muddy
Watersin I Can’t Be Satisfiedin ja Chuck Berryn You Can’t Catch Men versioiden
ansiosta. Hitiksi pitkäsoitolta nousi näkemys Irma Thomasin soulkappaleesta
Time is on My Side. Silti albumilla oli
tarjottavanaan myös kolme Mick Jaggerin ja Keith Richardsin käsialaa ollutta
kappaletta; What A Shame, Grown Up Wrong sekä tunnetuimpana Off the Hook. Eric
Easton oli ollut mukana tuottamassa Stonesien debyyttialbumia Andrew Loog
Oldhamin kanssa, mutta No 2:llä Oldham vastasi itsenäisesti kaikesta
tuotantotyöstä. Pitkäsoiton äänitykset tapahtuivat kesä- ja marraskuun 1964
välillä Chicagon Chess-studioilla, Lontoon Regent Sound – studioilla sekä Hollywoodin
RCA-studioilla. Julkaisunsa aikaan No 2:sta muodostui yhtyeen kotimaassa suuri
menestys. Se pysytteli brittilistan kärjessä kahden ja puolen kuukauden ajan ja
pitkäsoitosta muodostui eräs julkaisuvuotensa suosituimmista. Bill Wymanin
elämäkertateoksen No Stone Alone mukaan John Lennon piti No 2-albumia
laadukkaana viiden minuutin numeroita lukuun ottamatta. Sellaisia pitkäsoitolla
edustaa itse asiassa ainoastaan avausraita, näkemys Solomon Burken
soulklassikosta Everybody Needs Somebody to Love ja lähimmäksi pääsee hieman
yli neliminuuttinen näkemys Jerry Leiberin ja Arthur Butlerin käsialaa olevasta
Down Home Girlistä. Rolling Stonesin kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa eivät
olleet mukana vuonna 1986 ilmestyneillä varhaisimmilla Stonesien pitkäsoittojen
cd-versioilla, eivätkä ne päässeet myöskään vuonna 2002 ilmestyneeseen
remasteroitujen albumien sarjaan. Niinpä kyseiset pitkäsoitot olivat pitkään
hankalasti saatavissa. The Rolling Stones No 2 oli viimein saatavilla
marraskuussa 2010 osana rajoitetun painoksen vinyyliboxia The Rolling Stones 1964–1969
sekä syyskuun lopussa 2016 ilmestyneellä vinyyliboksilla The Rolling Stones in
Mono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti