31. toukokuuta 1948 syntynyt ja 25. syyskuuta 1980 edesmennyt John Henry Bonham oli englantilaismuusikko ja biisintekijä, joka muistetaan ensisijaisesti rockin dinosauruksiin lukeutuvan Led Zeppelinin rumpalina. Vuonna 2011 Rolling Stonen lukijat äänestivät nopeasta tyylistään ja erottuvasta soundistaan tunnetuksi tulleen Bonhamin kaikkien aikojen parhaaksi rockrumpaliksi. Reddithissä syntynyt Bonham oppi soittamaan viisivuotiaana ja hänen varhaisia idoleitaan olivat Gene Krupa, Max Roach ja Buddy Ritch. Ensimmäisen Premierin rumpusetin Bonham vastaanotti isältään viisitoistavuotiaana. Bonham ei milloinkaan ottanut soittotunteja, tosin teini-iässä hän sai neuvoja muilta paikallisilta rumpaleilta. Vuosina 1962-1963 vielä koulua käyneen Bonhamin varhaisia yhtyeitä olivat The Blue Star Trio ja Gerry Levene & The Avengers. Vuonna 1964 Bonham lopetti koulun ja liittyi ensimmäiseen puoliammattimaisesti toimineeseen yhtyeeseensä Terry Webb and the Spiders. Hän soitti myös birminhamilaisyhtyeessä The Nicky James Movement and The Senators. Se levytti vuonna 1964 singlen She's a Mod. Kahta vuotta myöhemmin Bonham ryhtyi täysipäiväiseksi rumpaliksi. Hänen seuraava yhtyeensä oli Way of Life. Sitä seurasi bluesyhtye The Crawling King Snakers, jonka solistina vaikutti Robert Plant. Vuonna 1967 Way of Life kasaantui uudelleen ja pyysi Bonhamia mukaan. Hän suostui, mutta piti edelleen yhteyttä Plantiin. Tämä muodosti yhtyeen Band of Joy ja valitsi Bonhamin sen rumpaliksi. Yhtye levytti demoja, mutta ei saanut aikaan albumia. Vuonna 1968 amerikkalaissolisti Tim Rose teki kiertueen Britanniassa ja pyysi Band of Joyta lämmittelyesiintyjäkseen. Rose palasi muutamaa kuukautta myöhemmin ja pyysi Bonhamia rumpaliksi omaan yhtyeeseensä. Tämä tuli merkitsemään Bonhamille säännöllisiä tuloja.
Brittiläisen rhythm and bluesin avainnimiin lukeutuneen The Yardbirdsin hajottua kitaristi Jimmy Page muodosti uuden yhtyeen, jonka solistiksi hän tahtoi Plantin. Plant taas suositteli Bonhamia rumpaliksi. Kuultuaan Bonhamin soittoa Tim Rosen kanssa Hampsteadissa, Pohjois-Lontoossa heinäkuussa 1968 Page vakuuttui tämän taidoista. Led Zeppelinin ensimmäisellä kiertueella Yhdysvalloissa joulukuussa 1968 Bonham ystävystyi Vanilla Fudgen rumpalin Carmine Appicen kanssa. Appice tutustutti Bonhamin Ludvig-rumpuihin, joita Bonham soittikin tuosta lähtien koko uransa ajan. Bonhamin rumpusoolo kappaleessa Moby Dick venyi keikkakontekstissa usein puolen tunnin mittaiseksi. Loppuaikoinaan hän harrasti myös funk ja latino-tyyppistä rummutusta. Bonhamin levytyksistä Led Zeppelinin lisäksi mainittakoon Screamin' Lord Suchin vuonna 1970 ilmestynyt albumi Screamin' Lord Sutch and Heavy Friends sekä Family Doggin vuonna 1969 julkaistu pitkäsoitto A Way of Life, jolla olivat mukana myös Page ja John Paul Jones. Bonham osallistui myös vuonna 1979 ilmestyneiden Roy Woodin albumin On the Road Again sekä Wings-pitkäsoitto Back to the Eggin levytykseen. Niistä jälkimmäisellä hän oli mukana kappaleilla Rockestra Theme ja So Glad to See You Here. 24. syyskuuta 1980 Bonham vietiin treeneihin Bray-studioille. Led Zeppelinin oli tarkoitus aloittaa Yhdysvaltain-kiertueensa 17. lokakuuta Montrealista. 25. päivän puolella Bonham nukahti, eikä enää herännyt. Seuraavana iltapäivänä hänen ruumiinsa löysivät John Paul Jones ja Zeppelinin kiertuemanageri Benji LeFevre. Ruumiinavaus osoitti hänen nauttineen neljäkymmentä vodkapaukkua. Neljäs joulukuuta 1980 Page, Plant ja Jones ilmoittivat Led Zeppelinin lopettavan toimintansa. Bonhamin nimeävät keskeiseksi vaikuttajakseen useat merkittävät rockrumpalit, kuten Alex Van Halen, Aerosmithin Joey Kramer, Uriah Heepin Lee Kerslake, Kissin Peter Criss, Mötley Crüen Tommy Lee ja Nirvanan Dave Grohl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti