Maanantain mainio:John Fogertyn oma suosikki Creedencen pitkäsoitoista

Creedence Clearwater Revival:Green River

 Kolmas elokuuta 1969 ilmestynyt Green River on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen Creedence Clearwater Revivalin kolmas studioalbumi. Vuonna 2003 kyseinen pitkäsoitto saavutti sijan 95. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla. Albumin nimikappale sekä Bad Moon Rising lukeutuvat Creedencen kaikkein tunnetuimpien hittien joukkoon. Vuonna 2006 Analogue Productions julkaisi Green Riveristä remasteroidun 180 gramman uusintapainosvinyylin. Creedence oli tehnyt lopullisen läpimurtonsa vuoden 1969 tammikuussa julkaistulla kakkospitkäsoitollaan Bayou Country sekä siltä singleksi poimitulla, listakakkoseksi kohonneella kappaleella Proud Mary. Kyseisenä vuotena yhtyeen ehdottoman johtohahmon John Fogertyn luomisvoima tuntui lähes ehtymättömältä, sillä CCR julkaisi vuoden 1969 aikana kaikkiaan kolme pitkäsoittoa, joista viimeisin oli marraskuussa ilmestynyt Willy and the Poor Boys. Sanfranciscolaisiin virkaveljiinsä nähden Creedence osoitti huomattavaa kurinalaisuutta ja työn etiikkaa. Kyseiset seikat yhdistettynä John Fogertyn tuotteliaaseen biisintekemiseen varmistivat Creedencen aseman supertähtien kastissa. Green Riverin suurimmista hiteistä Bad Moon Rising vastakkainasetteli iloisen musiikillisen ilmaisun tummaan, suorastaan pahaenteiseen tekstiin. Inspiraation lähteenä kyseiselle kappaleelle oli toiminut elokuvan The Devil and The Daniel Webster pyörremyrskyä enteilevä kohtaus. Toinen varsin tummasävyinen kappale albumilla on sen b-puolelle sijoittuva Sinister Purpose.  Pitkäsoiton nimikappaleen aiheena on todellinen paikka Putah Creekissä, Kaliforniassa lähellä Wintersiä, jossa Fogerty lapsena vieraili. Singlekappaleista Lodi ei tavoittanut top 40:ää, mutta se sai osakseen runsasta radiosoittoa ja diggareiden suosiota. Myös sen aiheena on todellinen Kalifornian Central Valleyssa sijaitseva paikka. Sen nimi oli soundannut hyvältä, joten Fogerty kirjoitti kyseisen nimisen kappaleen, vaikka tosin vieraili siellä vasta biisin kirjoitettuaan. Raa’alla kitaraintrolla käynnistyvä Commotion voisi olla tulkittavissa sosiaaliseksi kommentiksi ja surullissävyinen Wrote a Song for Everyone sai ideansa Fogertyn epäonnisesta avioliitosta. Mustien rock/R&B-covereiden jatkumoa Green Riverillä edustaa näkemys Ray Charlesin kappaleesta The Night is the Right Time. Kyseisiä tyylisuuntia edustavat coverkappaleet oli debyytillä aloittanut näkemys Dale Hawkinsin Suzie Q:sta ja sitä oli Bayou Countrylla jatkanut Little Richardin Goodgolly Miss Mollyn versio. Green Riverin countrahtavammasta materiaalista Cross-Tie Walker lukeutuu terävään kärkeen. Green Riverin äänitykset saatiin valmiiksi kesäkuun loppuun 1969 mennessä. Jo kyseisen vuoden maaliskuussa yhtye oli testimielessä nauhoittanut Wally Heider – studioilla kolme instrumentaalikappaletta, joista kaksi; Broken Spoken Shuffle ja Glory B pääsivät mukaan pitkäsoiton vuonna 2008 ilmestyneelle remasteroidulle cd-versiolle. Sen lisäksi, että Green River on John Fogertyn oma suosikki Creedencen pitkäsoitoista, saavutti albumi myös varsin myönteiset arviot heti ilmestyttyään.