Keskiviikon klassikko:Pelle Miljoona & 1980:n toinen mestariteosalbumi

Pelle Miljoona & 1980:Viimeinen syksy

Suomipunkin kummisedän lukuisista kokoonpanoista 1980 on viime kädessä muodostunut kaikkein keskeisimmäksi. Yhtyeen studioalbumeista vuoden 1979 alussa ilmestynyt Pelko ja viha on suomipunkin todellinen tiivistymä ja manifesti. Samaisen vuoden loppupuolella ilmestynyt Viimeinen syksy laajensi onnistuneesti yhtyeen musiikillista ilmaisua. Pellen, Tumppi Varosen, Ari Taskisen ja Rubberduck Jonesin alias Nisse Rikaman muodostamaa ydinjoukkoa oli saapunut täydentämään viimeksi mainitun tavoin myös Problemsista tutuksi tullut kitaristi Stefan Piesnack. Pelle on solistina kaikilla Viimeisen syksyn a-puolen kappaleilla. Niistä kaikkein tunnetuimmiksi ja aikaa kestävimmiksi ovat osoittautuneet avausraita Nuoret sankarit sekä todella puhutteleva reggae Gabriel. Suoremmista punkrevityksistä varsin laadukkaita ovat myös Juosten kohti elämää, Tämä sukupolvi sekä lopussaan suoranaiseen kitarakaasutteluun yltävä Ajassa tapahtuu. Kyseinen biisikolmikko koostuu Rubberduckin sävellyksistä. Albumin ykköspuolen todellinen unohdettu kultahippu on sen päättävä, Taskisen säveltämä ja Pellen tekstittämä humaani manifesti Uusi kuva ihmisestä.Viimeisen syksyn kakkospuolen neljä ensimmäistä, osittain varsin Problems-henkistä raitaa ovat  Tumppi Varosen vokalisoimia. Jättihitiksi muodostunut, Ari Taskisen käsialaa oleva Tahdon rakastella sinua oli saanut vaikutteita Patti Smithin hittikappaleesta Because the Night ja erityisesti Stadi by Night ja Kaikesta täytyy maksaa ovat varsin terhakoita punkralleja. Täysin Tumpin käsialaa oleva Näkymä avenuelle on pitkäsoiton unohdettu pieni klassikko. Elä (kun olet nuori vielä) edustaa reggaeta upealla kitaroinnilla kuorrutettuna ja nimikappale Viimeinen syksy tarjoaa onnistuneesti hienoisia jazzsävyjä. 1980 – yhtyeen pyörremyrskymäisten keikkojen huimuudesta aavistuksen tarjoaa samaisen vuoden joulukuun Tavastian-keikalta taltioitu livelevy Näyttämökuvia.  Pitkäsoittojen ulkopuolisilla levyjulkaisuillaan 1980 tarjosi vielä silkkaa nannaa sinkkujensa muodossa. Ehkäpä kaikkein legendaarisin nelivitonen on Mulla menee lujaa/Rakastava voima, jonka huikean hieno b-puoli on Nisse Rikaman sävellys.