Sunnuntain extra:Eräs kaikkien aikojen kitararockalbumeista

Slade:Slayed?

Solisti/kitaristi Noddy Holderin, kitaristi Dave Hillin, basisti/kosketinsoittaja Jimmy Lean ja rumpali Don Powellin muodostama Slade tehtaili ansiokkaan määrän singlehittejä 1970-luvun alkupuolella, mutta onnistui varsin hyvin myös albumikokonaisuuksiensa osalta. Vuonna 1972 ilmestynyt Slayed? on kvartetin pitkäsoitoista kaikkein raain.
Sen edeltäjä Play It Loud edustaa tyylillisesti hittisinglejä kehittyneempää tuotantoa ja seuraajansa, Old New Borrowed and Blue sekä soundtrackalbumi  Slade in Flame sisältävät jyräyskappaleidensa lisäksi myös slovarituotantoa hittisinkkujensa (Everyday, Far Far Away ja How Does It Feel) muodossa. Slayedin hittikipaleet ovat Mama Weer All Crazee Now sekä Gudbuy T' Jane, mutta vielä suuremmat huippuhetket ovat poimittavissa albumiraitojen joukosta. How D' You Ride on iskevä aloitus, The Whole World’s Goin' Crazee vielä astetta onnistuneempi revittelypala ja slovari Look at Last Nite sekä rivakka, myös upeaa kitarasoolotyöskentelyä tarjoava I Won’t Let It ’Appen Agen lähes klassikkotasoisia. Ykköspuoli päättyy upeasti revittelevään näkemykseen Janis Joplinin legendaarisesta Move Overista. Gudbuy Gudbuy ja I Don’Mind ovat jylhän raakoja esityksiä ja albumi päättyy coverpotpuriin Let the Good Times Roll/Feel So Fine, jonka voinee tulkita kulminoivan Sladen tuonaikaisen tuotannon ideologian.
Slayed? edustaa Sladea kaikkein rujoimmillaan, mutta seuraavilla pitkäsoitoillaan yhtye osoitti Play It Loudin tavoin monipuolisuutensa. Vuonna 1976 ilmestynyt, ensisijaisesti Amerikan markkinoille suunnattu Nobody’s Fools oli tyylillisesti jo varsinainen runsaudensarvi.